KOLME viikkoa, joka ”ihmeiden maassa” eli Kambodzassa vietettiin, herätti niin monta kysymystä ja ihmetyksen aihetta, että tulen varmasti meidän piipahduksen siellä muistamaan aina. Maa onkin erittäin hämärä reissukohde. Karmaiseva historia, villi nykyhetki, ihmisoikeusrikokset niin historiassa kuin tässä hetkessäkin sekä mahtavat ihmiset ja heidän vankkumaton positiivisuus paremmasta tulevaisuudesta, voi antaa reissaajalle joko kiellettyjen hedelmien korin tai silmiä aukaisevan kokemuksen riippuen siitä pitääkö silmänsä auki vai ei.

KOKO maahan itsessään on hyvin erilainen riippuen oletko etelässä vai pohjoisessa. Siinä missä ”vihreä Kambodza” vallitsee etelässä, pohjoisessa vähän välitettiin heitätkö roskat suoraan jokeen vai roskakoriin vieressäsi. Lisäksi turismin kasvamisen kontrollointi otettiin etelässä paljon enemmän tosissaan, koska paikalliset eivät halunneet asuinpaikoistaan turistikeidasta roskineen, huumeineen, prostituutioineen, korruptioineen, jotka kasvavan massan mukana tulee valtiossa, jossa lakipykälät ovat vain sanoja paperilla. Vuonna 2004 Kambodzaan tuli miljoona turistia vuodessa, nyt 10 vuotta myöhemmin luku lähentelee jo 4,5 miljoonaa. Lisäksi köyhä Kambodzan hallitus on joutunut hankkimaan suuremman kirstun rahoilleen, kun vuoden 2004 578 miljoona turistien tuomaa rahaa on muuttunut yli 2,5 miljardiin dollariin. Näillä luvuilla on melkein inhimillistä, että köyhä paikallinen menee vähän hupsuksi, kun helppoa rahaa on tarjolla ja kasvulle ei näy loppua.

KONTRASTIEN uskomaton määrä voi olla shokeeraavaa. Phnom Penhissä oleva katu, jossa välkkyvät pinuptyttö-neonkyltit on kiinnitetty suljettujen ovien yläpuolelle ja joiden edessä ilotytöt odottavat asiakkaita. Heidän edessään kävelee pieni lapsi liian isoissa korkkareissaan ja kaikki nauraa yhteen ääneen ihan kuin kyse olisi vain ”tuo lapsi töihin” -päivästä. Myös karusta historiasta muistuttavan Killing Fieldsin eli Kuoleman Kenttien vierestä löytyy ampumarata, jossa – vaikka uskomattomalta se kuulostaakin – voi rahalla ostaa lehmän, jonka voi sitten räjäyttää singolla. Maata voikin kutsua Kaakkois-Aasian villiksi länneksi. Kasvavan turismin myötä maassa on lisääntynyt tietynlainen ”hassuttelu”, jota ei voi laittomuutensa vuoksi länsimaissa kokea. Huumeita saa helpommin kuin vettä ja prostituutio on massiivisissa mitoissa. Pohjois-Kambodzassa eritoten vanhemmat saattavat myydä velkaongelmissaan omat lapsensa parittajille. En ole koskaan ollut näin lähellä niin monta ihmisoikeusrikosta kuin täällä.

SAMAAN aikaan silmään pistävät ihmiset. Vaikka vuoden 1975 Pol Potin armeijan hirmuvallan aikana maa oli melkein kansanmurhan partaalla, kun noin 3 miljoonaa ”vääräuskoista” mestattiin vain neljässä vuodessa. Maa on kokenut kovia myös Vietnamin sodan aikana, jolloin huonon lokaationsa vuoksi se joutui pahiten pommitetuksi. Kambod-zan viidakko on tietojen mukaan erittäin vaarallista aluetta, sillä sinne on heivattu ylijäämäräjähteitä sekä ammuksia Vietnamin sodan ajoilta. Tästä muistuttamassa ovat ne paikalliset, jotka kävelevät ilman jalkoja tai käsiä. On ihailtavaa, että kaiken tämän, ja niin monen muun asian jälkeen, kambodzalaiset silti uskovat tulevaan ja ovat positiivisia. Kambodzassa on rantoja, iloa ja nautintoa, mutta myös hirvittävyyttä, epäoikeutta sekä ahdistusta. Oli reissun agenda mikä tahansa, niin kumpaakaan puolta ei kannata jättää huomioimatta. Silmät auki kulkemalla, pystyy maasta saamaan todella väkevää perspektiiviä omaan elämäänsä.