Vieraskynä (muokattu 25.3. 14:59) J

Pienyrityksestä suuryritykseksi

Jari Tikkanen

Kiuruvedellä on satoja yrityksiä ja monella olisi mahdollisuus laajentaa. Laajentaminen ei tietenkään saa olla itseisarvo. Toinen harhaanjohtava käsitys on työllistämisen tavoite. Mikä tahansa yritys tulisi mieluusti toimeen ilman yhtään työntekijää. Työntekijät ovat välttämätön kustannuslisä tavoitellessa taloudellista tulosta.

Kiuruvedellä on pieniä yhden henkilön yrityksiä paljon. Esimerkkinä vaikka kampaamoja, voiko niistä kasvaa suuryritystä? Vaikea olisi sellaista nähdä eikä taida olla tarkoituksenmukaistakaan. Heitänpä kuitenkin, jos jokin paikkakunta tulisi kuuluisaksi vaikka ”kähertäjätoiminnasta”. Olisi kadunpätkä, jossa kahta puolen olisi toinen toistaan parempia luomuksia kampaavia kampaamoita.

Bussilasteittain ihmisiä saapuisi pitäjiltä ja jalkautuisi eri yrityksiin. Tämä oli vain skenaario ja yllättävä sellainen. Silti on paikkakuntia, jotka ovat kunnostautuneet 1970-luvulla ja nousseet kuuluisaksi. Niin kuin Suonenjoki mansikalla.

Urautuneisuus vaivaa jokaista yrittäjää, myös minua. Olen aina tehnyt itse ja niin teen jatkossakin. Toisella voi olla koneita valmistukseen ja vajaata kapasiteettia. Toisella voi myös olla tietotaitoa esimerkiksi uusista materiaaleista, joilla tuote paranisi, valmistus helpottuisi ja jopa halpenisi.

Ei ole sellaista asiantuntijaa keksittykään, että osaisi neuvoa jokaista yrittäjää tekemään parempaa ja halvemmalla. Useista ihmisistä koostuva tiimi huomaa asioita, mitkä yksittäiseltä jäävät ideoimatta. Siksi isoissa yrityksissä asioita pohditaan tiimeissä, jokainen lisää jotakin, jolloin toinen voi keksiä siihen parannuksen juuri kun edellinen urautui yhteen kohtaan. Yrittäjä voi myös olla koko maakunnan paras jollakin sektorilla. Heitänpä vaikka AT-Plexin. Tuskin monikaan ymmärtää plexeista enempää näillä huudeilla.

Yrittäjä on urautunut, seinät jo hieman ahdistaa, luovuus ja usko on kadonnut. Ei ole muuta tapaa kuin tehdä vierailuja ja löytää yrittäjä ahtaiden seiniensä sisältä ja nostaa hänen leukansa näkemään hänen kaikki hyvät ideat, joita hän on piilotellut pöytien alle tai kantanut liiteriin. Kun kaivetaan pölykasan alta se ”viritys”, voidaan havaita, että pikkuparannuksella tuote voisikin muuttua kaupalliseksi menestystarinaksi.

Oma tuote-esimerkkini on kaislaleikkuri ja sen heikot hetket ihan alkumetreillä. Kun soutelin järvellä, huomasin, että veneen airoon tarttuu vesikasveja. Ajattelin, että niittäisikö airo niitä, jos airon laita olisi terävämpi. Pihassa tein teräsputken pätkään poikittain putken ja hitsasin siihen vannekiskoa. Teroitin sitä jonkin verran. Raskas oli ja ei toiminut.

Vuosien päästä leikin jätepellin palalla ja särmäsin purjekoneen siiven muotoisen palan. Huomasin, että onpas tämä jäykkä ja solakka. Meni taas vuosi ja pari. Naapuri hieman kauempaa kinusi kaislaleikkuria – kaksipuoleista viitaketta. No, muistin siiven, särmäsin kotelot ja laitoin teräksi vannesahan terälatia ja teroitin tosi teräväksi.

Wau, jopas leikkaa hyvin. Proton vika oli liian tylsä terä ja massiivinen rakenne. Kaislaleikkureita on tehty tuhansia, vaikka on nyt ollut tauolla, jospa tänä vuonna saisi edes 200 kappaleen sarjan aikaiseksi.

Tuotteen kaupallistamisen saattaa estää yllättäen materiaalin löytäminen. Esimerkkinä kaislaleikkuri, mistä saat kilometrin terää, joka olisi valmiiksi teroitettua? Tulee suurten lukujen mystiikka eteen, kun jotakin nippeliä tarvitaankin satoja tai tuhansia kolmen kappaleen sijaan. Nythän internet auttaa paljon hakemisessa. Etenkin, jos osaa oikeita englanninkielisiä sanoja syöttää, johan alkaa tavaraa löytymään. Ihan vain helpottaakseen asioita, ostaa voi lähempääkin.

Tiesittekö, että valtaosa patenteista jää kaupallistamatta. Ei löydetä sopivia kanavia, ei tunneta oikeita ihmisiä. Taaskin tähän rakkaaseen kaislaleikkuriin. Markkinointi siinä oli alkuun tuskaista. Kokeilimme vaikka mitä, Hesarin kuvailmoitus, Maaseudun Tulevaisuudessa kuvailmoitus – vaikka mitä. No, aina meni 15 kappaletta sadan markan konetta, ja ilmoitus maksoi 1 500 markkaa. Sitten aloin ajatella. Asiakkaalla on mökki järvenrannalla, on ruovikkoa. Hän tulee sinne elokuulla sorsametsälle. Metsästyskortti postitetaan Metsästäjä-lehdessä kesäkuussa. Kokeilenpa lehteä, se maksaa 2 500 markkaa. Lopulta puhelin soi taukoamatta pari viikkoa, noin 150 leikkuria meni yhdellä ilmoituksella. Menekki vakiintui noin 400 kappaleeseen kesässä, eikä mainostettu muussa kun Metsästäjä-lehdessä.

Ehdottomasti kunnan pitää saada kokemusperäinen tiimi, joka tekee luottamuksella vierailuja nopeaan tahtiin suunnilleen kaikissa toimivissa yrityksissä ja tsemppaa yrittäjiä löytämään piilossa olevia bisnes- ja tuoteideoita yrittäjän itsensä hyödynnettäväksi, yksin tai yhdessä. Tekee ehdotuksia ja nostaa mahdollisia kipupisteitä esiin. Myös opastaa julkisille kanaville, jos on tarvetta kehittää yritystä tavalla, johon on saatavana siihen tarkoitettuja julkisia avustuksia. Osaa yrittäjistä vaivaa kainous kysyä avustuksia. Tässä voisi heittää koppia myös Savon Yrittäjien suuntaan, löydettäisiinkö paikallisille yrityksille jo heidän jo ehkä hylkäämät ideat ja tuotteet? Voisiko se olla talkoilla toimiva ryhmä? Itse voisin ainakin olla mukana, jos sellainen pistettäisiin pystyyn.

Kirjoittaja on yrittäjä ja kokoomuksen kuntavaaliehdokas