Jukka Tenhunen saattaisi ryhtyä seuraavaan kirjaprojektiin. – Tähän hommaan tuli nälkä. Kirjan kokoaminen oli kuin maratonjuoksu, mutta palkitseva sellainen.
Kirjallisuus, Kulttuuri (muokattu 17.3. 11:45) Jaana Selander

Jukka kirjoitti isästään

Runnin Konepajan yrittäjä Lauri Tenhunen oli mahdoton ideasampo. Hän kehitti muun muassa Vihreä Linja kone- ja laiteketjun, johon kuului traktorikäyttöinen Rehu-Runni säiliöleikkuri.

Jukka Tenhunen on kirjoittanut isänsä Lauri Tenhusen elämän kansien väliin. Oman onnensa seppä -niminen kirja yrittää löytää vastauksia muun muassa siihen, miksi Lauri Tenhusen omistaman Runnin Konepajan toiminta loppui, vaikka isä Lauri oli uskomaton ideoija ja tuotekehittelijä.

Jukka Tenhunen aloitti kirjan kirjoittamisen noin vuosi sitten, kun hän lopetti vakuutustyöt ja jäi eläkkeelle.
– Minulla oli sisäsyntyinen tarve tehdä tämä kirja, eräänlaista omaa sielunhoitoa. Myös isälläni on ollut halu, että hänen elämänsä kirjataan ylös, koska hän jätti jälkeensä 8 mapillista tavaraa.

Päällimmäisenä Jukka Tenhusella oli kuitenkin siirtää vanhempiensa ja suvun tarinat jälkipolville. Siksi kirjasta on otettu pieni painos lähisuvulle.
– Isäni keskittyi yritykseen ja yrittämiseen, perhesuhteet ja perhe-elämä jäivät väkisin hatariksi. Kirjan kautta lapsille ja lastenlapsille jää muisto ukista.

Lauri Tenhunen eli vuosina 1930–2010, Jukan äiti Helga täyttää maaliskuussa 90 vuotta. Jukalla on kolme sisarusta: Helena, Päivi ja Sari. Lastenlapsia sisarusparvella on kaikkiaan 8.

Ajallisesti kirjassa mennään 1800-luvun puolelle, siihen sukuhaaraan, mistä Jukka Tenhunen polveutuu.
– Lähes kaikki Tenhuset Kiuruvedellä polveutuvat Rytkyn Haaran talosta, sinne tuli 1500-luvun puolivälissä Lauri Tenhunen Juvan suunnasta soutelemalla. Minun sukuni on kulkenut Rytkyltä Keiteleelle ja sieltä takaisin Salmenkylään. Isoukkini oli nimeltään Sion Tenhunen.

Keiteleen suunnan Tenhuset tulivat Jukalle tutuiksi vasta kirjan kirjoittamisen myötä. Paljastui, että he ovat aktiivisia sukututkijoita.

Tulee tai ei tule

Jukka Tenhunen lähti kirjoittamaan kirjaa isästään ja suvustaan sillä mentaliteetilla, että kirjasta tulee jotain tai ei tule.
– Muutaman kuukauden päästä jo näytti, että tekstiä tulee paljon ja että maaliin tässä mennään. Kuvaisin asiaa niin, että kirja on lyhin muoto, missä isäni elämä tulee esiin. Hänen elämässään on älyttömästi ulottuvuuksia. Isän elämä on ehdottomasti kirjan arvoinen.

Jukka Tenhusesta on ollut riipaisevaa huomata, kuinka kohtalomme on kirjoitettu tähtiin. Niin Lauri Tenhusenkin. Nimittäin armeijassa ollessaan Lauri Tenhunen sai kenttäsirkkelistä laudan kaulasta läpi, tapaturma sattui Rovajärvellä Lapin korvessa, minne oli perustettu sotilasleiri rakentamaan harjoitusaluetta. Huolimatta siitä, että Rovaniemellä sairaalaolot olivat alkeelliset, isä jäi henkiin.

Runnilta Kiuruvedelle

Jukka Tenhusen lapsuudenkoti oli Runnilla, missä isä Lauri aloitti kyläseppänä. 1960-luvun puolivälissä hän siirtyi sarjatuotantoon ja Runnin Konepaja muutti Kiuruvedelle vuonna 1971. Paja rakennettiin nykyisen Tokmannin paikalle.
– Konepajalla valmistettiin pääasiassa maatalouskoneita, muun muassa traktorin perävaunuja. Suurin artikkeli olivat lumilingot. Kiuruvedellä tuotekehitys nousi suureen rooliin, Runnin

Konepajalla tehtiin Suomen kaikista konepajoista ehkä eniten maatalouteen omia tuotteita ja innovaatioita.

Lauri Tenhunen ideoi muun muassa säilörehunkäsittelytekniikan nimeltään Runnin Vihreä Linja. Systeemillä nautakarjatuotannossa työ saatiin rationalisoitua järkevälle tasolle kohtuukustannuksin.
– Se oli isäni innovaatioista paras, joka tuli valmiiksi asti.

Jukka Tenhunen kertoo Vilho Juntusen Lahnasilta todenneen toimittajalle uudesta säilörehunkäsittelystä työnäytöksessä, että jos tietäisivät, kuinka helppoa säilörehun tekeminen nyt on, niin huviveron laittaisivat. Keksintö oli niin iso parannus aikaisempaan.

Lauri Tenhunen kannatti myös kuivalantamenetelmää lietelannan sijaan, projekti jäi kuitenkin kesken.
– Suorakylvömenetelmään hän sai laite- ja menetelmäpatentin. Suorakylvössä yksi laite muokkaa, kylvää siemenet ja lannoittaa kerta-ajolla.
– Voi sanoa, että isällä oli yhden miehen yritys, vaikka työntekijöitä oli enimmillään 70. Isä oli priimusmoottori, joka ideoi ja kehitteli tuotteita.

Myös Jukka itse oli töissä isänsä firmassa aina siivoushommista myyntityöhön.

Kova takaisku Kiuruvedelle

Runnin Konepajan toiminnan loppuminen 1990-luvun alkupuolella oli Kiuruvedelle takaisku. Yksi syy lopettamiseen oli, että kunta päätti keskeyttää antamansa lainatakauksen.
– Kirjassa pyrin löytämään selitystä, miksi asiat menivät kuin menivät. Yritystoiminnan loppumiseen on syytä sysissä jos sepissä. Kiurvetisyyden nurja puoli osui isäni nilkkaan. Isäni oli suora, totuuden torvi, persoona, joka ei nuollut ketään missään tilanteessa. Yritysjohtajan pitäisi olla supliikki-diplomaatti, sitä ei ollut isässä tipantippaa. Vertaan kirjassa Runnin Konepajaa pariin muuhun kiuruvetiseen teollisuusyritykseen, joiden kuntasuhde tuotti aivan erilaisen lopputuloksen kuin mihin Lauri Tenhunen onnistui pääsemään.

Tenhusen mukaan kirja pyrkii olemaan realistisen neutraali, siinä ei syyllistetä ketään.

Summasummarum. Kirjan kirjoittamiseen kannatti ehdottomasti Jukka Tenhusen mielestä ryhtyä.
– Jälkeläisten takia, itseni takia, isän takia, isäni työn muistoksi. Ja Kiuruveden kipupisteiden takia. Ymmärtääkseni 1980–90-luvuilla otetuista kaupungin elinkeinoveloista edelleen lähes puolet on maksamatta. Se on eri kysymys, mitä saatiin aikaan, Siitä voidaan olla montaa mieltä, Tenhunen sanoo.