Uutiset (muokattu 20.1. 18:05) Jaana Selander

Heidi Jaatisen uusin romaani Koski julki Turun kirjamessuilla

KIRJAILIJA Heidi Jaatinen on saanut nelivuotisen kirjaprojektinsa päätökseen. Jauhiaisten suvusta kertova Koski-teos julkistetaan Turun kirjamessuilla 5. päivänä lokakuuta. Kiuruvedellä järjestetään marraskuun 10. päivänä kirjallisuustapahtuma, jossa kiuruvetisjuurinen professori Anssi Halmesvirta luennoi Kiurusalissa sisällissodan jälkeisistä viholliskuvista kirjallisuudessa ja Heidi kertoo uudesta kirjastaan sekä valottaa kiuruvetistä elämää 1910-luvulla.

HEIDI JAATINEN on tehnyt nelisen vuotta töitä Koski-romaanin ympärillä. Hän on ollut virkavapaalla ja kirjoittanut apurahan turvin. Viime keväänä hän jäi kokonaan pois opettajan työstä ja on toiminut sen jälkeen kirjoittamisen ohessa toimittajana Kiuruvesi-lehdessä.
Jaatinen on tehnyt hirmuisen määrän taustatyötä kirjaansa varten. Hän on kerännyt aineistoa Kansallisarkistosta, tutustunut maastoon muun muassa Vienan Karjalassa, lukenut kirjallisuutta ja haastatellut yli 40 ihmistä, joista suurin osa kiuruvetisiä.
Alkusysäyksen sukuromaanin kirjoittamiseen Jaatinen sai sukulaisiltaan löytämistään korteista, jotka oli lähetetty sisällissotakeväänä Helsingistä Kiuruvedelle, Puolakkaan, jossa nykyisin asuu Heidin serkku Aarne Remes.
– Yhdessä kortissa on kuva, jossa arkkuja lasketaan hautaan ja toisella puolella on nuorten sukulaistyttöjen hyvän kesän tervehdys. Se tuntuu niin karkealta ja käsittämättömältä, iloisen tekstin ja kuvan yhdistelmä, Heidi sanoo.

NELJÄNNEN romaanin kirjoittaminen on ollut Heidi Jaatiselle pitkä ja henkilökohtainen prosessi. Hän sai kirjan valmiiksi toukokuussa ja lähetti sen kustannustoimittajalle luettavaksi. Koska kirjassa on sivuja 650, sen lukeminen vei kustantamossa kuukauden. Heinäkuussa Heidi sai käsikirjoituksen takaisin täsmittäväksi.
– Prosessin aikana oma isäni sairastui vakavasti. Kirjoitin siitä päiväkirjaa ja otin nykytason vielä mukaan romaaniin. Neljä sataa vuotta Shakespearen kuolemasta -näyttelyssä Oxfordissa ymmärsin, kuinka punnittuja isäni ajatukset olivat lähestyvästä kuolemasta. Se sai minut repeämään. Jos kirjan alkuvaiheessa olin innokas, kuljin sitä tehdessäni häpeän kautta suruun ja rakkauteen, sillä kirja kertoo isäni suvusta.
Romaanin yksi päähenkilöistä on Kosken isäntä Tuure Jauhiainen, joka pääsee isoon taloon kiinni naimakaupan kautta. Näin hänen ei tarvitse mennä Venäjän armeijaan. Kuten ei myöskään niiden, jotka lähtevät Amerikkaan.
– Tuuren ajatuksena on pitää kiinni talon vauraudesta, Koskella on peräti 13 torpparia. Vaimo Hilma synnyttää 11 lasta, joista kolme kuolee pieninä, Hilma itsekin menehtyy lapsivuoteelle reippaasti alle 40-vuotiaana. Romaanin Tuure näkee unen, että hän kosii Puolakan Stiinaa, jonka äiti Iida on vasta kuolleen Hilman sisko ja uni toteutuu. Tuurea 17 vuotta nuorempi Stiina muuttaa valtavan suureen taloon, jossa Tuuren vanhimmat lapset ovat hänen ikäisiään. Tuure ja Stiina saavat vielä neljä lasta.
Tuure Jauhiainen oli muutakin kuin ison talon isäntä, hän vaikutti Kiuruveden kunnanvaltuustossa, kun Ambro Kärkkäinen oli puheenjohtaja, Tuure oli mukana myös suojeluskunnan esikunnassa.

