50-vuotta sitten (muokattu 4.3. 11:25) Kiuruvesi-lehti

Hiljan koulumatka on 23 kilometriä

Ekaluokkalainen Hilja Juutisen koti on Kiuruveden itäisimmässä pohjukassa kaukana maantiestä.

Hilja käy koulua sisartensa kanssa ja joutuu päivittäin taivaltamaan yhteen suuntaa 23 kilometriä, siis koko koulumatkan pituus on enemmän kuin kenelläkään muulla kansakoululaisella Kiuruvedellä – yhteensä 46 kilometriä. Matkan hän suorittaa nykyään autokyydillä.
Tiedättekö, että Kiuruveden itäisimmän talon Kärkkäälänahon lapsilla on Kiuruveden pisin koulumatka. Lapsista kaksi. Hilja (1 lk) ja Matti (6 lk) käyvät Luupuvedellä, jonne matkaa on noin 23 kilometriä. Maija ja Kaija ovat kansakoululaisia.

Elämä on totisempaa siellä, jossa jatkuvasti joudutaan kaikessa taktikoimaan teennäisesti. Ja ennen kaikkea – lapset voivat kehittyä rauhassa ja oppia sen taidon, joka on elämässä ihan tärkein: sinnikkäästi ponnistelemaan vaikeuksia vastaan.

Kärkkäälään lähtee sivutie Vieremän puolelta Konolanmäen takaa. Sivutietä on noin 3 kilometriä ja eikä sen vaikutus piiriin kuulu muita taloja kuin naapurukset Kärkkäälänaho ja Niskala. Ja sitten on saloja joka puolelle. On hiekkaharjuja, kangasmaita ja suuria soita. Yksinäistä, mutta rauhallista. Ympäristö on kasvattanut paitsi lasten vanhempia myös lapsia, joista kouluauton kuljettaja, Heimo Kärkkäinen sanoi, että Juutisen lapset ovat kaikkein kilteimpiä kuljetettavia: hiljaisia, mutta iloisia.
– Nyt kun tänä talvena on pidetty tietä auki perille asti ja kouluauto on voinut hakea lapset lähes periltä, ei koulumatkasta tarvitse pitää niin suurta huolta kuin ennen, jolloin lapset joutuivat kulkemaan jalkaisin tullen ja mennen kolme kilometriä odottelemaan palavissaan autoa huonoillakin säillä.
Näin kertoi Kärkkäälän emäntä Eeva Juutinen laitellessaan juuri kotiutuneille lapsilleen päivällistä. Mutta hän jatkoi, että tuiskujen aikana ei pitkää sivutietä voi pitää aina auki ja silloin lapset joko kävelevät tienvarteen tai ovat yökunnissa mummolassa, jotka ovat aivan sivutien suulla.
– Kuitenkin mieli tahtoo vetää kotiin vaikka onkin sovittu, että nyt odotellaan mummolassa tienaukaisua, niin ainakin Matti kuitenkin ilmestyy solalle ja tulee kotiin yöksi. Ja sitten aamulla aikainen lähtö. Ja vaatteita on puettava paljon.
Keskustelimme Juutisen kanssa tästä kovin syrjäisestä paikasta. Etkö voisi myydä tilaa ja ostaa toista tilalle lähempää tietä? Mutta syrjäseutujen ihmiset tietävät, mitä he menettävät, jos myyvät seutunsa, joka heille on tarjonnut väljää vapautta joka suuntaan. Elämä on totisempaa siellä, jossa jatkuvasti joudutaan kaikessa taktikoimaan teennäisesti. Ja ennen kaikkea – lapset voivat kehittyä rauhassa ja oppia sen taidon, joka on elämässä ihan tärkein: sinnikkäästi ponnistelemaan vaikeuksia vastaan. (Kiuruvesi-lehti 3.3.1971)