MAATALOUSYRITTÄJÄT Merja ja Veli-Matti Repka aloittivat uuden pihattonavetan rakentamisen. Tervaharjun tilalla uskotaan maaseudun elinvoimaisuuteen ja katsotaan tulevaisuuteen positiivisin mielin.
Tervaharjun tilalla Omppu ja 46 muuta lehmää odottavat muuttoa uuteen kotiin. Vuonna 1998 rakennettu parsinavetta alkoi käydä pieneksi ja niinpä tilan isäntä ja emäntä päättivät ryhtyä rakennusurakkaan.

NYT Koskenjoelle on nousemassa uusi pihattonavetta 80 lehmälle. Noin 1300 neliöiseen navettaan tulee automaattinen lypsyjärjestelmä. Uuden navetan rakennustyöt ovat jo alkaneet, joten tilalla riittää kiirettä. Maansiirto- ja perustamistyöt pyritään tekemään ennen kevätkylvöjä. Uuden navetan olisi tarkoitus valmistua syksyllä. Vanha navettakaan ei jää tyhjän pantiksi, kun yli kuuden kuukauden ikäinen nuorkarja jää asustamaan sinne.

MERJA ja Veli-Matti Repkasta tuli maanviljelijöitä sukupolvenvaihdoksen myötä vuonna 2003. Tuolloin tilalla oli 32 lehmää ja nuorta karjaa. Veli-Matin vanhemmat Anna-Liisa ja Martti Repka ostivat Tervaharjun tilan vuonna 1983.
– Uuden navetan myötä karjamme koko lähes tuplaantuu. Pyrimme kasvattamaan karjamäärämme omilla eläimillä, koska niissä meillä on takana vuosien jalostustyö. Oman karjan tuntee ja tietää parhaiten, kun sen on vasikasta kasvattanut. Onhan ne vähän kuin omia lapsia, Merja kertoo.
Vuosien varrella tilaa on pyritty kehittämään määrätietoisesti, sillä Repkat uskovat maaseudun elinvoimaisuuteen vahvasti. Molemmat katsovat tulevaisuuteen positiivisin mielin ja se onkin yksi Repkojen vahvuuksista.
– Moni tila on lopettanut vaikeina aikoina. Usein maatilan lapsille sanotaan, että hankkikaa oikea ammatti. Miksi tämä maanviljelijän ammatti ei ole oikea ala tuleville sukupolville? Olemme yrittäjiä siinä missä muutkin. Me olemme kannustaneet lapsiamme myös tälle alalle ja näyttääkin, että Jere olisi sitten aikanaan kiinnostunut jatkamaan tilaamme, Merja kertoo.

MAATALOUSYRITTÄJILLÄ on ollut viime vuosina rankkaa ja tunnelma alalla on ollut pitkään jopa mollivoittoista.
– Niin kauan kuin ihmiset syövät, meitä viljelijöitä tarvitaan. Tämän koronavirusepidemian aikana kotimaisen ruoan arvostus on nousussa. Kotimaisella ruuantuotannollahan turvataan myös huoltovarmuus, Repkat kertovat.
– Olemme molemmat peruspositiivisia. Kun välillä on niitä hankalia päiviä, osaa hyvistä päivistä nauttia entistä enemmän. Meille tilan lopettaminen ei ole koskaan ollut vaihtoehto. Kun tässä ammatissa on 24 tuntia vuorokaudessa yhdessä, pitää olla yhteiset haaveet ja katsoa samaan suuntaan, Merja kertoo.
Repkat toivovat, että viljelijöiden tekemän työn arvostaminen jatkuu myös koronakriisin jälkeenkin ja turha vastakkainasettelu jäisi pois.
– Me haluamme itsekin tukea muita viljelijöitä ostamalla lähiruokaa ja kotimaisia tuotteita. Suoraan tilalta myytävien tuotteiden myynnin säännöksiin tulisi saada helpotusta, Repkat toivovat.
Repkojen ruokapöydässä on tarjolla myös riistaa ja kalaa, sillä Jere on innokas metsästäjä ja kalastaja. Kesällä pöytään saadaan omasta kasvihuoneesta salaatit, kurkut, tomaatit ja yrtit.
– Lihaakin tulee silloin tällöin omasta navetasta ja maitoa käytämme ruokajuomana sekä leivonnassa, Merja kertoo.

REPKOJEN tilallakin poikkeusolot ovat vaikuttaneet, mutta eniten se on näkynyt perhearjessa. Suurin muutos on, että Jere-poika käy lukiota etäopiskeluna ja Jenna-tyttären lakkiaisia ei päästä nyt juhlimaan.
– Ennen rakennusprojektin aloittamista meidän piti käydä yhteisellä lomamatkalla, mutta se vietettiinkin sitten kotona. Molempien vanhemmat kuuluvat riskiryhmään, joten emme pysty näkemään heitä kasvotusten, Repkat kertovat.
Repkat suhtautuvat koronavirukseen kunnioittavasti, mutta he eivät varsinaisesti pelkää omasta puolestaan.
– Toki meitä mietityttää riskiryhmään kuuluvien vanhempien puolesta. Joidenkin ihmisten välinpitämättömyys koronaa ja suojautumista kohtaan ärsyttää, Repkat kertovat.
Maatiloilla tulee olla ajan tasalla oleva ohjeistus siltä varalta, jos viljelijäpariskunta sairastuu. Heille pitää olla nimetty myös varahenkilöt, jotka pystyvät pyörittämään tilaa.

VIIME vuonna Repkat saivat Walter Ehrsrtömin säätiön kultaisen ansiomitalin, joka myönnettiin laadukkaan maidon tuottamisesta 25 vuoden ajalta.
– Tuo mitali on korkein kunnianosoitus, jonka viljelijä voi saada. Iso kiitos mitalista kuuluu myös Veli-Matin vanhemmille, Merja kiittelee.
Repkojen tilalla on myös yksi 150-tonnari ja seitsemän 100-tonnaria.
– Yksi karjan jalostustyöni kohokohdista on ollut, kun kaksi sonnivasikkaa lähti VikingGeneticsin jalostusohjelmaan ja etenivät siementuotantoon, Merja kertoo.
Tervaharjun tilalla on nyt odottava ja innostunut tunnelma, kun uuden navetan rakennusprojekti etenee. Rakennusprojektin käynnistyessä Veli-Matti on ottanut siitä päävastuun ja Merjan vastuulla on karjasta huolehtiminen.
– Haasteita tulee varmasti niin eläimille kuin meillekin työtapojen muuttuessa. Suuren työmäärän jaksaa, kun tietää että muutaman kuukauden päästä pihapiirissä on uusi navetta, Repkat iloitsevat.