Kolme haastateltua seurakuntavaaliehdokasta ovat sitä mieltä, että kolehti voidaan kerätä myös herätysliikkeelle, jossa vastustetaan naispappeutta ja homoseksuaalisuutta. Kirkkohallituksella on oikeus sitovasti määrätä yleiset niin sanotut viralliset kolehdit. Joissakin seurakunnissa on lopetettu rahan jakaminen Suomen Evankelis-luterilaiselle Kansanlähetykselle ja Suomen Luterilaiselle Evankeliumiyhdistykselle SLEYlle.
Kysyimme seurakuntavaaliehdokkailta seurakuntavaalisarjan viidennessä osassa avustamisesta ja hyväntekeväisyydestä seuraavaa : 1) Kirkossa kerätään kolehti joka sunnuntai. Onko hyväksyttävää, että kolehti menee naispappeutta ja homoseksuaalisuutta vastustavien herätysliikkeiden työn tukemiseen? 2) Pitäisikö kirkon diakoniatyön tukea vain seurakunnan jäseniä? Olisiko esimerkiksi seurakunnan ruoka-apu suunnattava vain oman seurakunnan ihmisille? 3) Pitäisikö seurakunnan tukea nykyistä enemmän taloudelliseen ahdinkoon joutuneita ihmisiä vai siirtää vastuu kunnalliseen sosiaalitoimeen? 4) Seurakunnan tulisi tukea enemmän lapsiperheitä kuin ikäihmisiä? 5) Jos on juonut rahansa, työpaikkansa, perheensä ja asuntonsa, häntä ei tule kirkon auttaa taloudellisesti?
Ehdokaslista Sanan voima: Matti Lappalainen, maatalousyrittäjä, 59 vuotta.
1) Kolehti kerätään yleensä hyvään tarkoitukseen, en nyt usko, että nämä herätysliikkeet käyttävät rahat suoraan seksuaalivähemmistöjä tai naispappeja vastaankaan. Eli tasapuolisesti heillekin.
2) Mitä diakoniatyötä sellainen on, jossa rajataan ulos ne, jotka eivät kuulu seurakuntaan. Vähän sama, jos kysytään, mitä puoluetta olet ja avustetaan vasta sitten. Läksin seurakuntavaaleihin ehdokkaaksi sen takia, kun haluan erottaa politiikan pois kirkosta. Kirkko on itselle paikka hiljentyä ja rauhoittua kaiken kiireen keskellä. Kirkko ja hautausmaa ovat minulle äärimmäisen tärkeitä.
3) Minusta seurakunta voisi tehdä yhteistyötä sosiaalitoimen kanssa. Ja auttaa ihmisiä myös auttamaan itse itseänsä.
4) Lapsiperheitä ja ikäihmisiä tasapuolisesti.Vähän huolestuttaa, miten pienillä eläkkeillä tullaan toimeen, kun kaikki kustannukset nousevat älytöntä vauhtia. Tosin luulen, että seurakunnankin mahdollisuudet ovat rajalliset.
5) Jos joku on itse pilannut elämänsä, niin seurakunnan ei kuulu tuomita, vaan auttaa siinä, että saa elämänsä ja asiansa järjestykseen. Asiat eivät aina ole ihan mustavalkoisia ja elämässään epäonnistuneet eivät välttämättä ole ihmisinä huonompia kuin ns.itseään parempana pitävät ihmiset. Minun näkemykseni on, että hyvin monesti asiat ovat toisinpäin.
Ehdokaslista Kaikille tilaa: Mika Lohva, vesi- ja viemärilaitoksen ammattimies, 54 vuotta
1) Kolehdin keruussa on pitkät perinteet ja on hyväksyttävää, että kolehdin tuotto menee perinteisiin kohteisiin esimerkiksi herätysliikkeille, riippumatta heidän mielipiteistään homoseksuaalisuudesta ja naispappeudesta.
2) Kirkon diakoniatyön tulee ensisijaisesti tukea seurakunnan jäseniä, mutta jos ylimääräisiä resursseja on, apua tulee tietenkin antaa kaikille tarvitsijoille. Etenkin ruoka-apua on jaettava kaikille tarvitsijoille.
3) Seurakunnan tulee tukea mahdollisimman paljon taloudelliseen ahdinkoon joutuneita ihmisiä. Nyt kun eletään vaikeita aikoja koko Euroopassa, ahdinkoon joutuneita riittää ja tulee koko ajan lisää. Toki auttaminen ei saa haitata seurakunnan normaaleja toimintoja. Kunnallisella sosiaalitoimella ei varmasti työt lopu ja autettavia riittää seurakunnillekin.
4) Kyllä seurakunnan tuki on erittäin tärkeää niin lapsiperheille kuin ikäihmisille. Ja näissä molemmissa Kiuruveden seurakunta on toiminut mielestäni hyvin. Mitä enemmän ihmisiä tuetaan ja autetaan seurakunnan taholta, se on hyvää mainosta ja toivottavasti sen myötä kirkosta eroamiset vähenevät ja loppuisivat.
5) Jos ihminen on juonut koko elämänsä ja omaisuutensa kurkusta alas, niin kyllä on autettava. Esimerkiksi varmistettava, että on katto pään päällä ja ruokaa sekä järjestettävä kuntoutusta. Rahallista rahaa ei ehkä kannata antaa. Yleensä kunnalliset sotepalvelut hoitavat tällaiset tapaukset, mutta on katsottava tapauskohtaisesti, onko seurakunnan apu tarpeen. Erityisesti näinä aikoina apua tuskin on liikaa.
Ehdokaslista Keskellä elämää: Irja Jokitalo, maatalousyrittäjä, 68 vuotta.
1) Koska kysymyksessä on kirkon virka naispappien kanssa toimitaan yhteistyössä, vaikka naispappeus oli virhe. Homoseksuaaleja on ollut aina ihmiskunnan alusta asti ja Raamatussa on neuvottu, miten sen kanssa eletään.
2) Ei vain seurakunnan jäsenille, vaan kaikille apua tarvitseville tukea tulee antaa niin kirkon ja seurakunnan diakoniatyön kuin seurakuntien ruoka-avun kautta.
3) Sosiaalitoimi ja seurakunta molemmat huolehtivat omalta osaltaan ahdingossa olevista asukkaistaan. Kummallekin riittää tehtävää.
4) Lapsiperheillä on tänä päivänä haasteita monelta suunnalta, joten seurakunnan tuki on tarpeen, mutta ikäihmisetkin kaipaavat lähimmäistä ja ystävää.
5) Jos joku on joutunut elämässään heikoille, niin häntä tulis auttaa niin, että hän pääsee elämässä eteenpäin. Tuki ja apu on varmasti tarpeen kaikille ihmisille.
