Tällä hetkellä meijerillä on kaksi päätoimista lomittajaa.
50-vuotta sitten (muokattu 4.3. 10:36) Kiuruvesi-lehti

Osuusmeijerillä kaksi nättiä lomaemäntää

Tuottajatalouksien ja erityisesti karjatalouteen erikoistuneiden yrittäjien lomittajapalvelu on nykyisin ajankohtainen ja tarpeen sanelema järjestelmä.

Odoteltaessa lakisääteistä järjestelmää ovat maatalousnaiset omatoimisesti useissa kunnissa järjestäneet palkatun lomituksen. Kiuruvedellä lomaemäntätoiminta alkoi kolmisen vuotta sitten Maatalousnaisten toimeenpanemana. Se huomattiin erikoisen välttämättömäksi, kertoi johtaja Touko Heinonen Osuusmeijeriltä.
Käytännön toiminnassa esiintyi kuitenkin järjestelyvaikeuksia. Lomittajan kysyntä ruuhkautui, jatkoi toimitusjohtaja Heinonen. Vastaavasti oli aikoja, jolloin ei tilauksia ollut yhtään. Näin syntyi ajatus, että meijerillä voisi olla paremmat edellytykset lomittajien työllistämisessä myös silloin, kun tilauksia ei tuottajilta ollut.
Tällä hetkellä meijerillä on kaksi päätoimista lomittajaa, Riitta Siponen ja Helvi Tikkanen. Molemmat ovat käyneet Runnin emäntäkoulun. Kummallakin on lisäksi kokemusta nykyaikaisesta karjanhoidosta.
Lisäksi on kaksi lomittajaa, jotka tulevat lomittamaan silloin, kun tilauksia ruuhkaantuu niin paljon päällekkäin, että vakinaiset eivät ehdi niitä hoitaa. Kesäaikana kysyntä on luonnollisesti suurempaa kuin talviaikana. Silloin tehdään lomamatkoja, käydään sukulaisissa, hoidetaan monesti lykätyt sairaustapaukset kuntoon jne.
Toivottavasti pian saadaan aikaan lakisääteinen lomittajaverkosto. Sitä odotellessa on pyrittävä järjestämään omatoiminen lomitus niin hyvin, että mahdollisimman monelle on siitä hyötyä.
– Miten toimintaa tuetaan?
– Olen huomannut, että maatalousvaltaisissa pitäjissä ovat kunta ja manttaalikunta molemmat tukeneet voimakkaasti lomaemäntätoimintaa. Esimerkkinä Mikkelin maalaiskunta ja Leppävirta. Edellisessä manttaalikunnan avustus oli 8000 mk ja kunnan avustus 10 000 mk. Jälkimmäisessä vastaavat luvut 8000 mk ja 5000 mk vuodessa. Kiuruvedellä meijeri maksaa yli puolet lomittajien palkasta. Tuottajilta peritään korvauksena arkipäivältä 12 mk ja sunnuntailta sekä ns. pitopäiviltä 17 mk.
– Paljonko lomittajia tarvittaisiin?
– Lomittajien todellinen tarve Kiuruveden kokoisessa maatalouspitäjässä on arvioni mukaan noin 20 lomittajaa. Kotieläinten hoito vaatii jokapäiväistä, määrätunteina tehtyä työtä. Muilla aloilla ollaan 40-tuntisessa ja 5-päiväisessä työviikossa ja vielä 3-6 viikon vuosilomissa.

 

Maatalousyrittäjät, isäntä ja emäntä, työskentelevät ansiotyössään 365 päivää vuodessa. Muut työntekijät selviytyvät noin 230 päivällä. Ylityötä tulee siis noin 135 päivää vuodessa.

 

Korjausta luulisi saatavan aikaan lähinnä kahdella tavalla – maksamalla ylityöstä ja järjestämällä vapaa-aikaa, maataloustuotteiden hintaa korottamalla ja lakisääteisellä lomittajaverkostolla. Vaalien alla saadaan yleensä paljon hyvää aikaan. Toivokaamme, että tässä asiassa ei kulu aikaa kovin monia vaaleja.
Kunnallisen kodinhoitajan palvelu kannattaa myös huomioida ja tutkia tuottajien keskuudessa. Joskus on esiintynyt sellaisia käsityksiä, että loma-apuun olisi mahdollisuus vain joillakin. Käsitys on täysin väärä. Heidän työapunsa kuuluu kaikille emännille, jotka sairauden, matkan tai loman vuoksi tarvitsevat työhönsä sijaisen.
Myös kodinhoitajan työajasta on vääriä käsityksiä. Työ on ns. periodityötä, 80 tuntia kahdessa viikossa. Se ei ole päivittäin esim. 8-16 välisenä aikana. Lomittaja tulee silloin, kun tarvitaan ja lähtee, kun työstä vapautuu, vaikka iltamyöhällä. Tekemistään ylitunneista hän saa joko korvauksen tai vastaavasti lomaa muuna aikana.
Emännät arkailevat joskus ottaa lomittajaa ajatellessaan, että paikat eivät ole sellaisessa kunnossa. Tällainen luulo on aiheeton. Lomittaja selviytyy hänelle selostetuista tehtävistä ja lisäksi osaa huolehtia itsestään ja esim. lapsista. Heillä on myöskin vaitiolovelvollisuus. Eivät he kerro asioista seuraavissa paikoissa. (24.2.1971)