Vaikka Leena Mularin ja Erzsébet Sz.Jánosin luoma näyttely on nyt nähtävissä Kiuruveden kulttuuritalon näyttelytilassa, eivät kuvataitelijat ole koskaan tavanneet toisiaan. Suurin osa töistä on tehty yhteistyössä toisen jatkaessa siitä, mihin toinen taiteilijoista jäi. Keskeneräisiä taideteoksia on lähetetty Euroopan halki toisen viimeisteltäväksi, ja nyt valmiit työt ovat nähtävillä Kiuruvedellä. Myös Unkariin Sz. Jánosin kotikaupunkiin Gögöllöön ollaan suunnittelemassa kyseistä näyttelyä. Idea näyttelyn toteuttamisesta sai alkunsa reilu vuosi sitten, kun matka Unkariin maaliskuussa 2020 peruuntui. Taiteilijoiden oli tarkoitus toteuttaa yhdessä workshop, jossa oli tarkoitus yhteistyöskentelymetodia käyttäen toteuttaa näyttely. Workshop-viikon oli tarkoitus olla myös pedagogisesti painottunut, sillä molemmat taiteilijoista ovat lasten- ja nuorten taideopettajia. Kun matka Unkariin peruuntui ja olosuhteet muuttuivat koko maailmassa, ei taide kuitenkaan tuntenut rajoja. – Erzsébet lähetti minulle paketin Rytkylle ja postiauto ajoi pihaan ja ojensi paketin Unkarista. Siellä oli sitten keskeneräisiä taideteoksia ja kehotus, että jatketaanko silti, avaa Mulari taideteoksien taustaa. Siitä alkoi vuoden kestänyt prosessi, jonka aikana Mulari ja Sz.János työstivät yhdessä toiselta saamiaan taideteoksia. Ensimmäisinä syntyivät teokset “Tietäjät 1 ja 2”. Mulari sai jatkaa Sz.Jánosin pohjalle tehtyjä ihmishahmoja. Koska Mulari on erityisen kiinnostunut muinaishistoriasta, lisäsi hän toiseen teoksista Kiuruvedeltä löytyneen kivikautisen reikäkirveen “Luelahden ukon”. – Meillä ei ole yhteistä kieltä, paitsi taiteen kieli ja siinä me kommunikoimme mielestäni erityisen hyvin, kertoo Mulari taitelijoiden suhteesta. Kuva: Marianna Grof