YLÄKOULUN peilisali on täynnä sopraanoja. Diplomilaulaja Helena Tenhunen vetää lauluharjoitusta, joka tähtää koko kehon renoutumiseen. – Aika suuri osa laulajista on artikulaatiossaan vaatimattomia, nyt herätetään ääni, puhuu Tenhunen laulajille.
KÄYNNISSÄ on Naiskuoropäivien koulutus ja äänenhuoltoharjoitus lauantaina.
– Kaikille laulajille on yhtä tärkeää sopivan otteen ja asenteen löytäminen, Helena Tenhunen sanoo.
Äänenhuollossa ja äänen avaamisessa perustana on rentous, ettei olisi jännittynyt, muttei liian passiivinenkaan.
– Jännittynyt kroppa ei soi, kiteyttää Tenhunen.
Koko kroppaa ja myös mieltä ja tunteita tasapainottavat harjoitukset, hengitysvenyttely, lämmittävät koko ihmistä ja luovat pohjaa varsinaiselle laulamiselle.
Sopivan otteen löydyttyä voi harjoittaa laulutekniikkaa eteenpäin. Kielen ja kasvolihasten liikkuvuuteen kiinnittämällä huomiota saa keveyttä artikulointiin.
– Tekniikkaa on myös iloinen asenne ja kärsivällisyys! huomauttaa Tenhunen.
Harrastajalaulajalla on Tenhusen mukaan monia tyypillisiä virheitä laulamisessa, joista ei voi sanoa yhtä ainoaa virhettä suurimmaksi.
– Laulamaan oppii paljon laulamalla – monet laulavat liian vähän suhteessa niihin kappaleisiin, mitä esittävät esimerkiksi kuorokonserteissa. Toisaalta, usein kuoromusiikki on hyvin vaativaa teknisesti.
Kuoronjohtajat valitsevat ohjelmiston usein yläkanttiin kuoronsa tasoon nähden.
Jos ei treenaa tietoisesti tekniikkaa, puhaltaa laulaessaan ääntä suusta ulos.
– Olen joskus tuuminut, että kaikki osaavat puhaltaa tai työntää ääntä ulos suusta ilman että kukaan sitä opettaa – eli se on tyypillinen tapa.
Tenhusen mukaan monet suomalaiset ovat myös hyvin arkoja, passiivisia. Kuoroissa mennään kaverin ”peesissä”. Siitä lähtökohdasta ei synny ilmaisua.
– Aika usein myös luullaan, että jotkut vain ovat hyviä laulajia ilman työtä. Se on väärä käsitys.Kaikki, joilla on taitoja paljon, ovat tehneet ja tekevät koko ajan työtä taitonsa eteen.
Tenhunen vertaa laulajaa urheilijaan – jos treeni loppuu, kunto hiipuu.
Pytinki-kuoron sopraanot, Sanna Jaako, Sirpa Ylitalo ja Anne Arvio, osallistuivat myös Tenhusen työpajaan. Sanna Jaako on johtanut kuoroa 15 vuotta, Sirpa Ylitalo on kuulunut Pytinkiin 8 vuotta ja Anne Arvio 19 vuotta.
Pytinki-kuoroon Ruukin Siikajoelta kuuluu 24 laulajaa. Omaa kuoroaan naiset kuvaavat nuorekkaaksi ja aktiiviseksi kuoroksi, joka esittää monipuolista musiikkia.
Naiskuorolaulussa naisille tärkeää on musiikki ja sosiaalinen kanssakäyminen. Laulaessa pääsee toiseen maailmaan. Myös konserttien harjoitteleminen lisää motivaatiota, kun on tavoitteita.
Pytinki-kuoron naiset kuvailivat Naiskuoropäiviä piristykseksi. Tärkeää on myös kouluttautua, kuulla muita kuoroja ja tavata aktiivisia naiskuorolaisia eri puolilta Suomea.
KIURUVEDEN Naislaulajat saivat runsaasti kiitosta Naiskuoropäivien järjestelyistä.
– Oikein mukava ja aktiivinen vaikutelma meille on muodostunut kiuruvetisistä, totesivat myös siikajokiset naislaulajat.
– Esimerkiksi etkot Kulttuuritalossa perjantai-iltana oli loistava ja rento ilta, kiitteli kuoron johtaja Sanna Jaako.
OULUN seudulta lähtöisin oleva Lumoa voitti yhtyelaulukilpailun lauantaina. Tuomaristo luonnehti yhtyettä tasapainoiseksi balanssiltaan, yhtye sai kiitosta myös tilankäytöstä ja jokainen laulaja kantoi itsenäisesti vastuuta laulamisestaan. Myös ohjelma oli hyvin laadittu. Erityisen vaikuttavana pidettiin Jean Sibeliuksen Kotikaipausta.
Lumoassa lauloivat sopraanot Sanni Salo, Tiina Saukkoriipi-Haapala ja altto Kaisa Kauppinen. Kilpailussa oli mukana 10 yhtyettä.
Vuoden kuoroksi valittiin Timotei Lopelta. Kuoronjohtajana toimii Anneli Julén. Hän toimii myös Suomen Naiskuoroliiton taiteellisena johtajana ja Sulasolin taiteellisena johtajana.