KAIKKI tämä on faktaa. Paavo, Tuure, Hilma ja Stiina ovat oikeasti eläneitä esikuvia kirjan hahmoille.
– Olen kuvitellut, millaisia päähenkilöt ovat olleet luonteeltaan, mutta olen saanut myös osvittaa isältäni ja isäni veljeltä Hannulta sekä monelta isän liki 50 serkulta kirjani hahmoista.
Heidi Jaatinen pitää ihmeellisenä, miten Kosken talon ympärille, Koskenjoelle, on rakentunut peräti yhdeksän Jauhiaisen talot ja tilat: On Hovi, Suvanto, Vuolle, Koski, Koskenniska ja Koskela – kaikissa niissä Tuuren jälkeläisiä.
Heidi iloitsee, että hän on saanut sukulaisiltaan kuulla runsaasti arvoituksellisia ja lumoavia tarinoita sekä paljon anekdootteja. Yksi sellainen on Hilman hautajaiset lokakuun 2. päivänä vuonna 1912, jolloin tuli vuosisadan lumimyrsky. Iisalmesta Kiuruvedelle laivalla tulleet hienot hautajaisvieraat eivät päässeet lähtemään meijerin rannasta, sillä laiva jäätyi sohjoon ja Koskelta kuljetettiin heille ruokaa laivaan säännöllisesti niin kauan kuin laiva pääsi irti satamasta.
– Joku tiesi aina jonkin jutun ja hahmoille alkoi kasvaa lihaa luiden ympärille ja eritoten Tuurelle, sillä liha oli vaurauden merkki. Tuure oli herkuttelija, samoin Tuuren veli Ananias, joka oli aikanaan Suomen lihavin mies. Ana oli syntynyt 1860-luvun puolivälissä, jolloin Suomessa kärsittiin kovaa nälänhätää. Lasta piti syöttää, että lapsi pysyi hengissä.
Miespuoliset Jauhiaiset olivat kaikki kovia herkuttelijoita samaan aikaan kun maassa kärsittiin nälkää. Sisällissodan alla Suomi ei ollut omavarainen, vaan viljaa tuotiin Venäjältä. Elintarvikepula paheni, kun vuoden 1917 sato jäi huonoksi. Heidi kertoo, että tukkilaiset olivat tyhjentää Kosken aitan viljasta. Ihmisiä vaelsi Kiuruvedellä ruokaa kerjäämässä. Viljamakasiiniinkin murtauduttiin. Nälkä kiristi köyhien ja paremmin toimeen tulevien välejä.

TOINEN kirjan keskushenkilö on Tuuren toinen poika, Paavo. Paavo on Heidi Jaatisen isän setä. Paavo Jauhiainen oli toiminnan mies ja mukana valkoisten puolella sisällissodassa. Paavo haki aseita Oulusta ja Viipurista, oli mukana siirtämässä Suomen Pankin kultavarantoa Kuopiosta Jyväskylään ja osallistui Varkauden valtaukseen ja vielä sotaretkelle Vienan sotaretkelle.
– Paavo on tallentanut aineistoa sotaretkestä ja se oli hyvä lähtökohta etsiä lisätietoa Vienan matkasta. Jouko Vahtola on kirjoittanut Suomi suureksi Viena vapaaksi -kirjan, myös Leo Huovisen Kiuruvesi-historiasta löytyi tästä aiheesta tietoa.
Paavo oli Heidin mukaan etuoikeutettu, varakas ja fiksu, Koivumäen kansanopiston käynyt. Jotta Paavo saattoi toimia kuten toimi, hän demonisoi vihollisen ja hävitti raskaita muistoja.
– Varkauden tapahtumat punaisten teloituksineen jättivät pitkät jäljet Paavoon, keskeisimpiä tapahtumia ei jälkipolville kerrottu, serkkunsa Heikki oli suulaampi.
Heidi ajattelee, että ehkä noiden sisällissodan traagisten tapahtumien muistelu on ollut uhrin näkökulmasta moraalisesti helpompaa, vaikka surullisempaa kuin valloittajan eli kiuruvetisten näkökulmasta.
– Sain kirjaani haastatella myös paikallisten punaisten jälkeläisiä, joten molemmin puolin ihmiset osallistuivat tämän kirjan tekemiseen.
Heidi Jaatinen käyttää kirjassaan sukulaistensa oikeita nimiä. Myös Ambro Kärkkäinen esiintyy Ambrona, ammattien mukaan on nimismies, johtaja, apteekkari, kanttori, jotka kaikki ovat johdettavissa henkilöistä, jotka Kiuruvedelle tulivat siihen aikaan. Muutoin romaani on vapaasti ja vapautuneesti sekoitettua fiktiota.

HEIDI kuvaa kirjaansa mielenkiintoiseksi ”paksukaiseksi”, joka on nyt vain annettava lukijoiden käsiin, vaikka kirjoittamista tekisi mieli jatkaa.
– Nyt on uskottava, että se on valmis ja toivon, että mahdollisimman moni kirjan lukee. Olen jo aika paljon kirjoittanut toista osaa sukuhistoriasta ja sitäkin seuraavaa kirjaa. Pitää vain miettiä, missä kohdassa kukin osa menee poikki, Heidi miettii.