Metsänhoitoyhdistys Savotan luonnonhoidon erityisasiantuntija Saara Koskinen ei usko metsien sosialisointiin, mitä EU:n ennallistamisasetus pahimmissa painajaisissa voisi tarkoittaa suomalaisille metsille. Osa metsänomistajista on ahdistuneita ylikorostuneista luonnonsuojelu- ja hiilinielupuheista.
EU-komission esityksen mukaan kaikille EU:n jäsenmaille tulisi pakolliseksi ennallistaa luontoa ja parantaa sen tilaa. Asetus koskisi myös metsiä, jotka pitäisi ennallistaa vuoteen 2050 mennessä. Palauttaa loppupelissä sille tasolle kuin 1950-luvulla.
Saara Koskinen sanoo, että muutama metsänomistaja on häneltä kysynyt, pitäisikö nyt vanhaa metsää hakata, kun vielä ennättää.
– Olen vastannut, että en usko vielä sosialisointiin, Koskinen sanoo ja jatkaa, että kaiken kaikkiaan metsänomistajat ovat tänä päivänä huolissaan ja ahdistuneitakin paineistetusta ympäristö- ja ilmastokeskustelusta, hiilinieluista, luonnonsuojelusta ja EU-vaateista, joiden ajatellaan rajoittavan meidän normaalia talousmetsäajattelua.
– Tulee tunne, että metsänomistajilta viedään päätäntävalta omasta omaisuudestaan. Sanellaan asioita ylhäältä päin.
On jo olemassa vapaaehtoisia suojelutoimia
Koskinen muistuttaa, että suomalaista metsätaloutta ohjaa jo nyt oma lainsäädäntömme sekä metsäsertifiointi.
– Ohjausta luonnon huomioimiseen metsänkäsittelytoimenpiteissä on tullut myös metsänhoidon suositusten kautta. Lisäksi on EU:n biodiversiteettistrategia, joka tähtää luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseen vuoteen 2030 mennessä.
Eikä tässä kaikki. On erilaisten luontotyyppien suojeluun tähtäävä Natura 2000 (Kiuruveden kohteita Jyrkänjärven ja Putousnotkon lehdot, Luupuveden lintujärvet, Toukkasuo-Huttusuo, Suojoen metsä), jonka puitteissa on tuettu luonnon monimuotoisuutta. Sekä koko joukko vapaaehtoisen suojelun toimia, kuten maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön Helmi-elinympäristöohjelma 2021–2030, jolla vahvistetaan niin ikään luonnon monimuotoisuutta ja turvataan ekosysteemejä ja hillitään ilmastonmuutosta sekä Metso-toimintaohjelma 2014–2025, joka yhdistää metsien suojelun ja talouskäytön.
Koskisen mukaan Pohjois-Savon metsänomistajat ovat hyödyntäneet Metso-hanketta niin aktiivisesti, että rahat on melkein syöty. Myös viime vuonna alkaneesta Helmi-ohjelmasta määräaikaiseen suojeluun tähtäävistä ympäristötuista on kyselty sekä vanhentuneita ympäristötukia on uusittu ja uusia pistetty vireille.
– On kysytty muun muassa puron tai lähteen kunnostamismahdollisuuksista. Nämä ovat pieniä asioita, mutta pienistä puroista monimuotoisuuden suojeleminen syntyy.
Koskinen painottaa, että meillä on jo olemassa useita työkaluja vapaaehtoisuuteen perustuvaan luonnonsuojeluun, niihin vain pitää suunnata lisää valtion rahoitusta.
Koskisesta on karua ajatella, että EU on puuttumassa ennallistamisasetuksella yksityismetsänomistukseen ja Suomen kansantaloudelle tärkeään elinkeinoon kaikkine liitännäiselinkeinoineen.
Lisäksi ennallistaminen maksaisi Suomelle vielä 900 miljoonaa euroa vuodessa, mikä on eniten asukaslukuun suhteutettuna koko EU:ssa.
– Metsäsektorin ja siihen liittyvien muiden toimialojen taloudellinen merkitys kansantaloudellemme on merkittävä. Millä maksetaan jatkossa sote- ja koulutusmenot, jos asetus astuisi voimaan kaikessa sen karmeudessaan komission esittämällä tavalla? kysyy Koskinen.
