Maatalousyrittäjä Markus Halonen Herukkamäen Anttilasta miettii, miten vuodenvaihteessa aloittanut Pohjois-Savon lomituspalvelu lähtee pyörimään. Halosella on kolmen robotin navetta, 160 lehmää ja 170 hehtaaria peltoa luomuviljelyssä.

Pohjois-Savon lomituspalvelua on hallinnoinut tämän vuoden alusta Iisalmen kaupunki, kun Kuopion hallinnoima Sydän-Savon ja Iisalmen hallinnoima Ylä-Savon lomituspalvelut yhdistettiin. Alueeseen kuuluu Kiuruveden lisäksi 18 kuntaa ja kaupunkia.

Maatalousyrittäjä Markus Halosella on vuonna 2010 valmistuneessa pihattonavetassa kaikkiaan 250 eläintä, kun nuori karja lasketaan mukaan. Anttilan tilaa pyörittää Markus ja Jenni Halosen lisäksi yksi palkattu tilatyöntekijä.

Tällä hetkellä tilalla työskentelee lisäksi sijaisapulomittaja syksyyn saakka, koska Halosille syntyi joulukuussa tyttövauva ja Jenni on äitiyslomalla. Syksyllä Jenni Halonen palaa navettatöihin.

– Sen näkee, miten lomitus lähtee Pohjois-Savon lomituspalveluissa sujumaan. Lähtökohtaisesti fiilis on se, että kun Kiuruveden lomituskonttori meni kiinni ja siirtyi Iisalmeen, palvelu heikkeni, Markus Halonen tuumaa.

Ristiinajoa ja pulaa tekijöistä

Halosen mukaan on huolestuttavaa, että lomittajat ajavat ristiin rastiin kuntien välillä, parhaillaan Kiuruvedellä asuva lomittaja ajaa Vieremälle töihin ja vieremäläinen Kiuruvedelle töihin. Lisäksi lomittajista on pulaa, koska osaavat tekijät hakeutuvat muihin hommiin ja lomittajat vaihtuvat muutaman päivän välein.

– Tulee mieleen, että onko tällainen systeemi, jossa lomittaja vaihtuu koko ajan, hyvä tilallisen ja lomittajan näkökulmasta? Onhan lomittaminen haastava ja rankka työ, jossa saa revetä moneen. Joka tilalla kun on omat toimintatapansa, Halonen sanoo.

Halonen sanoo olevansa siinä mielessä etuoikeutetussa asemassa, että hänen tilallaan on normaalitilanteessa kolme tekijää. Lisäksi tilatyöntekijä hallitsee eläimet ja navetan tekniikan.

– Meidän ”tiimistä” voi pudota yksi pois ja homma hoituu. Mutta entä ne, jotka tekevät tätä työtä yksin ja joilla on suuri karja ja tulee sairastuminen, mistä lomittaja? Siinä tulee eläinsuojelulakikin vastaan, homma ei voi pysähtyä, Halonen toteaa.

Tilanne on haastava

Halonen ymmärtää sen, että tilanne on haastava, sillä suurella alueella on hirveästi tiloja. Mutta erityisen haastava lomitustilanne on yllättävissä elämän käänteissä ja kesällä, kun on paljon töitä.

– Systeemi on siinä erikoinen, että vuosiloma ajaa aina sijaisapulomituksen ohi. Eli jos maatalousyrittäjä katkaisee vaikkapa kätensä, ei ole takeita, että saa lomittajan, lomittaja pitää silloin itse hommata jostain, Halonen sanoo.

Halosen mielestä olisi totta kai hyvä, että sama lomittaja voisi toimia samalla tilalla. Sellainen on Halosten tilan tämänhetkinen lomittaja Satu Komulainen, mutta hänellä on kysyntää, koska hän lomittaa myös sikaloissa.

Toisaalta Halosella on hyviä kokemuksia lomittajien ammattikunnasta, he sopeutuvat hyvin uusiin työkohteisiin ja osaavat hommat.

Halosesta on kuitenkin väärin, että lomituskuvio ei toimi takuuvarmasti, sillä maatalousyrittäjät kuitenkin maksavat Myel- ja Mela-vakuutusmaksuja. Mela-vakuutuksella saa sairaspäivärahaa ja maatalouslomitusta.

– Tämänkokoisessa navetassa voisi olla 2–3 palkattua työntekijää, mutta minulla ei ole siihen varaa. Siksi lomitusapu on tärkeä, alleviivaa Halonen.

Halonen sanoo, ettei hän ole ennättänyt paneutua Pohjois-Savon lomituspalveluun ja siihen mitä se tarkoittaa. Hän näkee kuitenkin tilallisen kannalta riskinä sen, kun alue laajenee.

– Toivotaan, että kaikki menee kunnialla. Sitä en ymmärrä, mitä tällä haetaan? Ovatko ne säästöt? Säästöt haihtuvat, kun lomittajat ajavat ristiin ja rastiin. Olisikin mielenkiintoista kuulla paljonko säästöjä saatiin siitä, kun Kiuruveden lomituspalvelun konttori siirtyi aikanaan Iisalmeen, Halonen sanoo.

