MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio tunnustautui lehmäfaniksi vieraillessaan yrittäjä Kaisa Huttusen tilalla Aittojärven Aittomäessä tiistaina. Husu-Kallio harmitteli, ettei päässyt aamulla Huttusen kanssa navettaan, kun yksi lehmistä vasikoi. – Olisin ilman muuta tullut mukaan, vakuutti Husu-Kallio.
HUSU-KALLIO sanoi, että hän tuntee lehmät, sillä hän on pitänyt eläinlääkäripraktiikkaa.
– Nämä lehmät ovat hyvin hoidettuja, kun syövät ihan rauhassa, eivätkä välitä meistä vieraista, totesi Husu-Kallio.
Kansliapäällikkö ihastui aikanaan lehmiin, sillä hänen äitinsä oli maatalon tyttöjä ja Husu-Kallio vietti paljon aikaa mummulan navetassa. Kerran hän pienenä tyttönä karkasi uudet huopatossut jalassa navettaan ja sai siitä satikutia.
HUSU-KALLIO vieraili Kaisa Huttusen 45 lehmän navetassa maatalouden byrokratian purkutalkoisiin liittyen. Syyskuussa 2015 Kiuruvedellä koottu byrokratiapyykkinaru kiemurteli maa- ja metsätalousministeriön pääneuvottelutilan seinillä Husu-Kallion ihmeteltävänä.
Husu-Kallio totesi tuolloin, että purettavan byrokratian ytimessä ollaan muun muassa rehu- ja elintarvikelainsäädäntöön sekä eläimiin ja luomuun liittyvissä ilmoitus- ja rekisteröintivelvoitteissa – ja muussakin moninaisessa tiedonkeruussa ja kirjanpidossa.
Tuon tapahtuman jälkeen Husu-Kallio on kiertänyt maatiloilla kuulemassa tuottajia ja yllättänyt, että pieniä asioita on tullut esiin paljon, mutta konkreettisia kysymyksiä hyvin vähän. Sekin on tullut esiin, että kaikkein suurimpien ongelmien takana on EU.
– Paljon on puhuttu valvonnasta ja siihen liittyvästä byrokratiasta, mutta Ely-keskuksen valvontakäynnit saavatkin viljelijöiltä pääsääntöisesti korkean arvosanan, joskin yksittäisiä tiloja voi toki löytyä, joissa on ongelmia.
Husu-Kallio kertoo, että arkea hankaloittaviin pieniin, mutta tuottajille suuriin kysymyksiin, on löydetty ratkaisuja. Sellaisia ovat muun muassa korvamerkkeihin liittyvät valvontakysymykset, juoma-astioiden mitoitukset, kirjanpitovaatimukset.
– Pienin askelin on menty eteenpäin ja byrokratian purku onkin jatkumo. Yleinen keskustelu, että on byrokratiaa, ei johda mihinkään. Itse olen käytännön ihminen ja pureudun käytännön ongelmiin. Voimme korjata lainsäädäntöä, jos ongelma on kansallinen ja muutos perusteltavissa. Ohjeistusta voimme myös muuttaa, jos asiat ymmärretään toisin tavoin eli täsmennetään ja selkeytetään. Myös viestinnällinen puoli on tärkeä.
Husu-Kallion mielestä emme voi mennä EU:n selän taakse, vaikka meitä säädellään hirveän yksityiskohtaisesti EU:sta.
– EU:n byrokratianpurku on ollut minulle kyllä henkilökohtainen pettymys. Purkamalla EU-byrokratiaa pääsisimme kiinni suurempiin kysymyksiin, muun muassa sanktioiden kohtuullistamiseen, etteivät peltopuolen sanktiot olisivat riippuvaisia eläinten palkkiopuolesta.
Husu-Kallio vakuutti, että EU:n byrokratiaan pyritään vaikuttamaan niin paljon kuin pystytään poliittisesti ja viranhaltijatasolla. Myös MTK ja tuottajajärjestöt toimivat tämän asian suhteen.
