KIURUVEDEN ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra, isä Antero Petsalo jää eläkkeelle vuodenvaihteessa. Hän toimi seurakunnan pappina 36 vuotta. Petsalo tekee edelleen papin töitä ja jatkaa omaa polkuaan kohti vuoren huippua ja edelleen taivaskotiin.
ISÄ ANTERO sanoo jäävänsä eläkkeelle hyvillä mielin, sillä hän on saanut elää ja toimia pappina omassa synnyinseurakunnassaan. Nyt kirkkoherran huolien ja vastuun tilalle tulee ”iloinen papin työ”.
– Tämä on ollut minun kokoinen työ. Olen saanut kasvattaa monia sukupolvia pienistä lapsista aikuisuuteen ja he ovat tuoneet omia lapsiaan minulle kastettaviksi. Olen saanut siitä itselleni paljon.
Isä Antero olisi päässyt eläkkeelle vuosi sitten täytettyään 64 vuotta. 65-vuotisjuhlia vietettiin lokakuussa.
– Ajateltiin, että jään eläkkeelle vuodenvaihteessa, kun Kiuruveden ja Iisalmen seurakunta yhdistyvät, myös seurakunnan valtuuston toimikausi päättyy vuoden loppuun.
Eläkeläisenä isä Antero tekee mielellään papin töitä pyydettäessä: toimittaa palveluksia ja hautajaisia, vihkii, kastaa ja ripittää.
– Halu on edelleen palvella pappina, mutta myös olla eläkkeellä.
Isä Anteron läksiäisiä juhlitaan Pyhän Nikolaoksen kirkossa liturgiassa sunnuntaina 27.12. Juhlaan osallistuu Oulun hiippakunnan piispa, metropoliitta Elia sekä hiippakunnan papistoa.
PAPPI isä Antero on jo kolmannessa polvessa. Hänen isänsä Olavi Petsalo toimi Kiuruvedellä ja Iisalmessa pappina, ukki Aleksander Petsov oli pappi ja ukinukki Johannes toimi hovicapellan laulajana Pietarissa.
– Ukki kastoi ihmisiä, isä hoiti ihmisiä ja minä hautaan heidät, kiteyttää isä Antero.
Isä Anterolle oli itsestään selvää heti alusta alkaen, että hänestä tulee pappi.
– Tykkäsin isästäni ja kuljin pikkupoikana paljon hänen mukanaan. Jo 6-vuotiaana olin sanonut, että minusta tulee pappi. Koulussa valitsin aineet sen mukaan.
Arkkipiispa Paavali, joka vieraili usein Petsaloiden kotona, oli kuitenkin ajatellut, että Anterosta tulee kanttori ja niin isä Antero aloitti kanttorin tehtävät Iisalmessa vain 15-vuotiaana.
– Ylioppilaskirjoitusten jälkeen menin kuitenkin pappisseminaariin ja armeijan käytyäni suoritin kanttorin pätevyyden Jyväskylässä. Kun kirkkoherra Mikko Kuha jäi eläkkeelle, aukesi tämä kirkkoherran paikka, hain ja sain paikan.
KIURUVEDEN seurakuntaa isä Antero kiittelee hyväksi seurakunnaksi monella tavalla.
– Olen saanut hoitaa ihmisiä isolla alueella. Jokaisen temppelin (Kiuruvesi, Pyhäsalmi, Haapavesi ja Karvoskylä) ympärille olen saanut luotua aktiiviporukan. Nämä elävät temppelirukoilijat liittyvät nyt Iisalmen seurakuntaan. Vaikka pappi on heitä jatkossa fyysisesti kauempana, osaavat he hoitaa itsensä ja pysyvät kirkon yhteydessä.
Kiuruveden kirkossa ei jatkossa kyetä järjestämään niin runsaasti palveluksia kuin isä Anteron aikana, mikäli Iisalmen seurakuntaan ei saada kahta pappia.
– Olemme kyllä ajatelleet, että nyt kun meidän verotulot menevät Iisalmeen, millä on papin palkka Kiuruvedellä maksettu, on sillä rahalla mahdollista palkata toinen pappi Iisalmeen.
Kiuruveden seurakunta olisi isä Anteron mukaan loppunut jo parikymmentä vuotta sitten, jos seurakunta olisi pitänyt kiinni kanttorin virasta. Siihen ei ollut varaa, sillä jäsenmäärä on laskenut ja sitä myötä verotulot tippuneet. 22 vuotta isä Antero on hoitanut sekä papin että kanttorin virkaa yhdessä eläkkeelle jääneiden kanttoreiden ja laulajien tuella.
PAPIN työ on isä Anteron mukaan isällistä läsnäoloa, rinnalla kulkemista.
– Kirkko on äiti, jossa ihminen hengellisesti syntyy ja Neitsyt Maria on kirkon symboli. Pappi auttaa seurakuntalaisia hengellisessä kasvussa ja kehittymisessä kohti Jumalaa. Jokaisella ihmisellä on oma hengellinen tiensä, kirkkopolkunsa, taivaan valtakuntaan.
Kun isä Antero aloitti pappina, seurakuntalaiset olivat aikaisemmin menettäneet kotinsa Karjalassa, kokeneet sodan.
– Silloin oli enemmän henkevyyttä, ihmiset olivat suuria rukoilijoita. Monella oli rukouskirja loppuun kulunut. Ruokasiunauksetkin tärkeitä. Kotialttareilla rukoiltiin aamuin illoin.
KONIMAALAUSTA isä Antero on opettanut yli 30 vuotta. Syksyllä ikonipiirissä kävi viisi ihmistä, seuraavan kerran ikonipiiri käynnistyy Kiuruvedellä maaliskuussa, siihen uudet maalarit ovat tervetulleita.
Isä Antero teki valtaisan työn käynnistäessään ja sunnitellessaan Pyhän Nikolaoksen kirkon freskomaalaukset noin 30 vuotta sitten.
– Haaveena on, että voimaantuisin ja voisin viimeistellä vielä ikonihahamoja. Piispa Arseni ja Jyrki Pouta maalaavat ensi kesänä kattoon 10 profeettaa suunnitelmani mukaan.
