Kuva: Kuva: ADOBESavon Sanomissa (13.2.23) oli kattava artikkeli siitä, miten ikääntyneiden asumispalvelut uudistuvat lähivuosina Pohjois-Savossa. Paljon oli moninaisia suunnitelmia ikäihmisten asumisen tukemiseksi.
Kuopiossa Nonna Kallavesi tarjoaa yhteisöllistä asumista erilaisin palvelupaketein. Näinköhän pieniin kuntiin tällaista tulisi ja palvelun hinta on korkea.
Ymmärrän, että tulevaisuuden eläkeläisillä on keskimäärin isommat eläkkeet, mutta kyllä me matalapalkkaisetkin eläköidymme ja meidän eläkkeillämme ei noihin palveluihin päästä.
Yhteiskunnalta voi hakea asumistukea ja kotitalousvähennys voi olla mahdollinen ja Kelalta voi hakea eläkkeensaajan hoitotuen, jos perustelut riittävät.
Eikö tämä tarkoita, että yhteiskunta tukee yksityisiä yrityksiä ja kovasti. Ajetaanko yhteiskunnan omat palvelut alas?
Ihan heti on todettava, että nämä kuviot suuruudessaan ja miljoonissa euroissaan menevät ymmärrykseni yli, mutta sisälläni joku resonoi isolla huolella tähän tekstiin.
Silloin kun jossakin lukee, että lasten, nuorten, ikäihmisten jne palveluja kilpailutetaan, alkaa soida hälytyskellot. Toivottavasti jollakin muullakin kuin minulla.
Savon Sanomien tekstissä kerrottiin, että tämä on ”Pohjois-Savon mittavin ikääntyneiden asumispalveluiden hankinnan kilpailutus. Hankinnan arvo on n. 86 miljoonaa euroa vuodessa ja yht. 345miljoonaa euroa neljän vuoden hankintakautena. ” Kyllä haluaisin konkretiaa, mihin nuo rahat käytetään, mikä on konsulttien osuus, mitä jää oikeasti ikäihmisten hoitoon ja palveluihin.
Artikkelissa kerrotaan, että tavoitteena on vähentää kotihoitoa, joka on ”tarkoitus toteuttaa hyväksikäyttämällä kotihoidon teknologia-avusteisia palveluita. ” Tämän vuoden tavoitteena on, että 92 prosenttia yli 75v asuisi kotona. Käytännössä tämä tarkoittaa kasvavaa määrää yksinäisiä, hylättyjä ihmisiä omiin koteihinsa.
Tekstin mukaan prosessi on hektinen eli kiireellä tehdään. Suomi on täynnä palveluita, joita yritetään paikkailla, kun on tullut kiireellä tehdyksi esim peruskoulu-uudistus, pitkäaikaistyöttömien työllistämishankkeet ja mielenterveys- ja päihdekuntoutujien palvelut.
Lopuksi artikkelissa kerrotaan lopputulos: ”Muutos merkitsee myös tuottavuusohjelman edellyttämää tiukkaa kulukuuria. Vähintään 5 milj euroa pitäisi höylätä vuositasolla ikääntyvien palveluista pois.”
Kyllä minua huolestuttaa ja pelottaa, mikä on ikäihmisen arvo tässä rahan ja teknologian määrittelemässä maailmassa. Mihin olemme hävittämässä inhimillisen ihminen -ihmiselle kohtaamisen?
Ihmisyys, toisen ihmisen kohtaamiset, läsnäolo on elämän ehto syntymästä asti. Jos haluamme ja pysähdymme katsomaan ja ymmärtämään, näemme ympärillämme jo ihmisyyden katoamista, josta seuraa kaikissa ikäluokissa yksinäisyyttä, tuskaa, eristäytymistä ja itseään tuhoavaa käyttäytymistä.
Ihmisyyden näivettymistautiin ei teknologia auta. Siitä voi parantua vain hyväksyvässä, armollisessa kohtaamisessa toisten ihmisten kanssa livenä.
Niille, joilla on valtaa vaikuttaa päätöstentekoon, toivon suurta viisautta ja inhimillisyyttä, jota voi löytyä vaikka Jope Ruonansuun filosofiasta: ” Ajattelepa ite omalle kohalles”. Meille pienemmille taapertajille toivon rohkeutta hyväksyviin kohtaamisiin kaikkien ihmisten kanssa ja pidetään huolta ja myös puolia omiemme kohdalla ja myös niiden, joilla ei ole ketään.
Anteeksi pessimistisyyteni, mutta elämä opettaa ja diakoniatyön kautta aukeaa erilaiset ikkunat tähän yhteiskuntaan. Jos pelkoni osoittautuu turhaksi, olen siitä tosi onnellinen.
Kirjoittaja on seurakunnan diakoni