– Suurin haaste on, miten saada EU-komissio ja jäsenvaltiot liikkeelle. Hyvin paljon siinä on yhdessä puhumisesta ja viestinnästä sekä asioiden samalla lailla ymmärtämisestä kysymys.
Husu-Kallion mukaan suomalaiset viranhaltijat eivät ole sen byrokraattisempia kuin muutkaan EU-jäsenmaiden viranhaltijat.
– Kaikkia valvoo sama Euroopan komissio. Ne maat, jotka ovat ottaneet löysemmän tulkinnan kuin suomalaiset, maksavat tukirahat takaisin EU:lle. Takaisinperinnät voivat olla satoja miljoonia, jopa pahimmillaan miljardi euroa. Suomessa olemme toimineet tässä suhteessa hyvin, meille rahaa on tuloutettu ja se raha on voitu käyttää tämän maan viljelijöiden eduksi täysimääräisesti.
– Sillä on tietysti hintansa, että tukia maksetaan. Tukien maksatus edellyttää kirjanpitoa tietyistä toimenpiteistä. EU edellyttää, että on tietty määrä valvontaa, eikä valvontaa voi tehdä, jos toimenpiteitä ei pysty todentamaan. Suomessa tukihaut tapahtuvat jo 90-prosenttisesti sähköisesti, missä olemme EU:n huippuja. Valvontaa varten täytyy siis löytyä tiedot. Vaikka se koetaan hallintotyöksi, toivon, ettei valvontaan suhtauduttaisi kielteisesti, vaan otettaisiin se yhtenä työnä toisten joukossa. Viranomaisten tehtävä on viljelijöiden kanssa yhteistyössä tehdä siitä sujuvaa.
Yksi byrokratiaa purkava liike on myös Eviran ja Mavin yhdistäminen vuoden 2019 alusta.
– Syntyy yksi ohjaaja, keskusvirasto.
YRITTÄJÄ Kaisa Huttunen toivoo, että byrokratian purkutalkoita jatketaan. Huttunen ei ymmärrä, miksi jokaiselle viranomaiselle on lähetettävä sama tieto erikseen. Parhaillaan vierekkäisiin huoneisiin.
– Eikö riitä, että maatalouteen liittyvät tiedot kerran ilmoitetaan, miettii Huttunen. Että maatalouden tiedot löytyisivät samasta tietokannasta, kuten ihmisten terveystiedot Oma kanta -potilastietoarkistosta.
Huttunen on iloinen siitä, että byrokratiaa on purettu. Esimerkiksi ympäristöluvasta voi päättää kunnallinen viranomainen, kun kysymyksessä on yli 50, mutta alle 150 lypsylehmän eläinsuoja. Luvan hakeminen on nyt myös edullisempaa ja nopeampaa.
BYROKRATIANPURKUTALKOOT lähti liikkeelle vuonna 2015 siitä, kun Kiuruveden maaseutuasiamies Mari Tabell kauhistui sitä hirvittävää lomakemäärää, minkä viljelijät joutuvat täyttämään. Hän kokosi perustukihakemukset pyykkinarulle ja paperijonolle tuli mittaa 10,7 metriä. Vuosittain erilaisia lomakkeita tulee täytettäväksi kaikkiaan 25 metrin verran.
Kaisa Huttunen järjesti elokuussa 2015 tilallaan avoimet ovet teemalla ”byrokratian purkutalkoot” ja syyskuussa Kiuruvedellä koottu byrokratiapyykkinaru kiemurteli jo maa- ja metsätalousministeriön pääneuvottelutilan seinillä kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallion ihmeteltävänä.
Toukokuussa 2016 maatalousyrittäjien tarvitsemista virallisista lomakkeista koostuva vajaan sadan metrin pituinen ”byrokratiapyykkinaru” esiteltiin EU-päättäjille Brysselissä europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäen kutsusta.
