Aleksi Pölkki on neljän kuukauden vanhempainvapaalla ja hoitaa esikoistaan Inaria. Kuva: Tiina Kilvensalmi
Puheenaihe, Uutiset (muokattu 10.3. 11:38) Tiina Kilvensalmi

Aleksi Pölkki jäi vanhempainvapaalle hoitamaan Inaria

Aleksi Pölkki hoitaa kotona esikoistaan Inaria. Hän jäi joulukuussa neljäksi kuukaudeksi vanhempainvapaalle. Aleksi kannustaakin, että isät jäisivät rohkeasti lapsen kanssa kotiin.

Kymmenen kuukauden ikäistä Inari Pölkkiä hymyilyttää. Hän on yhtä aurinkoa, vaikka tovi sitten Inari heräsi päiväuniltaan. Nyt Inarilla on menossa leikkihetki isänsä Aleksi Pölkin kanssa. Remu-koira seuraa vierestä, kun Inari pyörittelee palloa olohuoneen lattialla.
Päivä on kulunut normaalien arkirutiinien parissa. Aamupalat, päiväunet, lounas ja kotona puuhastelu rytmittävät päiviä. Inarin äiti Eveliina Pölkki siirtyy aamuisin alakertaan tekemään etätöitä. Äidille annetaan työrauha. Onhan Aleksi nyt sillä töin, että hoitaa Inaria.
Metsänhoitoyhdistys Savotassa metsäasiantuntijana työskentelevä Aleksi Pölkki on ollut vanhempainvapaalla joulukuun alusta saakka. Nyt Pölkki pitää vielä vanhempainvapaan jatkoksi isyyslomat. Töihin hän palaa maaliskuun lopussa. Neljän kuukauden tauko töistä on tuntunut mukavalle ja erityisen tärkeäksi Aleksi on kokenut, että saa olla lapsen kanssa kotona.
– Tämä on arvokasta aikaa. On hienoa päästä seuraamaan lapsen kehitystä. Olen nähnyt, kun Inari oppii konttaamaan, nousemaan tukea vasten ja kuullut hänen ensimmäiset sanansa. Vauhtia onkin piisannut ja Inaria saa olla koko ajan katsomassa, Aleksi nauraa.
Eveliina työskentelee Ponssella huoltosopimusten tuotevastaavana. Hän oli äitiyslomalla marraskuun loppuun saakka. Eveliinan äitiysloman aikana Aleksi piti kolme viikkoa isyyslomaa. Sekin oli erityistä aikaa perheelle, onhan Inari Pölkkien esikoislapsi.
– Inari viihtyy hyvin minun kanssa. Hän on tottunut, että äiti tekee töitä alakerrassa, eikä äidin perään ole tarvinnut itkeä. Inarin kanssa on ollut helppoa, hän on tyytyväinen ja nauravainen lapsi. Saa olla myös onnellinen, että hän on pysynyt terveenä, Aleksi iloitsee.
Yhteinen aika on vahvistanut isän ja tyttären tunnesidettä.
–Tämä on ollut meille molemmille merkityksellistä aikaa. Maaliskuun lopussa tulee taas uusi muutos arkeen, kun minä palaan töihin ja Inari lähtee päiväkotiin.
Aleksi olisi voinut olla vanhempainvapaalla pidemmänkin aikaa, jos se olisi ollut mahdollista.
– Aika aikaansa kutakin. Toisaalta on myös tärkeää, että Inari menee päiväkotiin ja saa lisää sosiaalisia kontakteja.

Hiihtolenkeillä vauvan kanssa

Aleksi ja Inari Pölkki käyvät yhteisillä hiihtolenkeillä. Inari nukkuu hiihtokelkassa, kun isä hiihtää.

Aleksin ja Inarin erityistä laatuaikaa ovat kahdestaan tehdyt hiihtolenkit. Aleksi pukee Inarille lämpimän toppapuvun, hatun ja villasukat. Ulkovaatteiden pukeminen ei aina ole Inarin mieleen. Ulos päästessä suu kääntyy hymyyn, kun Aleksi nostaa Inarin hiihtokelkan kyytiin.
Aleksi viilettää menemään suksilla ja pian Inari nukahtaa kelkan kyydissä. Yhteisiä hiihtokilometrejä on kertynyt jo 200. Yleensä kaksikko hiihtää Hovin lenkkiä ja kerran he ovat käyneet Kuukkelissakin. Myös Honkarannan kyläläisten maastoon tehty hiihtolatu on tullut tutuksi.
Inari syntyi 29. huhtikuuta. Elettiin jo korona-aikaa. Onneksi Aleksi pääsi mukaan synnytykseen. Hän odotteli Kuopion yliopistollisen sairaalaan parkkihallissa omassa autossaan, milloin kutsu kävisi. Kahdeksan tunnin odotuksen jälkeen puhelin soi ja Aleksi pääsi synnytyssaliin.
– Inari on korona-ajan vauva. Toki nämä rajoitukset ovat vaikuttaneet monella tapaa arkeemme, mutta onhan tähän jo tottunut.
Jo kauan ennen Inarin syntymää Aleksille ja Eveliinalle oli selvää, että molemmat vanhemmat ovat tasavertaisia lapsen kasvattajia.
– On hyvä, että isälläkin on mahdollisuus olla vanhempainvapaalla. Minulle tämä oli sen verran tärkeä asia, että halusin ehdottomasti käyttää tämän mahdollisuuden.
Aleksin arkipäivät ovat olleet kovin erilaisia kuin työssä ollessa. Nyt talviaikaan töissä olisi paljon toimistotyötä, kun Aleksi tekisi myyntiä ja markkinointia. Toki talviaikaan on myös käyntejä metsässä, kun korjuut pyörivät.
– Tässä tulee myös hyvä breikki omaan työhön. Olenhan ollut jo 13 vuotta Metsänhoitoyhdistyksessä.
Aleksi on kiitollinen työnantajalleen myötämielisestä suhtautumisesta vanhempainvapaaseen. Asiat saatiin järjesteltyä niin, että vapaa oli mahdollinen.
– Työkaverit olivat ihmeissään, kun jäin kotiin niin pienen lapsen kanssa. Olin ajatellut, että vanhempainvapaalla kerkeän tehdä rästiin jääneitä kotihommia. Kaikki ylimääräinen on jäänyt tekemättä, koska tämä on ollut ihan täysipäiväistä työtä. Kannustankin, että myös isät jäisivät vanhempainvapaalle, jos se vain on mahdollista.
Vaikka omille harrastuksille ei ole jäänyt paljon aikaa, päivääkään ei Aleksi vaihtaisi.
– Eveliinan työpäivän jälkeen olen joskus tehnyt omiakin juttuja. Mutta nyt on kyllä ollut mukava keskittyä ihan perhe-elämään. Moni äiti pyörittää perhearkea kokopäiväisesti. Arvostan kyllä heitä suuresti. On todella hyvä, että taakkaa pystyy jakamaan vanhempien kesken, Aleksi sanoo.