KOLMOSET, neiti A, neiti B ja neiti C, kotiutuivat viime viikon perjantaina vanhempiensa Tiia-Maria Malisen ja Aleksi Pesosen kanssa synnytyssairaalasta. 23-vuotiaalle Tiia-Marialle äitiys on onnen täyttymys, sillä hän on haaveillut aina perheestä. Nyt onni on kolminkertaista, kun perheeseen ei tullutkaan lottovoittoa vaan kolmoset. Ensimmäistä äitienpäivää Tiia-Maria viettää perheensä ja tukijoukkojen kesken Ristikankaalla Toiviaiskylässä. Kolmoset ovat yhdistäneet perheitä entisestään, kun arjessa tarvitaan lisäkäsiä.
RISTIKANKAAN tilan vanha talo Toiviaiskylässä täyttyi onnesta, kun napakympin neidit A, B ja C kotiutuivat sairaalasta viime viikon perjantaina vanhempiensa Tiia-Maria Malisen ja Aleksi Pesosen kanssa.
– Oli helpottavaa tunne päästä kotiin. Sairaalaympäristössä väsyy ja koti on aina koti. Kotona arki vauvojen kanssa on lähtenyt pyörimään hyvin. Neideillä on aika samanlainen rytmi. Välillä kaksi herää yhtä aikaa vaatimaan ruokaa, mutta malttavat he odottaakin vähän aikaa, Tiia-Maria kertoo.
Kolmoset aloittivat elämäntaipaleensa Kuopion yliopistollisen sairaalaan lasten teho-osastolla asustellen perhehuoneessa vanhempiensa kanssa. Tiia-Maria oli sairaalassa viikon ennen synnytystä ja kolmoset tulivat maailmaan keisarileikkauksella 9. huhtikuuta.
– Leikkauksen jälkeen oli ihmeellistä nähdä heidät. Pääsin heräämöstä kymmenen tunnin päästä perhehuoneeseen, jossa sain heidät rinnalleni, Tiia-Maria muistelee.
Neiti A:n syntymäpaino oli 1650 grammaa, neiti B:n 1800 grammaa ja neiti C:n 2060 grammaa.
– Nyt he ovat jo kasvaneet, mutta alkuun he olivat niin pieniä, että mahtuivat melkein kahdelle kämmenelle, Aleksi kertoo.
Kolmosten tullessa maailmaan leikkaussali oli täynnä väkeä.
– Sektiossa ja kolmosten vastaanotossa oli lääkäreitä, hoitajia ja kätilöitä melkein parikymmentä. Sen verran eksoottinen tapahtuma se taisi olla, kun yksikin henkilö tuli vapaapäivältä seuraamaan kolmosten tuloa maailmaan, Aleksi kertoo.
Vauvat olivat pari päivää keskoskaapissa ja heitä ruokittiin nenämahaletkun kautta, mutta pian ruokailu alkoi sujua ja neidit siirtyivät rintaruokintaan ja tuttipulloon.
– Aika kului nopeasti sairaalassa. Lisäkäsiä oli koko ajan saatavilla, kun hoitajat olivat napin painalluksen päässä. Aleksi oli koko tuon ajan sairaalassa meidän kanssa käyden vain pari yötä kotona. Puolison tuki ja turva on todella tärkeää, tuemme toinen toisiamme. Minulle merkitsee paljon, että Aleksi on niin paljon apuna.
Alkuun tieto kolmosista oli shokki, molemmat olivat hämmentyneitä. Toisaalta tilanne oli jännittävä, koska kolmosraskaus on niin harvinainen. Vuosittain Suomessa kolmosia syntyy 5-10 perheeseen.
– Aika sanaton siinä oli. Mietimme miten tästä selvitään. Mutta totuimme aika äkkiä ajatukseen ja nyt tuntuu, että eihän meitä voi vähemmän ollakaan. Kolmoset ovat meidän ensimmäiset lapset, joten emmehän edes tiedä muusta. Emme osaa verrata millaista vauva-arki olisi yhden lapsen kanssa. Myös lähipiirin tuki on auttanut valtavasti ja kolmosille riittää sylittelijöitä.
KUUKAUDEN ikäisillä neideillä on jokaisella omat luonteenpiirteet. Neidit A ja B ovat luultavasti identtisiä ja heiltä löytyy temperamenttia, kun taas neiti C on rauhallisempi.
– Synnytyssairaalassa neidit nimettiin Napakympin kolmikoksi tv-sarjan mukaan ja siitä meille jäi heidän kutsumanimikseen neiti A, B ja C. Pappi sitten kertoo kesällä heidän oikeat nimet, vaikka mummuilta onkin jo tullut uteluita nimistä, Tiia-Maria kertoo.
Sunnuntaina, äitienpäivänä, Ristikankaan talossa juodaan äitienpäiväkahvit useamman sukupolven naisten kesken.
– Molemmat mummut sanoivatkin, että tämä on paras äitienpäivälahja. Sunnuntaina meillä onkin sitten koko perhe ja tukijoukot koolla.
