KOULUAIKAINEN ystäväni tekee opinnäytetyötä liittyen ihmisten urapolkuihin. Hän pyysi minuakin kirjoittamaan oman urapolkuni osaksi tuota työtä. Niinpä aloin miettimään ja kirjaamaan ylös matkaani koulusta työelämään. Polkuni ei ole ollut suora ja eikä johtanut koulunpenkiltä suoraan unelma-ammattiin. Se oli pitkä ja kiemurainen, johdatteli minua sinne tänne erilaisiin kokemuksiin.
Kävin ammattikorkeakoulua ja sen jälkeen tein maisteriopintoja yhteensä ainakin kahdeksan vuotta. Välillä olin töissä kaupan kassalla, välillä teatterin väliaikakahviossa, välillä hoidin lapsia ja teinpä isäni kanssa remonttihommiakin. Urapolkuni on johdattanut minut useisiin pienempiin ja isompiin kaupunkeihin ja olen tutustunut polkuni varrella lukuisiin ihaniin ihmisiin. Jokaisesta työstä olen oppinut jotain, ainakin arvostamaan sen tekijöitä.
NYKYISESSÄ ammatissani kulttuuri- ja kirjastopalvelujen suunnittelijana eniten hyötyä on ollut tuotesuunnittelun opinnoista. Suunnittelen edelleen tuotteita, palvelutuotteita. Idearikkauteni on kasvanut koulutuksen myötä. Myös työkokemus asiakaspalvelusta on ollut kullanarvoista.
Koen, että urakehitykseni oli koulutusvaiheessa hyvin sattumanvaraista. Lukion jälkeen olin vielä hyvin epävarma, mitä haluaisin isona tehdä. Hain koulutukseen, joka oli lähellä ja helposti saatavilla. Opinnot olivat mielenkiintoisia, mutta tarjosivat huonosti työllistymismahdollisuuksia. Myöhemmin aikuisena työelämässä olen pystynyt olemaan suunnitelmallisempi ja minulla on ollut tavoitteita, joita kohti olen pyrkinyt.
TÄLLÄ hetkellä olen työssä, joka on mielenkiintoinen ja haastava. Päivät ovat erilaisia ja työtehtävät vaihtelevia. Olen jatkanut opintoja työssä ollessani opiskellen julkishallintoa ja kirjastoalaa. Nyt jään kevääksi opintovapaalle ja yritän saada kirjasto-opinnot valmiiksi. Sitten en (ehkä) vähään aikaan aio opiskella mitään. Sitä, mitä teen kymmenen vuoden päästä, en tänään ajattele. Teen tätä työtä nyt ja tulevaisuuden mutkat näyttäytyvät sitten joskus.
Mutkikas urapolku on ihan hyvä, ellei jopa paras. Voi olla hyvin opettavaista kokea, että tämä juttu ei mennyt ihan putkeen, mutta ehkäpä seuraava on enemmän minun juttuni.