Valinta hakea kouluun Hingunniemeen oli Viljami Pylkkäselle helppo.

Innostus raviurheiluun lähti aikanaan siitä seikasta, että Pylkkäsen isällä on valmennustalli. Hän siis pääsi seuraamaan kilpa-ajoja ja laji näytti kivalta jo sen katsojalle, joten syntyi halu kokeilla hommaa itse.

Itse ohjaksiin tarttuminen tuntuu joka kerta jännittävältä, mutta radalla Pylkkänen ei mieti muuta kuin kilpailua.

Paras tapa oppia ohjastamista on Pylkkäsen mielestä ollut kokemuksen ja kisaamisen itsensä kautta. Muulla tavalla harjoittelu on hankalaa ja jää vähäiseksi, jos ei yleistä hevosten kanssa toimimista arjessa lasketa.

– Tekemällä oppii. Virheistä ainakin, Pylkkänen sanoo.

Pylkkänen on sitä mieltä, että aina on parannettavaa ja omassa tekemisessään voi kehittyä jatkuvasti.

Haaveena kisaura

Tulevaisuuden haaveena Pylkkäsellä olisi, että hän pystyisi joskus vielä elättämään itsensä kisauran myötä. Hän myöntää, että päästäkseen siihen pisteeseen on edessä paljon ja vuosia kestävää työtä.

Tyypillistä kisapäivää Pylkkänen kuvailee yksinkertaisimmillaan seuraavasti:

– Aamulla aikaisin laitetaan starttihevoset valmiiksi eli niille kamppeet päälle ja kyytiin. Siitä sitten lähdetään ravirataa kohti, perillä valmistellaan kisapaikkaa ja kilpailua varten. Sitten vaan ollaan raveissa, pärjätään parhaansa mukaan ja nautitaan lajista. Takaisin kotona ollaan joskus illalla tai yöllä. Semmoinen päivän kisareissu kyseessä siis, raskasta se on, mutta myös sen arvoista.

Parasta Pylkkäsen mielestä hänen alassaan ovat kaikesta mahdollisesta muusta huolimatta itse hevoset. Nytkin koko haastattelun ajan vastaillessaan kysymyksiin Pylkkänen siistii samalla ravihevosta, jonka nimi on Carmalt Mustang.

Vaikeimmaksi asiaksi Pylkkänen nimeää omalta osaltaan ensimmäiseksi aamulla aikaisin heräämisen, niin kisa- kuin koulupäivinäkin.

Koulu ja kisaaminen tukevat Pylkkäsen kokemuksen mukaan hyvin toisiaan. Kouluhevosella pääsee ajamaan kilpaa ja koulun puolesta myös joustetaan hyvin jos kisat sattuvat koulupäivälle.

– En uskalla sanoa mitään siitä, miten pitkällä opinnot on ja milloin sitä valmistuu, Pylkkänen nauraa, mutta arvelee, että tällä hetkellä olisi koulunsa osalta menossa noin puolivälissä.

Sinä päivänä kun Pylkkänen sitten valmistuu, tulee hänen nimikkeensä olemaan ravihevosten hoitaja.

Hingunniemi hyvä valinta

Kotoa löytyivät olosuhteet ja tausta toimia hevosten parissa, kun Pylkkäsen perhe omistaa jopa parikymmentä hevosta. Pienempänä Pylkkäsen elämään hevoset tulivat äidin ja siskon mukana kulkiessa.

Pylkkänen oli Kuopiossa astikin tiennyt Hingunniemen hevosopiston kehuttuna paikkana.

Pylkkäsen äiti oli aikanaan käynyt Hingunniemessä koulunsa, ja poika seuraa nyt hänen jalanjäljissään. Lisäkannustusta hän kuuli vielä sitten kavereiltaan, eli valinta oli selvä ja Pylkkänen on ollut siihen tyytyväinen.

Pylkkänen sinänsä omasta mielestään ei täysin ole ollut alalla pitkään, vaikka se kiinnostikin ja oli mukavaa yhdessä perheen kanssa. Raviohjaksissa oleminen on ollut tiiviisti osa hänen elämäänsä vasta viimeiset viisi vuotta.

Siitä huolimatta Pylkkänen on pärjännyt hyvin.

Kiuruvesi on kuopiolaiselle Pylkkäselle kotikaupunkiin verrattuna tietenkin paljon pienempi paikkakunta missä asua. Hän kertoo kuitenkin viihtyneensä Kiuruvedellä hyvin.

– Rauhassa on ainakin saanut olla, Pylkkänen tuumaa hymyillen.