Kansalaisopiston kynäilijäpiirin 24. Tarinavakka ilmestyy ensi viikon maanantaina. Kansiin on koottu 11 kynäilijän tarinoita ja runoja.
Kynä, paperi ja omat ajatukset ovat kansalaisopiston kynäilijäpiirin tärkeimmät työkalut. Kynäilijät kokoontuvat joka maanantai lukemaan omia tuotoksiaan muille. Joka viikko pureudutaan eri aiheeseen.
– Piirissä kirjoitetaan myös hyvin syvällisiä tekstejä. Me olemme täällä sielu auki. Kirjoittamalla teemme sielunpesua. Koluamme paikkakunnan historiaa, lapsuutta, elämän tarinoita ja on täällä käsitelty vasahat ja kahvipannutkin, kertoo kynäilijöiden opettaja Anu Manninen.
Kynäilijäpiiri aloitti 25 vuotta sitten. Sen jälkeen on ilmestynyt 24 Tarinavakkaa, joista viimeisin ilmestyy ensi viikon maanantaina.
– Anu on meidän laivan kapteeni. Hän on luovinut meitä kaikki nämä vuodet, eikä meille ole tullut karille ajoja. Anu on luonut sen hengen meille, kertoo Marjatta Tikkanen.
Kynäilijäpiiri on myös keskustelupiiri. Vaikeistakin asioista puhutaan ja jokainen tietää, että asiat jäävät piirin keskuuteen. Yhdessä nauretaan ja itketään elämän iloille ja suruille. Myös muistin ylläpitämiseen piiri on erittäin tehokas.
– Elämä on yksi iso kirja. Joka päivä syntyy uusia ajatuksia joista kirjoittaa, pohtii Elma Hyvönen.
– Kai tämä kirjoittaminen on luonnevika. Tavatessani ihmisiä ja kuullessani heidän erilaisia elämänkaaria, tulee pakottava tarve saada ne tarinat ylös, kertoo Lauri Ruotsalainen.
– Kirja ei kuole milloinkaan, sanat jäävät elämään, lisää Jussi Ruhanen.
Marjatta Tikkaselle eläkkeelle jääminen maatalon emännän työstä oli valtava elämänmuutos.
– Se oli elämys, kun tajusi, että elämä voi olla tällaista. Minulle aukesi uusi maailma kirjoittamisen ja muiden harrastusten myötä. Elämä ei ollutkaan enää vain sitä sonnanluontia.