VETERAANI Tauno Tikkanen syntyi jo ennen Suomen itsenäistymistä. Pitkän iän salaisuutena hän pitää erityisesti huumoria.
Pöydän ääreen toimittajaa vastapäätä istahtaa iloisen ja virkeän oloinen mies. Hän on torstaina 10. maaliskuuta sata vuotta täyttävä sotaveteraani Tauno Tikkanen.
Olen saapunut Kiuruveden Salmenkylään. Täällä Tauno Tikkanen asuu edelleen puulämmitteisessä omakotitalossa. Hän toimii myös 94-vuotiaan vaimonsa Martan omaishoitajana.
– Vointi on oikein hyvä, kiitos kysymästä. Ihminenhän elää kun muistaa vaan hengittää. Mutta elä kysele liian vaikeita, minähän jään vielä luokalle jos en osaa vastata, Tikkanen virnistelee.
Tikkasta katsoessa ei voi olla hymyilemättä. Ollapa itsekin samassa vireessä vanhempana!
– Ei kai minulla mitään salaisuuksia ole tähän pitkään ikään. Yksi tärkeä tekijä on ainakin se, että olen aina osannut ottaa asioita huumorilla. Sananlaskukin sanoo, että ihmisellä on lupa leikkiä, mutta pakko ei ole irvistellä.
– Liikuntaa en ole sen kummoisemmin harrastanut keskivertoihmiseen verrattuna, sillä töissä on tullut niin paljon kuntoilua, ettei siinä enää muuta ole tarvinnut. Jotkut sanovat sitä tänä päivänä hyötyliikunnaksi.
– Ennen vanhaan ei ollut koneita, joten monet asiat piti tehdä käsipelillä. Nykyään ihmiset istuvat liikaa vaikkapa tietokoneen ääressä, Tikkanen sanoo.
Terveelliseen ruokavalioon satavuotias nestori ei ole koskaan kiinnittänyt suurta huomiota.
– Niinhän sitä sanotaan, että köyhän lapsi on kaikkiruokainen. Tupakanpolton lopetin 50 vuotta sitten, ja se on ollut viisas ratkaisu.