Koskinen huomauttaa, että Suomi ja Ruotsi ovat metsäisiä maita toisin kuin Keski-Euroopan maat, joissa luonnonmetsiä ei enää juuri ole. Myös Keski-Euroopassa ollaan esitystä vastaan, koska siellä ennallistaminen voisi tarkoittaa karrikoiden, että maat pitäisi vesittää ja räjäyttää kanavat.
– Toiveena on, että ennallistamisvaade ei tulisi asetuksena, vaan direktiivinä, jolloin maat voisivat sopeuttaa ennallistamisvaadetta omilla toimenpiteillään. Päätäntävallan metsistämme pitää olla kansallisissa käsissä, me tiedämme parhaiten omat olosuhteemme ja keinovalikoimamme ennallistamiseen.
Keskustelu polarisoitunut
Koskinen sanoo, että keskustelu ennallistamisesta on polarisoitunut ikävästi ja tunteenomaisesti.
–Toinen ääripää on sitä mieltä, että maailma tuhoutuu ja Suomen pitää se pelastaa. Metsänomistajien ja metsätalouden ajattelu perustuu talouteen, jossa jo otetaan huomioon suojeluasioita.
Koskinen huomauttaa, että ennallistamisesta ja ilmaston lämpenemisessä, mihin liittyy hiilineutraaliustavoite ja metsät hiilinieluna, puhuttaessa sekaisin menee kaksi eri asiaa.
– Meillä on kymmeniä vuosia hoidettu metsiä hyvin, ne kasvavat ja ovat hyviä hiilinieluja, koska puusto kasvaa nopeammin kuin metsää hakataan. Toinen asia on ennallistaminen, joka on monimuotoisuuden, biodiversiteetin, vaalimista, joka sekin pienentää hiilinielua, kun hiili sitoutuu puuhun. Kun puu hajoaa, se päästää ilmaan hiiltä lahotessaan eli muuttuu päästölähteeksi. Kumpi on tärkeämpi? Kumpikin asia on huomioitava. Kokonaisuutta tulee tarkastella taloudellisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja ekologisesti. Tämä tarkoittaa Kiuruvedellä, että täällä voidaan elää raiskaamatta luontoa.
Koskisen mukaan ennallistamisen ja hiilineutraalisuuden välillä on ristiriitaa. Jos ennallistamisen seurauksena esimerkiksi tukitaan ojat hyvin kasvavassa korpi- tai rämemetsässä, puut jäävät seisomaan veteen, kasvu tyrehtyy ja lahoaminen lisääntyy. Koskinen jatkaa myös, että Suomessa avohakkuuala ei jää autioksi, sillä hakkuualueella istutetaan taimia ja sinne syntyy myös luontaista taimiainesta. Viiden vuoden päästä paikalla kasvaa jo terhakka taimikko.
Koskinen kääntäisikin Suomessa metsäkatokatseen kaupungistumiseen. Suomessa ei voida puhua metsien hävittämisestä, vaan muun muassa kaupungistuminen, moottoritiet ja voimajohtolinjat kuihduttavat metsäpinta-alaa.
Koskinen huomauttaa myös, että ennallistaminen luonnontilaan vie vähintään kymmeniä vuosia, jos talousmetsät tulee palauttaa erämaiksi, se vie satoja vuosia.
– Ja entä miten erämaissa käy niille kasveille ja eliöille, jotka viihtyvät taimikoissa tai nuorissa kasvatusmetsissä, tuleeko niistä uhanalaisia? Esimerkiksi suppilovahveron sanotaan kasvavan kuusikoissa, mutta olen löytänyt niitä pikemminkin harvennetuista männiköistä.
Koskisen mukaan luonnon monimuotoisuus tulisi nähdä niin, että elinympäristöjä olisi mahdollisimman erilaisille kasveille ja eliöille. Hoidetussa talousmetsässä on oma kasvisto ja eliöstö, samoin lehdoissa, peltoalueilla, perinnebiotoopeilla ja vanhoissa lahopuustoisissa metsissä.
– Monimuotoisuus on monimuotoisia elinympäristöjä monimuotoisille eliöille.
