KAUPUNGINHALLITUKSEN puheenjohtaja Sari Tikkanen (kesk) ei usko, että viikonloppuna aikaansaatu sopu sote-uudistuksesta tuo suuriakaan muutoksia kiuruvetisten palveluihin.
Tikkanen muistuttaa, että soteuudistuksessa ei ole kyse ainoastaan sote-ratkaisusta, vaan myös maakuntapohjaisesta aluehallinnosta.
– Tällä ratkaisulla Suomi siirtyy lähemmäs eurooppalaista mallia. Kansalaisilla on tulevaisuudessa entistä paremmat mahdollisuudet valita omille sote-palveluilleen tuottaja.
Tikkanen summaa, että soten raamit ovat nyt olemassa, mutta paljon on vielä auki, kuten rahoitus ja hallinto.
TIKKANEN näkee, että sote-uudistuksen pääpaino on sosiaalipalveluissa sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatiossa. Uudistuksen yhtenä tavoitteena on siirtää painopistettä erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuollon suuntaan.
– Meillä täällä Ylä-Savossa jo on ilman sote-uudistustakin vahva perinne sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiosta. Päivittäin tarvittavia palveluja, kuten sosiaalipalveluja ja terveyskeskuksesta saatavia palveluja, tultaneen jatkossakin saamaan Kiuruvedeltä. Niitä terveyspalveluja, joita ihminen tarvitsee harvoin, saadaan esimerkiksi Kysistä. Omassa maakunnassamme sijaitseva yliopistosairaala on asia, mistä me kiuruvetisetkin saamme olla iloisia.
TIKKANEN painottaa, että nyt Helsingin päässä on sorvattu sotelle raamit, mutta sisällön me pohjoissavolaiset rakennamme itse PoSoTe-hankkessa eli Pohjois-Savon sosiaali- ja terveydenhuollon tuotantokuntayhtymässä.
– Itse toimin PoSoTen ohjaus- ja seurantaryhmän jäsenenä, puheenjohtaja on kansanedustaja Seppo Kääriäinen. Ylä-Savon Soten toimitusjohtaja Leila Pekkanen toimii keskeisessä roolissa eräässä sisältötyöryhmässä, joten myös yläsavolaisilla on edustus tulevaisuuden sote-palvelujen muokkaamisessa omalle alueellemme.
Tikkanen huomauttaa, että jatkossa terveyden edistäminen on entistäkin tärkeämpää ja se sarka jää kunnille.
– Onko hyvin asukkaidensa terveyttä edistäneillä kunnilla mahdollista saada ns. porkkanarahaa (ja voidaanko tätä toteen näyttää), aika näyttää.
YLÄ-SAVON Sote -kuntayhtymä luonnollisesti lakkautetaan, kun itsehallinto- ja sote-alueet aloittavat toimintansa. Päätöksenteko siirtyy tuolloin itsehallinto- ja sote-alueille, joiden edustajat valitaan vaaleilla päätöksentekoelimiin.
– Päätöksenteko siis keskittyy, kiteyttää Ylä-Savon Sote -kuntayhtymän toimitusjohtaja Leila Pekkanen.
Pekkanen näkee Tikkasen tavoin, että Ylä-Savon Sote -kuntayhtymän kunnissa palvelut eivät paljon muutu, jos palvelutuotanto on oman maakunnnan alueella.
– Ylä-Savon Soten jäsenkuntien alueella olemme ainoa Pohjois-Savon alue, jossa perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito oman tuotantomme osalta ja sosiaalihuollon palvelut on jo integroitu eli yhtenäistetty lähes kokonaan. Muiden kuntien osalta Pohjois-Savossa tämä on vielä pitkälti tekemättä.
– PoSoTen mallissa palvelut säilyvät hyvin pitkälti nykyisen mukaisina, mutta määrittely lähipalvelujen ja keskitettyjen palvelujen osalta tulee tarkentumaan sote-lainsäädännön mukaisesti. Uusia palvelutuotannon malleja tulee varmasti ja tässä yhtenä mallina ovat sähköiset palvelut, oman vastuun lisääntyminen jne.
ASIAKKAAN mahdollisuus valita terveyspalvelut julkiselta tai yksityiseltä, ei Pekkasen mukaan voi sellaisenaan toteutua.
– Julkisin varoin tuotetut palvelut eivät ole ”autokauppa” ja ”tavaratalo”, jossa markkinat tai asiakkaat vapaasti päättävät, mitä palvelua käyttävät. Valinnanvapauden perusteet kirjataan lakiin siten, että erikseen säädettävin ehdoin asiakas valitsee palvelun tuottajan. Tämä tarkoittaa julkisille yksiköille kilpailukyvyn parantamista, mikä näen hyvänä asiana.
PEKKANEN uskoo, että jo aloitettu maakunnallinen valmistelumalli on hyvä pohja jatkaa uuden mallin valmistelua. ”Aktiivinen osallistuminen ja rakentava yhteistyö on parempi malli kuin muutosvastarinta”.
– Valtakunnan tasolla on puhuttu vain terveyskeskuslääkärien vastaanotolle pääsystä ja unohdettu sosiaalipalvelut. Tämä kertoo, että kokonaisuuden hahmottaminen on vierasta myös johtaville poliitikoille. Ylä-Savon Sotessa hoito- ja hoivapalvelut ovat suurempi kokonaisuus kuin erikoissairaanhoidon ostot sairaanhoitopiiriltä. Julkinen keskustelu tältä osin on yksipuolista, ajattelee Pekkanen.
