Blogi (muokattu 20.1. 18:03) Kiuruvesilehti

Työtä… ja eläkettä!

Työtä… ja eläkettä!

MUISTANPA vielä 1970- ja 80-luvut, kun vappumarsseilla ja mielenosoituksissa duunarit vaativat äänekkäästi työtä. 1970-luvulla kesätöissä pariin otteeseen Nordbergin sahalla Pyhäsalmessa olleena ja pitempään Hämeenlinnan Nahkatehtaalla työtä tehneenä voin vakuuttaa, että eivät ne duunarit työtä halunneet. Työpaikan kenties ja vielä halukkaammin siitä saatavaa palkkaa. Muistan Hämeenlinnassa käyneeni keskusteluja työpäivästä. Kaikki halusivat lyhyempää työpäivää ja pitempiä lomia tai mieluummin tietenkin sitä, että ei tarvitsisi käydä töissä ollenkaan. Suuttuivat, kun sanoin, että liika vapaa-aika aiheuttaa vain mielenterveysongelmia. Kuinka oikeassa siinäkin asiassa olin aikoinaan. Mielenterveys vaatii päivittäiseen elämään rutiinia.
Hämeenlinnassa minulle tultiin myös sanomaan, että minä teen liikaa töitä. Se on sanottu myös muutamalle tutulleni. On olemassa sellainen käsitys, että kun teen työni huonosti, niin minulle hommataan työkaveri tekemään samoja tekemättömiä töitä ja näin työllistetään lisää duunareita ja kaikki ovat onnellisia. Lopputulema on niin kuin kävi Nordbergin sahalle Pyhäsalmessa, koko saha menee konkurssiin ja on se loppunut Hämeenlinnan Nahkatehdaskin. Duunarit ovat päässeet tavoitteeseensa, ei tarvitse tehdä niitä ikäviä töitä ollenkaan.

MUISTANPA keskustelleeni Kiuruveden Kirjapainon työntekijöiden kanssa aikoinaan. Yksi duunari sanoi, että työruuhkat eivät ole hänen ongelmansa. No, eipä ole sitäkään työpaikkaa enää duunareiden vastuksina.
Kiuruveden kaupungilla on töitä, joissa täytyy tosissaan myös tehdä töitä, kuten keskuskeittiö, jossa ruoka täytyy olla valmista ajallaan tai tulee kapina tai paska- ja vesipuoli, joiden ongelmat näkyvät heti päivittäisessä olemisessa. Mutta on myös toisenlaisia töitä. Vinkkinä voin sanoa, että on aina mukavampi olla tekemättä mitään, kun vieressä on kaveri, jonka kanssa voi olla tekemättä mitään.

ENTÄS sitten tämä kovasti taisteltu eläkeikä. Vuonna 2000 Suomessa eläkkeelle päästiin 65-vuotiaana, paitsi tietenkin rautateiden työntekijät 53-vuotiaana, palomiehet 56-vuotiaana, kaivos- ja armeijan työntekijät jopa alle 50-vuotiaana. Sitten tehtiin mukamas viisas päätös ja toteutettiin ns. liukuva eläkkeelle jääminen, jolloin ihminen sai jäädä eläkkeelle liukuvasti
63-68 –vuotiaana, mikä tarkoitti, että kaikki jäivät eläkkeelle 63-vuotiaana. Tätä päätöstä on nyt kovien tappeluiden ja jopa lakkouhkailujen kanssa yritetty perua ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että 1962 syntyneet ja sitä vanhemmat jäävät eläkkeelle 65-vuotiaana kai vuonna 2027 eli menee neljännesvuosisata, kun korjataan hölmöyshuumassa tehtyjä eläkepäätöksiä ja palataan tilanteeseen, jossa olimme jo vuonna 2000. Meillä on olemassa sellainen kirjoittamaton laki, että saavutettuja etuja ei voi menettää.

SAMANA aikana on miesten oletettu elinikä muuttunut 1940 vuoden 55:stä vuodesta nykypäivän 78:een vuoteen, naisilla odotettu nykyinen elinikä on 84 vuotta. Eli tässä asiassa miehen euro on 80 senttiä. Jos muutamme saman asian rahaksi, niin totuus on, että kun nainen vaan malttaa odottaa, että aviomies kuolee, kaikki rahat ovat hänen ja lopullisissa palkka-asioissakin naisen euro on 1000 euroa, mutta tästähän ei saa tietenkään puhua, että kukaan ei sitä tajuaisi. Olen nähnyt maailmalla monia onnellisia suomalaisia mummoja, jotka ovat perintönsä saaneet ja vieläpä leskeneläkkeen, puolet miesvainaan eläkkeestä.
Kuten Englannin Brexit-äänestyksessä ja USA:n presidentinvaaleissa huomasimme, äänestysoikeutta kansalle ei pitäisi antaa, koska kansa ei osaa äänestää ja kansa äänestää kuitenkin vain niillä vajavaisilla tai väärillä tiedoilla, jotka niille annetaan. Mikään ei ole niin vaarallinen kuin yksinkertainen manipuloitu kansa, joka luulee olevansa oikeassa.

RAIMO TUORINIEMI
Kirjoittaja on kiuruvetinen yrittäjä