Seppo Kananen tunnustaa narranneensa kaloja pilkkivapa kädessä kerran jos toisenkin. Kun kesämökki sijaitsee Koivujärvellä, järvi on vuosien saatossa tullut hyvinkin tutuksi. Viime keväänä hän kertoo käyneensä pilkillä 45 päivänä.
Hiihtolomatapahtumassa Kananen esitteli paikalle tulleille nykyaikaista pilkkimistä. Voisikin sanoa, että nykyään pilkkimisessä on kaksi koulukuntaa. Osa haluaa pilkkiä perinteisesti, osa haluaa käyttää tekniikkaa hyväkseen.
Kananen kertoo pilkkineensä jo useita vuosia kaikuluotainta apuna käyttäen.
– Kaikuluotainten käyttö pilkkimisessä alkaa olla nykyään melko yleistä. Kun laskee anturin pilkkireiästä jään alle, voi seurata näytöltä, miten jigi tai syötti sekä kalat liikkuvat. Tuossa on pohja, nuo ovat kaloja. Näytöltä näkee myös veden syvyyden. Tässä vettä näkyy olevan reilut kaksi metriä, Kananen opastaa ahkion suojassa olevaa luotaimen näyttöä osoittaen.
Tapahtumassa Kananen oli ottanut käyttöönsä kehimisvavan, jossa siima tavallaan kehitään kahden pitkän ”piikin” väliin. Yhtenä kehimisvavan ideana on se, että pilkkiä pystyy nostamaan nopeasti.
– Tämä malli on kiuruvetisen kehittämä, Kananen vinkkaa kädessään olevaa vapaa näyttäen.
Vaikka nyt siiman päässä ei tuntunut nykimistä, Kananen kehuu Koivujärveä kalaisaksi järveksi.
– Etenkin kuhakanta on valtava. On täällä ahventen ja haukien lisäksi myös muikkua ja siikaa.
Mahdollisuus kokeilla pilkkimistä kiinnosti myös lapsia. Yksi pilkkijöistä oli kouluikäinen Aarni Huttunen, joka kertoi tulleensa tapahtumaan Kalliokylästä. Pilkkimässä Huttunen kertoo käyneensä monta kertaa ennenkin.
– Kerran sain näin suuren ahvenen, Aarni kertoo ja näyttää mittaa käsillään.
Syöttinä Aarnilla on kärpäsen toukkia. Tässäkään kohtaa kalaonni ei kuitenkaan ollut myötä, eikä kaloja ollut kaikuluotaimenkaan mukaan paljoa liikkeellä.
Oli kalaa tai ei, mahdollisuus kokeilla pilkkimistä ja tutustua kaikuluotaimen avulla pilkkimiseen kiinnostivat tapahtumavieraita sen verran paljon, että pilkinnän alkaessa villasukkajuoksua varten varatut sukat ja potkukelkkakisaa varten varatut potkukelkat unohtuivat niille sijoilleen.
Verkkojen kokemista
Mutta ei tässä vielä kaikki ohjelma, sanoisi mainosmies. Makkara ja mehu maistuivat ja ainakin Outi Tikka ja Marjo Lohvansuu päättivät kokeilla paikalle testattavaksi tuotuja liukulumikenkiä.
– Yllättävän raskasta, mutta hyvää kuntoilua, Koivujärvellä mökkeilemässä olevat nuoret iisalmelaisnaiset totesivat jo ennen Koivujärven selälle suuntaamistaan.
Tapahtuman päätteeksi yleisöllä oli mahdollisuus lähteä kokemaan verkkoja, mikäli intoa riitti hiihtää tai kelkkailla neljän kilometrin päässä oleville verkoille.
Kiuruvetiset Jyri Siponen, Joni Ruotsalainen ja Koivujärven rantaterassin yrittäjä Esa Saastamoinen karauttivat paikalle kelkoilla.
Saastamoinen kertoi kokevansa verkot lopputalvella vähintään kerran viikossa, syystalvella useamminkin. Tänä talvena miehet olivat vetäneet jään alle kaksi 30 metrin pituista verkkoa.
– Tämä on perintökalastuspaikka. Isä piti tässä verkkoja ja niin pidän minäkin. Vettä tässä on nelisen metriä, Saastamoinen kertoo kumartuessaan avaamaan avantoa. Avantojen suojina jäätymiseltä olivat vanhat jääkaapin kannet sekä lunta, joten molemmat avannot olivat pysyneet sulina.
Tällä kertaa koetaan vain toinen verkko. Reissu ei ollut turha, sillä yhden kuhan uintimatka oli päättynyt verkkoon. Verkosta kuhan taival tulisi jatkumaan moottorikelkalla kohti paistinpannua.
– Hyvä kun saatiin edes jotakin. Nyt kala liikkuu heikoiten, mutta kyllä se lähiaikoina taas alkaa liikkua. Lahna saa jäädä korppien ruuaksi. Se on niin ruotoinen kala, ettei siitä oikein ole ruokakalaksi. Korpit löytävät sen kyllä nopeasti, Saastamoinen perustelee ratkaisuaan verkossa olleen toisen kalan suhteen.
Verkkoon uinut kuha sen sijaan saa miehiltä kehuja. Se todetaan hyväksi ja oivallisen kokoiseksi paistikalaksi.