Peruskoululaiset ja opiskelijat siirtyivät etäopetukseen viime viikolla koronavirusepidemian takia. Tiera ja Martta Mularin kotikoulussa luovuus kukkii. Nelihenkisessä perheessä kotikoulu on aika mutkatonta, kun äiti Leena Mulari on kuvataiteilija ja isä Jukka Mulari perheterapeutti. Molemmat vanhemmat ovat tällä hetkellä kotona.
Perjantai, kouluviikon viimeiset tunnit. Rytkyn koulun oppilaat Tiera (10) ja Martta (8) Mulari urakoivat kotikoulussa kolmatta päivää. Tieralla on menossa äidinkielen tehtävä, joka pitää tehdä ViLLEssä. Poika istuu läppärin ääressä ja tiedustelen, että mikä tämä ViLLE on?
– Sinne opet voi ladata opetusjuttuja. Pitää kuunnella Areenasta Risto Räppääjä ja kuuluisa Kamilla. Tuli tehtäviä, joihin mun pitää kirjoittaa. Miksi Risto oli hiihtämässä?
Koulutyön uudenlaisiin tapoihin näyttää löytyneen jo rutiini. Vanhempien silmään vaikuttaisi, että lapset ovat jopa motivoituneita, erikoislaatuinen tilannehan taitaa ainakin tässä vaiheessa tuntua ihan hauskalta.
– Opin ät-merkin laittamaan! Tein uuden välilehden ja kirjoitin googleen ”ät merkki”, sitten maalasin sen siniseksi ja painoin oikealla hiiren näppäimellä kopioi. Menin takaisin ja painoin liitä.
Kotikäytössä oleva kannettava tietokone ei tosiaan toista enää miukumaukunakin tunnettua, tuiki tarpeellista sähköpostimerkkiä, mutta niinpä digivälineisiin kasvanut koululainen ratkaisee käytännön pulman ja pääsee tehtävässä eteenpäin. Taitaa tämä etätyö ruokkia luovuutta kaikilla osapuolilla.
Wilmaviesteihin on kolahdellut kiitettävän säännöllisellä sykkeellä tehtäviä, joiden palautus on esimerkiksi kuvaviestinä opettajalle tai vanhempia pyydetään kuittaamaan tehdyt tehtävät opelle. Lapsista taitaa olla siistiä kommunikoida opettajille omatoimisesti, sillä WhatsAppia käytetään ahkerasti. Tulee vastuuta.
Sähköistä materiaalia riittää
Näillä etäopiskelijoilla etäisyys koulusta on vain 500 metriä, joten koulumatkoihin aikaa ei normaalioloissakaan kauaa hupene. Martan mielestä kivointa kotikoulussa on ollut se, että saa nukkua pitkään, eikä tarvitse herätä aikaisin.
– Aamupalan jälkeen odotetaan, että Wilmaan tulee läksyt, iskä tulostaa ne meille. Sitten mä katon eka ne läpi. Sitten katon, mikä tehtävä on ekana ja teen läksyt järjestyksessä. Raksin tehdyt tehtävät. Jos en ymmärrä, pyydän Tieralta apua.
Kakkosluokkaa käyvän Martan mielestä tähän mennessä kivoimmat tehtävät ovat olleet matikan tehtävät. Tai kuviksen. Eilen tehtävänantona oli rakentaa pihalle lumiveistos tai taideteos luonnon materiaalista ja lähettää siitä kuva opelle.
Kässän tehtäväkin on kiva, eriparisukkaa tarvitaan kierrätyspupun tekemiseen, eikä sitä toki kauaa tässä huushollissa tarvitsekaan hakea. Martta harrastaa muutenkin askartelua, ja katsoo ahkerasti netistä askarteluvideoita.
Opettajien viesteissä on myös selkeästi heidän puhelinnumeronsa ja kellonajat, joiden puitteissa voi kysellä lisätietoja ja tarkennuksia ohjeisiin. Kun tehtävä on suoritettu, ope laittaa suoritusmerkinnät Wilmaan. Samassa oppilaalle tulevassa viestissä on ohjeet kaikilta eri aineiden opettajilta.
Onko jokin sitten tuntunut monimutkaiselta, Martta?
– Ääninauhan tein, mutta en saanut sitä WhatsAppin kautta laitettua.
Viikollahan tosiaan olikin äidinkielen lukutehtävä, jossa oli pyrkimyksenä toteuttaa oikein sujuvan lukemisen ääninäyte opettajan kuultavaksi. Vanhemmat hoksaavat, että viestintäsovellus WhatsAppissa on itsessään nauhoitusmahdollisuus, ja Martta oppiikin käyttämään sitä.
Mitäs Martalla vielä oli työn alla? Vilkaistaanpa paperitulosteesta. ”Yle Areenalta löytyy Peppi Pitkätossu-baletti. Keitä kirjan henkilöitä tunnistat baletista?” Tämä osoittautuukin kinkkiseksi, sillä baletissa näyttelijät vain tanssivat, eivätkä puhua pukahda. No päähenkilö tietysti on tunnistettava, mutta mitkä noiden tytön ja pojan nimet ovat?
Martta ei ole lukenut kirjoina tätä tarinaa. Koitetaan hyräillä tuttua tunnusmusiikkia ja poimia sieltä ainakin ”apinani hienon ja lystikkään” nimi. Nytpä ollaan tutustuttu sitten balettiinkin. Materiaaliahan sähköisissä kanavissa riittää.
Intoa nähdä kaverit livenä
Mulareilla molemmat vanhemmat ovat läsnä kotona, ja oppitunnit saadaan vietyä kutakuinkin samassa ajassa läpi kuin normaali koulupäivä kestäisi. Mutta herätyskello ei aamulla soi.
– Kivointa on ehkä se, että ei ole kiirettä tehdä tehtäviä, vaan voi tehdä omassa tahdissa. On se jännä kokemus tehdä omassa kotona, luonnehtii Rytkyn koulun neljättä luokkaa käyvä Tiera.
– Tähän asti kaikki on mennyt hyvin. Pidetyt liikuntatunnit on kyllä kivempia, koska ope päättää ja on isompi porukka. Nyt voi itse valita miten liikkuu pihalla.
Oletko kavereihin yhteydessä?
– Videopuheluilla ja viestitellen. On juteltu, että missä tehtävässä olet menossa. Ohjeet on hyvät. Tuntuu varmaan vähän oudolta mennä kouluun sitten… mutta on into nähdä kavereita livenä.
Ulkoliikunta tuntuu yhdessä vietetyltä laatuajalta, kun patikoimme koko perhe lähimetsään repussa nakkipaketti ja termospullollinen kuumaa kaakaota. Tehdään kynsitulet. Tuleen tuijottelu toimii aina syvimpien tuntojen avaajana, luonto ottaa vastaan avosylin ilman turvaväliä, ja nyt havahdutaan vielä lannistumattomaan kevätaurinkoonkin.
Erätaitojen oppimisen ohessa toteamme olevamme etuoikeutettuja, kun saamme liikkua täällä ulkona luonnonrauhasta nautiskellen. Toista on suurkaupungissa, eihän siellä ole nyt mitään tekemistä.
– Nyt on läksyt tehty! Tiera huudahtaa.
– Paitsi mun pitää lähettää vielä suomennos opettaja Sanna Falckille. Vielä kivempi, kun tänään on perjantai!
