Mikä-Mikä-Maaseutu

KAUPUGISTUMINEN on maailmanlaajuinen megatrendi. On ollut jo sukupolvien ajan. Sen on mahdollistanut tekniikan kehitys ja tehokkuuden kasvu, mm. vihreän vallankumouksen opit viljelyssä. Käytännössä siis yhä harvempi pystyy tuottamaan yhä useammalle ravinnon.
Vastoin yleistä harhakäsitystä maapallolla ei ole tällä hetkellä varsinaista ruokapulaa. Ruoka vain jakaantuu epätasaisesti ja sitä tuotetaan paikoin kovin tehottomasti.
Toiset syövät liikaa, toiset ovat aliravittuja. Jopa kolmasosa maailmassa tuotetusta ruoasta menee hävikkiin.
Kehittämällä lannoitus- ja kastelumenetelmiä sekä syömällä ”vähemmän ronkelisti”, muun muassa karjaeläimen kaikki osat hyödyntämällä ja laajentamalla repertuaaria hyönteisiin, pystymme ruokkimaan koko maapallon väestön jatkossakin.

MITEN suuren maailman murheet suomalaiseen viljelijään sitten liittyvät? Meillä on perinteisesti oltu hyviä korkean teknologian ja korkean lisäarvon tuotteissa.
Maatalouden ei tarvitse olla tässä suhteessa yhtään sen huonompi. Hiilineutraali maito, ihmisravinnon viljelyyn kelpaamattoman pinta-alan hyödyntäminen, vastuullinen ja ympäristötietoinen tuotanto, eläinten ja ympäröivän luonnon hyvinvointi voivat kaikki olla laatutekijöitä, joista suomalainen ruoka tunnettaisiin maailmalla.

TÄLLÄ hetkellä ei kuitenkaan tunneta. Maailman myllerrykset eivät ole säästäneet suomalaista talonpoikaa ja muutosten perässä on vaikea pysyä.
Etenkin kun perinteisesti täällä ollaan toimittu perheviljelmäpohjaisesti, investoinnit ovat isoja mutta tuotannon katteet ohuita ja näillä korkeuksilla sääkin on lähes aina meitä vastaan.
On monen tekijän summa, ettemme ole ihmisen perustarpeista perustavimman – päivittäisen ravinnon – suhteen kyenneet erottautumaan kuten vaikkapa IT-alalla tai metsäteollisuudessa.

MAASEUTU elää rakennemuutosta. Se on erilainen kuin massamuutto Ruotsiin 1970-luvulla tai EU-jäsenyyden avaamat markkinat 1990-luvulla. Se on kuitenkin ihan yhtä merkittävä eikä suju ilman kipuilua. Osa luopuu, osa investoi lisää. Jos se helppoa olisi, kaikkihan sitä tekisi.
Olennaista on kuitenkin pysyä kehityksessä mukana. Tekemällä samaa asiaa samoilla konsteilla kuin miljardit kiinalaiset ja intialaiset emme ole pärjänneet ennenkään. Meidän tulee erottua eduksemme.

TILOJA on tulevaisuudessa yhä nykyistä vähemmän, mutta ne tuottavat entistä enemmän ruokaa. Maata viljellään varmasti Suomessa jatkossakin, mutta pystymmekö tuottamaan suomalaisella maaseudulla sellaista lisäarvoa, että sille löytyy maksukykyisiä ostajia, onkin paljon vaikeampi kysymys.
Tämä ratkaisee sen jääkö tulevaisuuden maatalouden ihanne ja elävä maaseutu iltasaduksi, kuten Peter Panin kuuluisa Mikä-Mikä-Maa, vai tuleeko siitä totisinta totta ja saamme nauttia elämästä vireillä maalaispaikkakunnilla myös tulevina vuosikymmeninä.

VILLE PEKKALA
Säästöpankki Optian
Itä-Savon aluekonttorin johtaja