Kiuruveden taloudesta

SYKSYN talousseminaarissa näytti siltä, että talousarvio vuodelle 2020 saataisiin raamiin ja siinä olisi hieman löysääkin sotemenojen kasvua ajatellen. Kerkesin jo Kiuruvesi-lehden haastattelussa kommentoida, ettei veroprosenttia tultane nostamaan. Tosin jo lehden ilmestyessä tiesin, ettei lausuntoni enää ollut relevantti siltä osin: soten palvelusopimusneuvotteluissa kävi selväksi, että soten palvelut Kiuruvedellä heikentyisivät merkittävästi, jos Kiuruvesi ei muuttuisi miljoonaksi.

OLEN pitkin syksyä pohtinut, että paikalliset päättäjät ovat ympäri Suomen kunnissa ja kuntayhtymissä todella kovassa paikassa kasvavien sotemenojen edessä. Vaikka monen mielestä soteuudistus oli sutta ja sekundaa ja sietikin kaatua, en malta olla ajattelematta, että Kiuruveden kuntatalouden kannalta siinä olisi voinut olla paljon hyvääkin. Tällä hetkellähän Kiuruvesi maksaa sotepalveluista käytön mukaan, ja karkeasti sanottuna köyhät ja kippeet kiuruvetiset näitä palveluja ahkerasti käyttävätkin. Lasku on tietenkin sen mukainen.

KUNTAKOKOUKSIEN ja palvelusopimusneuvottelujen perusteella uskallan väittää, että soten virkamiehistöä vaivaa melkoinen keskittämisvimma, jota perustellaan säästöillä – heille palvelujen keskittäminen merkitsee automaattisesti säästöä, mikä ei näin kiuruvetisestä näkövinkkelistä pidä paikkaansa. Laskut Iisalmen päivystyksestä ja vuodepaikoista löytävät perille edelleenkin, vaikkei Kiuruvedellä niitä palveluja enää olekaan.

USEIN kuulen perustelun, että kunnissa tiedetään ja osataan järjestää sotepalvelut parhaiten. Kyllä, varmastikin on näin, mutta valitettavasti raha ratkaisee – jos rahaa ei kerta kaikkiaan ole, ei ole vara järjestää palveluakaan.

KUNNAN talouskurimusta meillä Kiuruvedellä on koitettu selvitellä talouden tasapainottamistyöryhmässä, johon kuuluu puheenjohtajisto, kaupunginjohtaja, talousjohtaja ja hallintojohtaja sekä KD:n ja perussuomalaisten edustajat. Olemme tänä syksynä jakaneet hieman tehtäviä: yksi työryhmä keskittyy organisaatiouudistukseen ja henkilöstösuunnitelmaan ja toinen taajamakoulujen yleissuunnitelmaan.
Taloudentasapainottamistyöryhmä on käsitellyt kokouksissaan muun muassa kaupungin kiinteistöjä ja niiden hallintaa, metsä- ja pelto-omaisuutta, kiinteistöjen myyntiä ja sotekustannusten hillitsemistä. Valitettavasti mitään suurta ja mullistavaa sieltä ei ole vielä esitetty eikä löydetty. Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että olen itsekin todella turhautunut siihen, ettei minkäänlaisia ratkaisuja tunnu syntyvän – joku asia etenee hetken ja sitten se huomataan toteuttamiskelvottomaksi. Senpä vuoksi olemme päättäneet pyytää ulkopuolista apua erityisesti ratkaisujen löytämiseen. Tilannekuvahan meillä on suhteellisen selkeä ja ongelmakohdat kiikarissa. Tosin lienee selvää, ettei mitään hokkuspokkustemppuja talouden tasapainottamiseen ole: vanha laiva kääntyy kovin hitaasti. Moni kunta on lähtenyt yt-neuvottelujen ja lomautusten tielle, jolla saadaan ehkä yhden vuoden talous maskeerattua komiaksi – mutta varsinainen ongelma ei sillä katoa mihinkään.

TÄLLÄ hetkellä ollaan puun ja kuoren välissä. Jotakin olisi tehtävä, mutta mitä? Molemmat, palvelujen leikkaaminen ja veroprosentin nostaminen, heikentävät veto- ja pitovoimaa. Toivon totisesti, että virkamiehistä ja meistä päättäjistä löytyisi sen verran rohkeutta ja laatikon ulkopuolelta -ajattelua, että olisimme ensi syksynä ratkaisuissamme hieman viisaampia. Samaan malliin emme voi enää jatkaa.
Emme kuitenkaan vielä olleet palvelusopimusneuvotteluissa valmiita leikkaamaan sotepalveluista Kiuruvedellä, ja sen vuoksi hallitus esittääkin valtuustolle, että veroprosenttia nostetaan 21,75:een.

MIRA KOKKONEN
Kiuruveden kaupunginhallituksen
puheenjohtaja (kesk)