Uutiset (muokattu 20.1. 18:05) Jaana Selander

Kaukopartiomies Heimo Vartiainen joutui Valpon kuulusteluun

HEIMO VARTIAINEN, jatkosodan kaukopartiomies, viettää torstaina 97. itsenäisyyspäiväänsä. Hän yrittää katsoa televisiota, silmänpohjanrappeuma on vienyt näön heikoksi. Lasitkaan eivät auta. Heimo Vartiainen liikkuu kaukopartiossa joka yö unien maailmassa. Sotaa Vartiainen ei kaipaa.

SANOMATTAKIN on selvää, että itsenäisyyspäivällä on rintamaveteraani Heimo Vartiaiselle (97) suuri merkitys.
– Itsenäisyys tarkoittaa, että Suomi on vapaa, kiteyttää Vartiainen Rinnekodin yksiössään.
Vartiainen taisteli jatkosodassa kolme vuotta kaksi kuukautta ja 16 päivää Rukajärven suunnalla, hän oli kaukopartiomies kolmisen vuotta.
14.Divisioonan kaukopartioon hän ilmoittautui vapaaehtoisena huhtikuussa 1942, partioon kuului 70 miestä muun muassa Kannaksen, Äänisen, Kiestingin suunnalta.
– Kaukopartioon liittymistä en kadu, vaikka henkensä kaupalla toisen puolelle mentiin. Sitä samaa partioretkeä kuljen edelleen joka yö täällä Rinnekodissa.
Vartiainen teki monta reissua vihollisen puolelle, niin monta, että niiden kertomiseen ei yksi päivä riitä. Yksi reissu suuntautui 85 kilometrin päähän, jossa oli tuhannen venäläissotilaan prikaati. Sieltä, vihollisen puolelta, piti hakea vanki. Reissu kesti viikon.
– Kovasti hiihdettiin, henki kun on kallis, ja venäläinen sotilas sieltä vangiksi saatiin. En minä tiennyt, mikä se mies oli ja mitä se puhui, häntä muut kuulustelivat.
Kaukopartiomieheltä vaadittiin Vartiaisen mukaan ennen muuta hyvää terveyttä. Pelkoa ei saanut näyttää ulospäin, vaikka kaikki sodassa pelkäävät.
Yhteishenki oli hyvä niin rivisotilaiden kuin johtajienkin kanssa, muutoin sodankäynnistä ei olisi tullut Vartiaisen mukaan mitään.
Kun aselepo tuli, Vartiainen oli Ontrosenvaaran sillankulmassa. Rukajärveltä palattiin Repolan kautta viimeisten miesten joukossa Jukolan Mottiin. Jukolan motista lähdettiin marssimalla Lieksaan, sieltä junalla Sotkamoon, Sotkamosta jalan Pielavedelle. Pielavedellä Vartiainen kotiutettiin ja autokyydillä matka jatkui Kiuruveden kirkonkylälle.

HEIMO VARTIAINEN teki elämäntyönsä asemamiehenä, kaikkiaan 31 vuotta. Eläkkeelle hän jäi vuonna 1971. Vartiaisella on poika ja kolme tyttöä, edesmenneestä vaimostaan hän erosi kolmisenkymmentä vuotta sitten.
Koska Vartiainen oli alaikäinen ennen talvisodan syttymistä, oli hän asemavartiossa Kiuruveden asemalla. Vartiainen oli Kiuruvedellä alokkaana 3,5 kuukautta, kun tänne perustettiin koulutuskeskus. Suojeluskuntapiiriin kuuluivat Kiuruveden lisäksi Pyhäsalmi, Iisalmi, Vieremä ja Sonkajärvi.
Rukajärvelle Vartiainen lähti muiden mukana vuonna 1941. Valtion määräyksestä.
– Ei siinä auttanut muuta ajatella kuin silmien välliin ryssee.
Heimo Vartiaisen isä hävisi talvisodassa. Hän oli silloin 43-vuotias.
– Mitäpä siitä ajatella, sota on julma ja ratsuväki raaka.
Vartiaisella on seinällään sotamarsalkka Mannerheimin kirje omaisille ”kaatuneesta” Juho-isästä.
Heimo Vartiaisen 8-henkisestä sisarusparvesta ei ole elossa enää kuin Heimo. Vanhempi veli joutui vuonna 1940 lentävän keuhkotaudin takia Harjavallan sotasairaalan ja kuoli 1941, kaksi nuorempaa veljeä eivät joutuneet ikänsä takia sotaan.
Heti jatkosodan jälkeen tammikuussa 1946 Heimo Vartiainen joutui Valpon (valtiollisen poliisin) kuulusteluihin Riihimäelle.
– Kyllähän se jännitti, että mitä kysyvät. Ketä tahansa olisi jännittänyt. Mutta en tiennyt vastata heidän kysymyksiinsä. Viisi tuntia pitivät siellä ja laittoivat sitten kotiin. Meidän piti tehdä kirjallinen sopimus, ettei kuulusteluista kerrota.
Kuulustelujen jälkeen sisäministeri Yrjö Leino erotti Heimo Vartiaisen rautateiden palveluksesta toistaiseksi. Sisäministeriön hallinnonala oli tuolloin kommunistien hallussa
– Olin liian fasistinen. Se oli sitä aikaa.

HEIMO VARTIAINEN sanoo, että nyt viime aikoina veteraaneja on ryhdytty arvostamaan, sotien jälkeen syljettiin silmille.
– Minusta huolehditaan nyt hyvin, kauniit rouvat käyvät pitämässä seuraa ja huolehtivat terveydestä. Ja valtio maksaa kaiken.
Sairaanhoitajan kanssa lauletaan sota-ajan lauluja ja joskus tanssitaankin.
Itsenäisyyspäivänä Heimo Vartiainen aikoo katsoa televisiota, näkyykö sieltä mitään. Näkö on mennyt silmänpohjanrappeuman takia niin huonoksi, ettei sitä näköä Vartiaisen mukaan edes rahalla saa korjattua.

KIURUVEDEN itsenäisyyspäivän juhla järjestetään Kiurusalissa torstaina 6. päivänä joulukuuta. Juhlassa jaetaan Kiuruveden kaupungin myöntämä kulttuuripalkinto. Itsenäisyyspäivän juhla kynnistyy kahvitarjoilulla kello 11 alkaen. Itsenäisyypäivän juhlassa juhlapuheen pitää kaupunginhallituksen puheenjohtaja Mira Kokkonen (kesk.). Itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin kuuluvat vedenpyhitys ja liturgia ortodoksisessa kirkossa, itsenäisyyspäivän sanajumalanpalvelus evankelisluterilaisessa kirkossa, liturgina on Mirita Häyrynen ja kanttorina Anni Pesälä.
Palvelusten jälkeen tehdään kunniakäynnit sankariristillä, vapaussodan muistomerkillä, vakaumuksensa puolesta kuolleiden muistomerkillä ja Karjalaan jääneiden muistomerkillä.
Partiolaisten soihtukulkue suuntaa Yläkoululta sankariristille kello 18. Juhlavalaistusta toivotaan koteihin kello 18–20. Juhlavalaistus tarkoittaa kahta kynttilää ikkunalla.
Kaikki ovat tervetulleita mukaan päivän tilaisuuksiin. Kunniamerkkien käyttöä toivotaan.