Työ on vastuullista

Satu Komulainen on toiminut lomittajana kymmenkunta vuotta. Iisalmen kaupungin lomituspalveluiden palkkalistoilla hän on työskennellyt kaksi vuotta. Sitä ennen Komulainen oli lomittajana yksityisen lomituspalvelun kautta sisarensa Sanna Lång-Lappalaisen ja Seppo Lappalaisen tilalla nelisen vuotta. Komulainen on työskennellyt myös vasikkakasvattamoissa Terni oy:llä ja Elovasikka oy:llä. Komulainen lomittaa sekä nauta- että sikatiloja. Hän on suorittanut maatilatalouden perustutkinnon Pemolla.

Maatalouslomittajan työ on Komulaisen mukaan yksinkertaisesti eläimistä huolta pitämistä.

– Pitää katsoa, että lehmillä ja possuilla on ruokaa ja että ne ovat terveitä. Tässä työssä pitää olla hyvä eläinsilmä, lisäksi on oltava huolellinen ja täsmällinen. Jokaisella tilalla on omat tapansa tehdä työtä, lomittaja tekee niin kuin neuvotaan, parsinavetta on erilainen kuin pihatto ja possut ovat erilaisia kuin lehmät, Komulainen kuvaa.

Komulainen on kutsumusalallaan, sillä eläimet ovat lähellä hänen sydäntään.

– Tykkään tosi paljon työstäni, jopa vaihtelevuudesta, kun välillä hoidan possuja ja välillä lehmiä, välillä olen isossa robottinavetassa, jossa on paljon vasikoita. Vastuu on kova, sillä kyse on toisen omaisuudesta.

Komulainen on tyytyväinen, että hän on saanut lomittaa melko lailla samoilla tiloilla, se on hänen mielestään niin lomittajan kuin tilallisen etu. Komulainen asuu itse lähellä Markus Halosen maatilaa, linnuntietä on matkaa Anttilan tilalle pari kilometriä.

– Pisimmillään työmatkani on ollut 42 kilometriä, Toiviaiskylään. Muuten aika lähellä kotia olen saanut pyöriä.

Komulaisen mies tekee maataloustöitä toiminimellä Markus Haloselle. Hän on tärkeä apu kiireimpään kesäaikaan peltotöissä. Markus Halonen sanoo, että kesällä työtä on niin paljon, että sitä ei yksin pysty hoitamaan ja hyvistä maataloustyöntekijöistä on pulaa.

Komulaisen työssä siirtyminen Pohjois-Savon lomituspalveluille ei ole vielä näkynyt. Johtava lomittaja on pysynyt samana, samoin lomituspaikat.

– Olen tosi tyytyväinen, että saan tehdä hommia.

Kolmanneksi suurin paikallisyksikkö

Vuoden vaihteessa aloittanut Pohjois-Savon lomituspalvelut on Suomen kolmanneksi suurin paikallisyksikkö lomitetuilla päivillä mitattuna.

Suomessa on 12 paikallisyksikköä, Pohjois-Savon paikallisyksikkö on yksi näistä. Näitä usean kunnan muodostamia alueita kutsutaan paikallisyksiköiksi.

Mela on tehnyt toimeksiantosopimuksen Iisalmen kaupungin kanssa lomituspalvelujen järjestämisestä Pohjois-Savon maakunnan alueella, pois lukien Joroisen kunnan alue. Alueeseen kuuluu myös Heinävesi. Pohjois-Savon lomituspalvelujen hallintokeskus on Iisalmessa.

Pohjois-Savon lomituspalvelualueeseen kuuluu 19 kuntaa ja kaupunkia: Heinävesi, Iisalmi, Kaavi, Keitele, Kiuruvesi, Kuopio, Lapinlahti, Leppävirta, Pielavesi, Rautalampi, Rautavaara, Siilinjärvi, Sonkajärvi, Suonenjoki, Tervo, Tuusniemi, Varkaus, Vesanto ja Vieremä.

Vakituisia lomittajia 260

Pohjois-Savon lomituspalvelujen alueella vakituisia lomittajia on noin 260, lisäksi määräaikaisia ja keikkaa tekeviä lomittajia on satoja. Aktiivisesti tekeviä yrittäjälomittajia alueella on reilu 30.

Vuonna 2021 lomitettuja päiviä oli Iisalmessa 33 066 ja Kuopiossa 41 555 päivää.

Vuosilomaan oikeutettuja maatalousyrittäjiä on Iisalmessa 747 ja Kuopiossa 846. Tiloja alueella on arviolta noin 1 280 maatilaa, joilla lomaoikeus. Lomituspalvelujen budjetti on 15,5 miljoonaa euroa.

