PIRJO KARIKUMPU pilkki maanantaina Kiurujärven jäällä. Saaliiksi tuli iso kasa ahvenia yksi särki ja yksi kiiski. Karikumpu ei ole koskaan huolestuttaneet kalojen elohopeapitoisuudet. Kiuruvetiset voivatkin syödä huoletta pyytämiään kaloja, sillä elohopeapitoisuudet eivät nouse yli raja-arvojen.
Ahvenen elohopeapitoisuuksia on vuosina 2010-2014 selvitetty laajasti Pohjois-Savossa: kalanäytteitä kerättiin yhteensä 47 järvestä. Selvitys tehtiin yhteistyönä Pohjois-Savon ELY-keskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) kanssa ja pääosa näytteistä analysoitiin SYKEn laboratoriossa. Tutkimuskaloja saatiin paikallisilta kalastajilta, velvoitetarkkailuja suorittavilta vesitutkimuslaitoksilta sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (nyk. Luonnonvarakeskus) koekalastuksista. Mukana tässä tulosten koonnissa ovat myös velvoitetarkkailuista peräisin olevat tutkimustiedot.
Elohopea on yksi EU-tasolla määritellyistä vesiympäristölle haitallisista ja vaarallisista aineista ja sen laatunormi on asetettu ahvenen lihaksen pitoisuudelle. Tehdyn selvityksen tarkoituksena oli tutkia tämän ns. ympäristölaatunormin ylittymistä Pohjois-Savossa. Vesieliöstön suojaamiseksi asetettu laatunormi (0,2-0,25 mg/kg järven humuspitoisuudesta riippuen) on selvästi tiukempi kuin kalan ravintokäytölle asetettu raja-arvo (0,5 mg/kg) eikä tutkimuksen tarkoituksena ollut ahventen ravintokäyttöön soveltuvuuden arviointi.
”Tutkitut ahvenet olivat pilkkikokoluokkaa, joten pilkkijät ja muut järvikalaa käyttävät voivat toki saada tuloksista osviittaa siitä, missä vesistöistämme kalojen elohopeapitoisuudet ovat alhaisimmat, missä korkeimmat. Terveysviranomaisten asettamiin yleisiin kalan syöntisuosituksiin tuloksilla ei ole kuitenkaan vaikutusta ja niitä tulisi noudattaa yleisohjeena”, kertoo hydrobiologi Antti Kanninen Pohjois-Savon ELY-keskuksesta. Koko tutkitussa kala-aineistossa (yli 500 ahventa) elintarvikekäytölle asetettu raja-arvo ylittyi noin 5 prosentissa yksilöistä.