KIURUVETISSYNTYINEN, Ruotsin Hallstahammarissa asustava Kaarle Nouisiainen on Mannerheimin kummpoika. Kaarle Nousiaisesta tuli Mannerheimin kummipoika, koska hänen äitinsä Reeta sitä kirjeellä Mannerheimilta pyysi. Kaarlen isä August oli mukana jatkosodassa ja kuoli syöpään vuonna 1949, kun Kaarlo oli vasta 5-vuotias.Kaarle oli 7-päisen sisarusparven nuorin. Suurta lapsikatrasta ja pientilaa jäi äiti yksin hoitelemaan isä Augustin kuoltua.
KAARLE Nousiaisen ottaminen Mannerheimin kummipojaksi oli sen verran erikoinen juttu, että Kaarlea kutsuttiin koulussa ”Marskiksi”.
Mannerheimista Kaarlella ei ole hyvää eikä pahaa sanottavaa, eikä hän tiedä, miksi Mannerheim hänet kummipojaksi hyväksyi.
Kummipoika sai Mannerheimilta lahjaksi maljakon, maljakko laatikoineen on säilynyt näihin päiviin saakka ja se on vitriinissä tallessa. Myös Mannerheimilta saatu kirje on tallessa.
– Nuorena sanoin, että juon maljakosta joskus konjakkia, mutta eipä ole tullut juoduksi, naurahtaa Kaarle.
Itsenäisyyspäivää Nousiaiset viettävät perinteisesti sytyttämällä kynttilän.
– Kahden kesken varmaankin ollaan.
NOUSIAINEN on asunut vaimonsa Kaisa Pöksyläisen kanssa Hallstahammarissa vuodesta 1974 lähtien.
Nousiainen sanoo viihtyvänsä Ruotsissa hyvin, sillä siellä on koti, lapset ja ystävät.
Nousiaisilla on kaksi poikaa, vuonna 1968 syntynyt Ilkka ja vuonna 1972 syntynyt Tommi.Tommilla on kolme lasta.
KIURUVEDELLÄ Nousiainen kävi viimeksi vuonna 2009, kun Kaisan äiti kuoli, Kaisa on käynyt Kiuruvedellä useammin.
Kaarle Nouisianen on lähtöisin Remeskylän Purolasta ja Kaisa (o.s. Pöksyläinen Tikkalanniemestä.
Pariskunta meni naimisiin Kiuruveden kirkossa 5.11.1966. He tapasivat Jänteen hallilla vuonna 1965.
– Asuimme Remeskylässä, eikä meillä ollut puhelinta. Naapuriin, Pääkköön, lehdestä soittivat ja kysyivät, voivatko tehdä jutun häistämme, Nousiainen muistelee.Kiuruvesi-lehdessä oli juttu pariskunnan vihkimisestä 13.11.1966.
MITEN Kaisa ja Kaarle päätyivät aikanaan Ruotsiin?
– Siskoni Ulla oli jo muuttanut Ruotsiin. Eräällä kesälomalla Ulla kertoi töitä olevan tarjolla Ruotsissa. Olivat Ruotsissa kehottaneet suomalaisia siirtolaisia rekrytoimaan suomalaisia sinne töihin.
Kaarle ja Kaisa lähtivät siltä istumalta Ruotsiin Haaparannan kautta Värmlantiin, ikimetsän alueelle.
– Heti maanantaina menin tehtaalle ja kysyin olisiko töitä, sieltä vastattiin, että aloitatko heti vai tuletko iltavuoroon.
Elettiin vuotta 1969. Metallitehdas Lessjöforsissa tehtiin vaijereita ja rautalankaa, työntekijöitä oli satoja.
Värmlannista pariskunta siirtyi Mariestadiin elektroniikkateollisuuteen ja sieltä edelleen Hälleforsiin.
– Työ oli raskasta ja sitä oli monessa paikassa, Kaarle Nousiainen kuvailee.
Vuonna 1989 Kaarlelle tuli välilevynpullistuma eikä hän enää päässyt sen jälkeen takaisin töihin, Kaisa oli jäänyt töistä pois jo 50-vuotiaana.
– Kyllä Ruotsi on leivässä pitänyt, poikamme ovat töissä samalla tehtaalla, toinen työnjohtajana, Kaarle Nouisiainen kertoo.