– Muutoksia vuosilomapäivien määrään tai muuhun lomituspalvelulaissa olevaan ei ole tulossa. Joitakin yrittäjille näkyviä yhteisiä käytäntöjä olemme joutuneet muuttamaan, kun yhtenäistämme Kuopion hallinnoiman Sydän-Savon ja Iisalmen hallinnoiman Ylä-Savon lomituspalvelujen toimintatapoja. Yksi sellainen on vuosilomasta ilmoittamisen rytmi, johon on tullut muutoksia. Joidenkin lomittajien esihenkilö on vaihtunut ja uusia ohjelmia on tulossa käyttöön, kertoo lomituspalvelujohtaja Heli Aamuvuori.

Kiuruvedellä asuvien lomittajien määrästä ei ole tarkkaan tietoa, koska suunnittelu tapahtuu lomitustiimeinä kolmella alueella.

– Kiuruvedelle voi lomittaja tulla myös esimerkiksi Vieremän ja Pielaveden puolelta, mistä on lyhin matka kullekin tilalle ja ammattitaitovaatimukset kohtaavat.
Pohjois-Savo on jaettu kolmeen suunnittelutiimiin, Kiuruvesi kuuluu läntiseen tiimiin.

Läntisessä tiimissä työskentelee noin 90 lomittajaa. Lomittajien tilat pysyvät ennallaan. Aamuvuoren mukaan yhdistyminen ei aiheuta muutoksia muuta kuin työkohteisiin, jos lomittaja asuu kahden yhdistyvän yksikön rajalla.

– Pyrimme sijoittamaan lomittajan tietenkin lähimmälle tilalle, mikäli tilan ammattitaitovaatimus tilalla kohtaa lomittajan ammattitaidon.

Suurin muutos hallinnossa

Suurin muutos Pohjois-Savon lomituspalveluissa kohdistuu Aamuvuoren mukaan  hallinnon henkilöstöön. Hallinnossa työskentelee 23 henkilöä.

– Kuopion kaupungin käytännöt ovat osittain erilaiset kuin Iisalmen kaupungin käytänteet, joten hallinnon henkilöstö on tässä kohdassa suurimman muutoksen edessä. Muutosta on tuettu Melan organisaatioiden yhdistämismäärärahalla, olemme pystyneet järjestämään koulutusta, valmennusta ja työnohjausta, jolla on tuettu hallinnon henkilöstön siirtymistä uuteen organisaatioon.

Myös asiakaspäätöksiä tehdään Aamuvuoren mukaan ensi vuonna tiimissä, eli työketjut eivät ole niin ”haavoittuvia”, kun hallinnossa tekijöitä on useampia.
Lomituspalveluja järjestetään tasapuolisesti ja laadukkaasti koko yksikön alueella kotieläinyrittäjille, myös paikallisyksikön reuna-alueilla.

– Tällä hetkellä lomittajapula on kuitenkin sellainen, ettemme pysty kaikkia yrittäjien toiveita täyttämään. Esimerkiksi tuettua maksullista lomitusta emme pysty antamaan vuoden kaikkina aikoina, koska turvaamme näin vuosiloma- ja sijaisapulomitusten järjestämisen. Maksullinen lomitus on järjesteltäessä viimesijainen eikä yrittäjällä ole siihen subjektiivista oikeutta, Aamuvuori sanoo.

Miten saada työvoimaa?

Lomittajista on kysyntää, miten saada alalle uusia tekijöitä?  Heli Aamuvuori kertoo, että paikallisyksikkö on mukana kampanjassa lomitustyön imagon nostamiseksi.

– Uudistamme tehtävänkuvat lomitustyössä, myös palkkaukseen pyritään vaikuttamaan. Uuden Pohjois-Savon lomituspalvelujen palkkaharmonisointiehdotus on käsiteltävänä Melassa. On myös kiinnitettävä huomiota lomittajien työskentelyolosuhteisiin. Keskustelua on avattu myös MTK:n lomitusvastaavien kanssa. Hyvät työskentelyolosuhteet auttavat myös kotieläinyrittäjää itseään ja tietenkin lomittajia. Ala on tapaturma-altis, joten työskentelyolosuhteet ovat siksikin tärkeät, Aamuvuori toteaa.

Aamuvuoren mukaan Sydän-Savon ja Iisalmen lomituspalveluiden yhdistymisen tavoitteena Pohjois-Savon lomituspalveluiksi on, että yhdistyminen näkyisi mahdollisemman vähän asiakkaille.

– Lomitukset jatkuvat vuoden vaiheessa katkeamatta, kaikki lomittajat saavat työkohteensa ja palkat lähtevät maksuun oikein ja ajallaan. Jotta voimme välittää viljelijästä, on meidän välitettävä lomittajasta sekä hallinnon henkilöstöstä.

Maatalousyrittäjän lomituspalvelujen tarkoituksena on tukea maatalousyrittäjän sosiaaliturvan toteutumista, työssä jaksamista ja työurien pidentymistä. Maatalousyrittäjien lomituspalveluja ovat vuosilomalomitus, sijaisapu ja maksullinen lomittajaa-apu.