SINISEN Helmen tuvassa kokoontui keskiviikkona Taidesaunan testiryhmä. Taiteilija Leena Mularin johdolla kuusi naista pääsi rentoutumaan taiteen, hyvän ruuan ja saunomisen myötä.
SINISEN Helmen tuvassa taidesaunan lauteilla oli hiljaista viikko sitten. Hiljaisuuden rikkoi ainoastaan tuvan kellon tasainen nakutus.
Joukko naisia oli kokoontunut pitkän pöydän ympärille. Taidesaunan testiryhmä uppoutui piirtämistehtäväänsä, jossa jokainen sai jättää jälkensä paperille. Pöydälle oli aseteltu inspiraation lähteeksi kahvipannu, kahvimylly ja lehmänkello. Koko tupa oli täynnä virikkeitä piirtäjille.
Puolentoista minuutin kuluttua paperi vaihtoi omistajaansa ja siihen tallentui taas uusia ajatuksia. Tuvan täytti puheensorina, kun alettiin arvioida tuotoksia.
– Aluksi luovuttamisen tuska oli hirveä, kun työnsä antoi toiselle piirtäjälle, mutta sen jälkeen näistä tuli yhteisiä töitä, pohti kuopiolainen Ilona Sares.
– Oman työnsä eteenpäin antaminen rentoutti ja vapautti tekemistä. Itse en pidä tussikynistä, koska ne eivät lähde irti mistään. Kun viivan on piirtänyt, se on sitten siinä. Taiteillut olen aiemminkin, mutta nyt se on jäänyt vähemmälle, kertoi kiuruvetinen Heidi Huhtilainen.
Tussipiirroksiin tallentui höyryävä kahvikuppi, vanha ovi, tuohikontti, pyykkilauta, räsymatto, seinäkello, taiteilija ja muut todellisuuden ja mielikuvituksen tuotteet. Osa piirroksista oli unenomaisia ja ainakin yksi töistä oli katsottavissa myös ylösalaisin.
– Uskalsitte heittäytyä prosessin vietäviksi. Hurraa, te saitte myös ah niin trendikkään värityskuvan, totesi ryhmää ohjannut taiteilija Leena Mulari.
PÄIVÄN yksi tarkoitus oli rentoutuminen ja se onnistui naisilta jo aamupäivän aikana.
– Olen hallinnollisessa työssä, työni on hektistä. Jo muutaman tunnin jälkeen huomaan, että tämä on todella voimauttavaa. Tulimme tänne hemmoteltaviksi ja jo nyt olo on hemmoteltu, kertoi Ilona Sares.
Iisalmelainen Minna Maukonen ei koe itseään taiteelliseksi persoonaksi. Viimeksi hän piirsi lapsensa selkään rekka-auton sormellaan.
– Taidesaunassa on hienoa, että joku ohjaa. Tässä pitää päästää vain kätensä valloilleen, kertoo Maukonen.
Myöskään Ilona Sares ei ole itse taiteillut, mutta hän harrastaa itämaista tanssia.
– Siinäkin liikutellaan paljon käsiä ja pääsen hetkeksi heittäytymään tanssin parissa, kertoi Sares.
Hirsituvan hiljaisuus oli tietoinen valinta. Päivän aikana haetaan rauhoittumista taidetyöskentelyn kautta.
– Taidesaunassa on rentoa. Täällä ei ole akateemista piirtämistä vaan tutustumista taiteen tekemiseen. Paikkana Sininen Helmi on inspiroiva ja rauhoittava. Elämme kuormittavassa maailmassa, jossa tarvitaan tällaista. Taidetta tehdessä ajantajukin voi hävitä, kun flow iskee päälle, kertoi Mulari.
Leena Mulari suunnitteli Taidesauna-tuotetta yhdessä projektityöntekijä Salla-Mari Koistisen kanssa. Taiteesta tuotteeksi -hankkeen kautta kehiteltyä Taidesaunaa voidaan tulevaisuudessa markkinoida muuallekin.
– Suomalainenhan rentoutuu ja hiljentyy saunassa. Tuolloin pystyy keskittymään olemassa olevien aitojen asioiden ääreen, ihan kuin taidesaunassakin, kuvaili Koistinen.
Kellon lyödessä puoltapäivää naiset suuntasivat kohti ruokapöytää. Päivän päätteeksi ryhmän jäsenet puivat taiteilujaan saunan lauteilla.
