Uutiset (muokattu 20.1.2021) Tiina Kilvensalmi

Mestari hirvenhiihdossa

POHJOIS-SAVON hirvenhiihtokilpailujen 70-vuotiaiden sarjan piirinmestari Heikki Keränen lienee luonnonlahjakkuus lajissa, sillä hän ei treenaa kisoihin, vaan hiihtelee kotinsa ympärillä pelloilla, järven jäällä ja metsässä. Kunto pysyy yllä myös halkoja hakkaamalla ja metsän raivaustöissä. Keräsen yksi kovan kunnon salaisuus on, että hän liikkuu enemmän kuin katsoo televisiota. Monelle Keränen on tuttu työajoilta, kun hän kuljetti koululaisia linja-autolla 29 vuotta. Muutama vuosi sitten Keränen löysi uuden lajin, karaoken. Menestystä on tullut siinäkin. Marjatta-vaimo kertookin, että Heikki lähtee kisaan kuin kisaan tosissaan.

SALMENKYLÄssä asuvalle Heikki Keräselle piirinmestaruus ei ollut ensimmäinen. Voittoja ja sijoituksia hirvenhiihdoissa ja hirvenjuoksuissa on kertynyt vuosikymmenten aikana rutkasti, sillä palkintopyttyjä Keräsellä on jo nelisensataa, siihen päälle vielä palkintolusikat ja -lautaset.
– Olen sen verran kilpailuhenkinen, että lähden kilpailemaan lajissa kuin lajissa voitosta. Olen urheiluhullu, mutta en varusteurheilija. Tänä talvena ostin kyllä uudet karvapohjasukset, Keränen kertoo.
Hirvenhiihdon Keränen aloitti 70-luvulla, jolloin elettiin lajin kulta-aikoja.
– Hirvenhiihto houkutteli myös nuorisoa mukaan. Rytkylläkin meillä oli omat hirvenhiihdot, joihin osallistui 200 kilpailijaa. Nykyään piirinmestaruuskisoissakin on vain 80 kilpailijaa, Keränen harmittelee.
Kisoissa Keränen ampuu 70-luvulla hankitulla luottokiväärillään, johon uusittiin piippu muutamia vuosia sitten. Ammunta onkin tärkeä osa kisaa, sillä siinä jaetaan parhaimmillaan 600 pistettä, kun koko kisan maksimipisteet ovat 1200. Hiihto-osuudessa nopeimmalle on tarjolla 300 pistettä ja loput 300 pistettä jaetaan etäisyyden arvioinnista.
– Laji vaatii monipuolisuutta. Kilpailijan pitää osata ampua ja kunnon on oltava kohdillaan. Kiväärin kun ottaa selkään ja hiihtää perinteistä useamman kilometrin, vaatii todellista tarkkuutta ja kuntoa osua sadan metrin päässä olevaan maalitauluun. Jalat eivät saa tutista ja yleiskunnon on oltava rautaa.
Keränen lienee luonnonlahjakkuus lajissa, sillä hän ei treenaa kisoihin. Liikkuminen on hänelle hupia järven jäillä tai metsässä.
– Muut saattavat hiihtää tuhansia kilometrejä, minä käyn vain hiihtelemässä, hakkaamassa halkoja ja raivaamassa metsää.

KESÄLLÄ Keränen harrastaa hirvenjuoksua, josta hänellä on SM-hopeaa vuodelta 1992.
– Olen täyttänyt jo 70 vuotta, mutta kehoni ikä on 45 vuotta. Ryppyjä on iän myötä tullut, mutta jäsenet ovat pysyneet kunnossa ja terveyttä on onneksi riittänyt. Yksi kuntoni salaisuus on, että liikun enemmän kuin katson televisiota.
Keränen ajoi 29 vuotta linja-autoa, toimi 15 vuotta rengaskauppiaana ja oli maanviljelijänä kotitilallaan Penttilässä. Eläkepäivinä harrastukset ja lapsenlapset pitävät Keräsen kiireisenä. Hän on innostanut myös lapsenlapset hiihtoharrastuksen pariin ja nyt tyttärenpoika aloittikin hiihtokoulun, jonne ukki on luvannut poikaa kuljettaa.
Keräsen kilpailuvietti on kova. Muutamia vuosia sitten hän löysi uuden lajin, karaoken. Laulamisestakin Keräselle on tullut pokaaleita. Viime vuonna hän oli Eläkeliiton Ylä-Savon karaokekisojen mestari ja karavaanareiden SM-kisojen kolmas.
Marjatta-vaimon kanssa he käyvät laulamassa karaokea parina iltana viikossa Kiuruvedellä ja lähikunnissa.
Tänä talvena Keräsellä on suunnitelmissa osallistua vielä kahteen hirvenhiihtokisaan. Pyhäsalmeen ja Kajaaniin hän lähtee rennolla otteella, tavoitteet ovat kohtuulliset.
– Tulos riippuu ihan päivästäkin. Joskus saatan olla viimeinen ja seuraavana päivänä tuleekin voitto. Kyllähän ne joskus kisoissa katsovat, kun tämmöinen syrjäkylän ukko tulloo ja voittaa.