Noin 680 000 ihmistä on kiinnostunut kuntavaaliehdokkuudesta. Kysyimme istuvilta valtuutetuilta, millaista valtuutetun työ on.
Marja-Leena Kärkkäinen aloitti valtuustossa 1980–1990 -lukujen taitteessa. Hän oli silloin 36-vuotias. Kärkkäinen on ollut 30 vuoden ajan valtuutettuna ja erilaisissa luottamustehtävissä Vasemmistoliiton riveissä.
Kunnanvaltuutetun työ vaatii Kärkkäisen mukaan yhteiskunnallisten asioiden seuraamista, niiden vaikutusten ja muutoksien ennakointia kunnan toimintaan ja varautumista mahdollisiin muutoksiin päätöksenteossa.
– Kunnanvaltuutetun tulee tuntea kunnan toiminta-alue ja tehtävät kokonaisvaltaisesti, tietää taloudelliset voimavarat, palvelurakenne, toimintasuunnitelma ja toiminnalle asetetut tavoitteet ja tehtävät, osallistua kokonaisvaltaisesti kunnan pitkäntähtäimen (vaalikauden) suunnitelmien laatimiseen ja tuoda siihen laaja näkökulma kuntalaisilta ja yhteistyöverkostoilta.
Ennen valtuuston päätöksentekoa on Kärkkäisen mukaan selvitettävä päätösten vaikutus kuntalaisten elämään. Päätöksellä tulee saada aikaan lopputulos, joka mahdollistaa tasapuolisesti kuntalaisen osallisuuden tehtävissä, joissa kuntalaiset voivat hyödyntää omia voimavarojaan.
Kunnanvaltuutetun tulisi Kärkkäisen mukaan olla luotettava, helposti lähestyttävä, päättäväinen, yhteistyökykyinen, neuvottelutaitoinen, paineensietokykyinen, määrätietoinen ja kiinnostunut kunnan elinkeinorakenteesta, ympäristöstä ja palvelukokonaisuudesta. On pohdittava mitkä ja miten asiat vaikuttavat Kiuruveden elinvoimaisuuteen ja palvelutasoon.
– Valtuutetun tulee luottaa yhteistyökumppaneihin, toisiin valtuutettuihin, asiantuntijoihin ja viranhaltijoihin/työntekijöihin sekä kuntalaisiin sekä käydä keskustelua näiden tahojen kanssa. Kuunnella tasapuolisesti kuntalaisia, vastata kysymyksiin ja selvittää esillä oleviin asioihin vaikuttavat tekijät eli perehtyä kokousaineistoon.
Valtuutetun työhön käytettyä aikaa on vaikea ajallisesti mitata, koska se sisältää ”elämää arjessa”.
Yksin ei päätä mistään
Ensimmäisen kauden valtuutettu Tommi Tikka (kesk.) pitää hyvänä pohjana kunnanvaltuutetun työlle sen, että valtuutettu tuntee oman kunnan ja sen kuntalaiset. Asioita on helpompi hoitaa,
kun paikalliset olot ja kuntalaisten arki ovat tuttuja. Niistä syntyy pohja vaikeidenkin päätösten tekemiseen.
– Kunnanvaltuutetulla on oltava ainakin jonkinlainen ymmärrys siitä, kuinka päätöksenteko kuntaorganisaatioissa eri tilanteissa etenee. Päätökset niin lautakunnissa, hallituksissa kuin ylintä päätäntävaltaa käyttävissä valtuustoissa tehdään viranhaltijoiden esittelystä demokraattisin perustein. Päätöstä edeltävä valmisteleva vaihe, päätöksenteko ja päätöksen seuranta ovat tämän prosessin kolme tärkeää askelta.
Kunnanvaltuutetun isoksi eduksi Tikan mielestä luetaan into hoitaa yhteisiä asioita sekä halu ja rohkeus selvittää niihin liittyviä vaihtoehtoja.
