KATSEITA käännettiin jo ensi vuoteen, jolloin Suomi täyttää 100 vuotta ja Kiuruveden Kotiseutuyhdistys 70 vuotta. Juhlapuhuja Jouko Kokkosen mukaan merkkivuoteen kelpaa lähteä pää pystyssä.
MUSEON pihapiiri täyttyi viime sunnuntaina kiitettävästi ihmisistä, kun Kiuruvedellä juhlittiin järjestyksessään 69. kotiseutujuhlaa. Yleisö sai nauttia paitsi kauniista kesäsäästä, myös Harmonikansoittajien ja Naislaulajien esityksistä. Komeana yhteislauluna kajautettiin Suomen vanhin maakuntalaulu eli Savolaisen laulu.
JUHLAPUHUJANA oli tietokirjailija Jouko Kokkonen, joka asuu nykyisin Helsingissä ja joka on ollut tekemässä mm. Sulkavan kylähistoriikkia. Lisäksi hän on parhaillaan toimituspäällikkönä Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlasivustossa, johon voi tutustua internetosoitteessa itsenaisyys100.fi.
Kokkosen mukaan kotiseudulla on jokaiselle ihmiselle erityinen merkitys. Se on osa identiteettiä, ihmisen käsitystä itsestään ja siteistään ympäröivään maailmaan. Liian kotiseuturakkaaksi ei pidä kuitenkaan heittäytyä.
– Moni meistä pyrkii näkemään tai ainakin suurin osa meistä näkee maailman muutaman viiteryhmän, kuten perheen, kodin ja oman maan kautta. Näinä aikoina kuitenkin eurooppalaisuutta, suomalaisuutta, savolaisuutta ja kiuruvetisyyttä määritetään uudelleen. Synnyinsijoistaan ja kotiseudustaan saa olla edelleen ylpeä, samoin isänmaastaan ja äidinkielestään. Mutta jos ihminen uskoo, että hän on parempi asuinpaikkansa tai kotimaansa ansiosta kuin joku toinen, niin silloin ollaan hakoteillä.
– Erilaisuuden hyväksyminen tai ainakin sietäminen on mielestäni tie niin Kiuruveden kuin Suomenkin menestykseen tulevaisuudessa. Lähtökohtamme ovat erilaiset, mutta jokainen on arvioitava yksilönä ja
annettava hänelle mahdollisuus, Kokkonen muistutti.
KOKKONEN puhui myös jo ensi vuodesta. Tuolloin Suomi juhlii satavuotista itsenäisyyttään.
– Juhlavuoteen voidaan lähteä pää pystyssä, vaikka Suomen ilmapiiriä voikin sanoa tällä hetkellä ristiriitaiseksi ja jännitteiseksi. Suomalaisuuden tulkinnat ovat lisäksi moninaistuneet, ja niistä on hyvä tilaisuus käydä keskustelua ensi vuonna.
– Yksi asia on kuitenkin varmaa. Suomi onnistui 1900-luvulla loikkaamaan köyhien maiden sarjasta elintason eliittiliigaan. Olimme paljon puhutun Kreikan tasolla 1800-luvun lopulla. Tämä vaurastuminen on saavutus, josta kannattaa olla ylpeä – etenkin, kun se johti vaurastumisen hedelmien melko tasaiseen jakoon.
– Tämä todellinen ”elintasoloikka” ei kuitenkaan yksin kanna Kiuruvettä tai Suomea, mutta se muodostaa silti hyvän pohjan tulevalle. Lisäksi yhteisön ja kansakunnan on uskallettava arvioida vaiheitaan kriittisesti. Terve itsetunto ja itsensä kuplille kehuminen ovat kaksi eri asiaa. En siis väitä, että koko satavuotinen itsenäisyysaikamme olisi ollut yhtä eteenpäin menoa.
ITSENÄISYYDEN ohella ensi vuosi on muutenkin juhlava Suomessa ja Kiuruvedellä. 2017 tulee kuluneeksi 400 vuotta uskonpuhdistuksesta, 110 vuotta ensimmäisistä eduskuntavaaleista ja 80 vuotta ensimmäisestä punamultahallituksesta.
– Lisäksi noin 70 vuotta sitten hankimme itsenäisyyden uudelleen. Asia sinetöityi Pariisin rauhansopimuksessa. On myös hyvä muistaa, että vielä 2016 itsenäisyys vaikutti kaukaiselta ajatukselta. Niinpä sitä on syytä juhlia kunnolla.
Myös Kiuruveden kotiseutujuhla ja -yhdistys täyttävät pyöreät 70 vuotta ensi vuonna. Kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Kaija Rautanen odottaakin jo innolla vuoden kuluttua vietettävää juhlaa.
– Erityisesti toivoisin ideoita teiltä yleisöltä. Mielellämme kuulisimme toiveita, että millaisen 70-vuotisjuhlan te kiuruvetiset haluatte.