Ennallistamisesta hyötyäkin
Koskinen näkee ennallistamisessa hyvääkin, kun katsotaan missä kunnossa ovat vaikkapa vesistöt, joita on pilattu vanhoissa ojituksissa, jolloin vesiensuojelusta ei huolehdittu riittävästi. Entä olisiko purojen ja lähteiden tila parannettavissa? Sama koskee soita, jotka eivät ole lähteneet puuta kasvamaan joko sen takia, että ovat liian karuja tai vettä ei ole saatu johdettua alueelta pois.
– Ennallistetaan niitä, mutta ei puustoisia soita, jotka ovat kasvaneella puuntuotannollaan tuottaneet taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista hyvinvointia yksityisesti, paikallisesti ja valtakunnallisesti. Kaikkien metsäojien tukkimisella ei pelasteta globaalia pallukkaamme.
Esitys keskeneräinen
EU:n ennallistamisasetusesitys on vielä täysin keskentekoinen ja siksi sitä Koskisen mukaan kauhistellaan enemmän kuin tarvitsisi.
– Kyse on vasta EU-komisaarien tekemästä esityksestä, joka menee valiokuntiin käsiteltäväksi, ja päätettäväksi neuvostoon ja parlamenttiin. Onneksi pystymme tässä vaiheessa ottamaan esitykseen kantaa kansallisesti.
Koskinen sanoo, että erityisesti ympäristöpuolueiden edunvalvonta on voimakasta EU:ssa.
– Vaikuttaa hiukan siltä, että maa- ja metsätalouden puolestapuhujat eivät onnistuisi riittävän painavasti tuomaan omia näkemyksiään esille. MTK yrittää kyllä pistää kampoihin, pitää metsätalouden puolta. Pitää luottaa tässä vaiheessa siihen, että koska tämä asia on alussa valiokunta- ja parlamenttityöskentelyssä, sieltä tulee semmoinen direktiivi, jonka kanssa pystytään elämään näillä meidän vapaaehtoisilla ja joustavuuteen perustuvilla keinovalikoimilla.
– Toiveena on, että Brysselistä tulisi päätelmä, että kansallisesti saisimme mahdollisimman paljon liikkumavaraa siihen, kuinka me ennallistamisen itse toteutamme. On hyvä tiedostaa, että maanviljelijät ja metsänomistajat eivät ole luontovihamielisiä.
Pioneeri luonnonhoidossa
Saara Koskinen on valmistunut Evon metsäoppilaitoksen valtakunnan ensimmäiseltä monimuotoisuuteen erikoistuneelta metsätalousinsinöörilinjalta vuonna 1984 ja on myös hankkinut lisäkoulutusta ympäristö- ja luonto-osaamiseen. Hän on metsänhoitoyhdistyskentän ensimmäinen päätoiminen luonnonhoidon erityisasiantuntija.
– Se kertoo kehityksestä, 40 vuotta meni ennen kuin pääsin täydellisesti koulutusta vastaavaan työhön. Silloin otettiin ensiaskeleita siinä, että huomioidaan metsässä suojelua, monimuotoisuutta ja virkistystä. Nykyisin monimuotoisuus ja metsäluonnonhoito – se, että jätetään säästöpuita ja suojavyöhykkeitä, huolehditaan arvokkaista elinympäristöistä, maisemasta ja riistasta – on arkimetsänhoitoa.
Kiuruvedellä yksityismetsiä vajaa 85 000 hehtaaria
Kiuruvedellä on yksityismetsiä vajaa 85 000 hehtaaria, joista kitu- ja joutomaita (eli pääsääntöisesti vähäpuustoisia soita) noin 5000 hehtaaria.
Ojitettuja soita Kiuruvedellä on noin 1/3 metsien kokonaispinta-alasta. Huomioitava, että Kiuruvedellä on raivattu vuosien ja vuosikymmenten saatossa runsaasti turvemaita pelloksi, joten ennallistamisella on suuret vaikutukset Kiuruvedellä.
Kiuruvedellä on puustoa noin 9 miljoonaa kuutiota: hakkuumäärä (v. 2020) noin 375 000 kuutiota.
Yksityisiä metsänomistajia Kiuruvedellä on noin 2000, joista valtaosa kuuluu metsäsertifioinnin (PEFC) piiriin. Sertifiointi takaa sen, että erilaiset luonnonhoidon menetelmät ( suojakaistat vesistöjen varsiin, säästöpuut, sekapuustoisuus, lahopuun suosiminen yms.) tulevat huomioiduiksi jokapäiväisessä arkimetsänhoidossa.