– Kunnanvaltuutetun on myös hyvä tiedostaa, miten oman kunnan tulorahoitus (verotulot/valtionosuudet/muut tulot) muodostuvat ja kuinka menot jakautuvat eri sektoreille. Myös monenlaiset sosiaaliset taidot (mm. yhteistyökyky ja neuvottelutaidot) sekä yksittäistä päätöstä isomman kokonaiskuvan hahmottaminen ovat hyviä ominaisuuksia, jotka tosin myös kehittyvät luottamushenkilöuran aikana.
Tikasta on tärkeää myös muistaa, että yksikään valtuutettu ei yksin päätä mitään ja että jokainen kunta tekee yhteistyötä monilla tasoilla erilaisissa organisaatioissa, joissa toimielimeen valittu kunnanvaltuutettu saa edustaa omaa kuntaa sekä tuoda kuntansa näkökulmia ja ehdotuksia päätöksentekoon.
– On sanottu, että hyvä kunnanvaltuusto on kuin kunta pienoiskoossa. Kunnanvaltuustoon kaivataan niin nuoria, keski-ikäisiä kuin kokemuksen kartuttamia ikääntyneempiä kuntalaisia kaikista koulutustaustoista ja elämäntilanteista koko kunnan alueelta. Kunnanvaltuutettuna olet äänestäjien kritiikin kohteena, välillä aiheesta ja välillä ihan aiheettakin. Kunnanvaltuustoon ei haeta yli-ihmistä eikä kaikkea tarvitse tietää ja osata. Tällä lupauksella minäkin uskaltauduin mukaan ehdolle vuonna 2017.
Vaatii aikaa
Sari Lappalainen on istunut Kokoomuksen valtuutettuna kaksi vaalikautta ja molemmat hän on toiminut ryhmänsä puheenjohtajana.
– Kunnanvaltuutettuna ei voi toimia, ellei ole kiinnostunut oman kunnan asioista sekä kuntalaisten elämästä. Täytyy olla halua omistautua yhteisten asioiden hoitamiselle.
Myös Lappalainen korostaa, että valtuustossa työtä tehdään yhdessä oman ryhmän sekä muiden valtuutettujen kanssa, kuten myös viranhaltijoiden; siis yhteistyötaidot korostuvat.
– Kaikkea ei tarvitse itse tietää, mutta asioista pitää ottaa selvää.
Lappalainen muistuttaa, että valtuutettu hoitaa myös niitä asioita, mistä ei ole etukäteistietoa tai luonnollista kiinnostusta. Ja että päätöksillä on aina seurauksia ja niistä on otettava vastuu.
– Siispä niitä ei pidä tehdä hätiköiden. Valtuutetun pitää toimia aktiivisesti myös kokousten välillä. Eli, sitoutuneisuus on myös avainsana.
Lappalainen tietää, että yhteisten asioiden hoitaminen vie aikaa ja se on aina jostain muusta pois.
– Mutta tämähän on valintakysymys. Jos et ole valmis luopumaan omasta ajasta, niin tähän ei kannata ryhtyä.
Kunnalliseen päätöksentekoon kukin perehtyy luottamustoimea hoidettaessa, harvalla ehdokkaalla on tietoa päätöksenteosta siinä vaiheessa, kun asetutaan ehdolle.
– Pitää pystyä kestämään myös mahdollista kritiikkiä. Valtuutetun on osattava ajatella kokonaisvaltaisesti, joten päätöksentekoon voi liittyä asioita, joissa joutuu joustamaan tai muuttamaan henkilökohtaisia mielipiteitä kunnan tai kuntalaisten etua ajatellen.
Kunnanvaltuutettu pystyy Lappalaisen mukaan vaikuttamaan asioihin, saa tietoa ja pääsee kehittämään itseään. Myös sosiaalinen verkosto laajenee.
– Kunnanvaltuutetun on opeteltava kuuntelemaan ja oltava tavoitettavissa.
