Uutiset (muokattu 20.1.2021) Aku Laatikainen

Ex-kaupunginjohtaja Erkki Strömmer täyttää 70 vuotta

KIURUVEDEN ex-kaupunginjohtaja Erkki Strömmer istahtaa rennon oloisena antamaan 70-vuotissyntymäpäivähaastatteluaan.
– Voin fyysisesti ja henkisesti hyvin. Mieli on virkeänä ja kaiken kaikkiaan olen onneksi saanut olla melko terveenä, vuonna 2013 eläköitynyt Strömmer kiittelee kahvikupposensa lomasta.
Hän sanoo nauttineensa viime vuosina vapaudesta ja kiireettömyydestä. Hän on myös tarkoituksella pysytellyt julkisuudesta sivummalla, sillä työuralla julkisuutta oli riittämiin.
– Tykkään, kun saa herätä aamulla silloin kun huvittaa, lukea rauhassa lehdet ja katsoa aamu-TV:tä, Strömmer myhäilee.
Talviaikaan hän harrastaa kuntoilua, lumitöitä ja matkustelua.
– Kesällä vietämme vaimoni kanssa paljon aikaa mökillä, missä riittää kaikenlaista askaretta. Lisäksi minulla on kesäautona vuoden 1971 Volkswagen Kupla, jonka parissa tykkään puuhastella.
Strömmer asuu yhä Kiuruvedellä. Hänellä on asunto myös synnyinkaupungissaan Oulussa, jossa hän vierailee silloin tällöin.

KULTTUURI on Erkki Strömmerille tärkeä intohimon kohde. Hän kertoo käyvänsä konserteissa ja elokuvissa säännöllisesti.
– Kiuruveden kulttuuritalolla on hyvä tarjonta, hän kehuu haastattelupaikkaamme.
Rakennuksella on Strömmerille erityinen merkitys, sillä se nousi Kiuruvedelle juuri hänen kaupunginjohtajakaudellaan.
– Muutenkin kaikki isot hankkeet jäivät hyvin mieleen. Kiuruvedelle saatiin tuolloin myös jäähalli, tekonurmi ja kesäteatteri. Samoin yrityspuolella oli jokunen iso hanke. Työuran kohokohtia olivat lisäksi hyvät työkaverit.
Mutta kuten yleensä, tuli luntakin välillä tupaan.
– Erityisesti kyläkoulujen lakkautukset olivat raskaita, Strömmer muistelee.
– Oppilasmäärät vähenivät, joten rahat eivät riittäneet silloisen kouluverkon ylläpitoon. Koulujen lakkautukset ovat usein tunnepitoisia asioita, joten ei niitä päätöksiä kovin mielellään tehty.
SOSIAALISUUS ja kyky tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa ovat Strömmerin mukaan tärkeimpiä johtajan ominaisuuksia.
– Monet hankkeet toteutettiin yhteistyössä jonkin seuran, yrityksen tai yhdistyksen kanssa.
– Toisaalta virkamieheltä vaaditaan myös uskallusta. On oltava tarpeen vaatiessa päättäväinen ja vietävä rohkeasti asioita eteenpäin, vaikka loppukädessä luottamushenkilöt toki päättävät.
Virkamiehellä on lisäksi vastuu päätösten laillisuudesta, vaikka ne eivät aina olisikaan kaikkien mieleen.

STRÖMMER sanoo olleensa oikealla alalla töissä, vaikka aikoinaan oli lähellä sekin, että hän olisi päätynyt musiikin pariin.
– Ylioppilasvuonna mietin kovasti, että hakisinko Sibelius-akatemiaan. Musiikki on ollut aina lähellä sydäntäni, sillä isäni oli Oulaisten kanttori ja itsekin soitin ahkerasti urkuja.
– Lopulta isä pyysi harkitsemaan toista kiinnostuksenkohdettani eli yhteiskuntatieteitä. Niinpä hain Tampereen yliopistoon, vaikka en sielläkään alkuun ollut ihan varma, että onko se minun juttuni.
Strömmerin tehtyä kesätöitä ja keikkahommia kanttorina alkoi ajatus lopulta selkiytyä. Hän huomasi, että musiikki on hyvä harrastus, mutta ammatikseen voisi tehdä jotain muuta.
– Kiuruvedelläkin musisointi on ollut iso osa elämääni. Tein esimerkiksi kanttorin sijaisuuksia ja nykyäänkin vielä soitan digitaalisia kirkkourkuja, pianoa ja haitaria.

AJANKOHTAISIA asioita Strömmer kertoo seuraavansa edelleen tarkasti. Hän on huolestunut Kiuruveden ja koko Ylä-Savon väestön vähenemisestä. Paitsi että kuolleisuus ylittää syntyvyyden, on myös muuttoliike pois päin maakunnasta.
– Tällä seudulla on paljon tekemistä vetovoiman kasvattamisessa. Erityisesti PK-sektorille pitäisi saada lisää yrityksiä ja työpaikkoja.
– Samoin palvelujen ja valtionhallinnon keskittyminen huolestuttaa. Ensin liike suuntautui Iisalmeen ja nyt Kuopioon.
Maatalouteen Strömmer toivoo niin ikään parempia aikoja.
– Suorana veronmaksajanahan sen osuus ei ole kovin suuri, mutta sillä on kuitenkin epäsuorasti iso merkitys ja työllistävä vaikutus tähänkin alueeseen.
Entisenä sosiaalijohtajana hän on seurannut järkyttyneenä myös vanhustenhoidon uutisointia.
– Hankintalain soveltamisessa on menty mielestäni liikaa pelkällä hinnalla kilpailuun, vaikka kuntien ja kuntayhtymien taloudet ovatkin tiukalla. Hyvä, että tämä asia keskustellaan nyt läpi. Tarvitaan sitovammat laatukriteerit, joita tulee valvoa korkeaa moraalia ja vastuuntuntoa noudattaen.