”Suomi ei voi mitään väkivalloin: sivistyksen voima on sen ainoa pelastus.” Tähän J.V. Snellmanin kesäkuussa 1840 tovereilleen lähettämään kirjeeseen opetustoimenylitarkastaja Kari Lehtola Itä-Suomen aluehallintovirastosta kiteytti kansalaisopiston merkityksen Kiuruveden kansalaisopiston 60-vuotisjuhlassa sunnuntaina Kiurusalissa.

Kiurusali on viimeistä paikkaa myöten täynnä.

J.V. Snellman oli kimpaantunut yliopiston 20-vuotisjuhlien onttouteen. Snellmanin mielestä se perustotuus, jonka avulla kaikki lopullisesti selviäisi, kuului: ”Suomi ei voi mitään väkivalloin: sivistyksen voima on sen ainoa pelastus.”

– Ja koska kansalaisopistojen toiminnassa korostuvat kulttuuri, taide ja musiikki sekä itsensä likoon laittaminen, niin laitan likoon minäkin itseni. Päätän juhlapuheeni lyhyeen laulun luikautukseen, yllätti Lehtola juhlayleisön.

Lehtola lauloi laulun Isänmaalle, joka perustuu Paavo Cajanderin runoon vuodelta 1872. Lehtola muutti kuitenkin laulun sanan Isänmaa sanaan Sivistys.

– Isänmaan rakentamisessa Sivistyksen Voima oli sen terävin ase. Hegelin ”henki” pukeutui Snellmanilla ”kansallishengen” muotoon, jonka herättämisen – sivistyksen kautta – Snellman otti tehtäväkseen, Lehtola evästi lauluaan.

Kiuruvesi rikas kaupunki

Lehtola kuvaili Kiuruvettä rikkaaksi kaupungiksi, jossa on runsaasti sosiaalista pääomaa, osaamispääomaa ja terveyspääomaa. Lehtolan mukaan Kiuruveden sivistyksellinen ja yhteisöllinen henki näkyy alueviraston piiriin kuuluvan kolmen maakunnan joukossa.

– On hienoa nähdä tämä juhla täynnä elämää, iloa ja yhteisöllisyyttä. Jo pelkästään tässä juhlassa on mukana noin 100 esiintyjää. Tämä on maakunnassa merkittävä päivä, päivä, joka juhlistaa ja samalla todentaa oppimisen ja yhteisön voimaa, sanoi Lehtola.

Lehtolan mukaan kansalaisopisto on mahdollistanut ympäröivän seutukunnan menestyksen ja kehityksen. 

– Luomu-Suomen pääkaupunki on kaupunki, jossa yhteistyö ja yhteisöllisyys ovat vahvoja arvoja, ja kansalaisopiston menestyksen tarina on vain yksi esimerkki tästä. Kiuruveden kansalaisopisto on tarjonnut vuosikymmenten ajan seudun asukkaille mahdollisuuden oppia uusia taitoja, harrastaa ja kehittää itseään, ja tätä kautta edistäneet kiuruvetisten hyvinvointia ja osallisuutta omassa kodissaan, kylässään tai taajamassaan, kaupungissaan, meidän isänmaassa ja myös universaalisti kansakuntien yhteisössä. Kiuruveden kansalaisopisto on ollut tässä sivistyksen kylvössä tärkeä osa, ja se on vaikuttanut 60 vuoden ajan hyvin monen ihmisen elämään, totesi Lehtola.

Kansalaisopistot ovat suurin toimintamuoto Vapaan sivistystyön koulutuksessa. Vapaan sivistystyön filosofia perustuu ajatukseen siitä, että kaikilla ihmisillä tulisi olla mahdollisuus oppia ja kehittää itseään riippumatta heidän taustastaan, asemastaan tai iästään.

– Tärkeintä on yksilön henkinen kasvu ja kehittyminen – sivistys laajasti ymmärtäen eli myös ns. sydämen sivistys –, joka ei aina toteudu virallisessa koulutusjärjestelmässä. Vapaan sivistystyön koulutus perustuu vapaaehtoisuuteen ja yksilön omaan motivaatioon, mikä mahdollistaa henkilökohtaisen kehityksen ja vapauden löytää oma tapa oppia ja kehittyä.

Kansalaisopisto säästää

Kannattaako kuntien (ja ylipäätään julkisen vallan) panostaa ja antaa resursseja kansalaisopistoille ja ylipäätään vapaaseen sivistystyöhön? kysyi Lehtola.

Kymmenessä Euroopan maassa tehty BeLL-tutkimus (Benefits of Lifelong Learning -projektin) 2010-luvun alussa osoitti kiistattomasti vapaan sivistystyön suuren arvon ihmisten hyvinvoinnin edistäjänä: omaehtoinen opiskelu parantaa elämänlaatua monella tapaa.

– Esimerkiksi opiskelijan lisääntynyt usko omiin vaikuttamismahdollisuuksiin johtaa selkeisiin muutoksiin terveyskäyttäytymisessä, sanoi Lehtola.

Tutkimustuloksena oli, että kansalaisopistotoiminta tuottaa hyvinvointia ja osaamista opiskelijoilleen sekä selvää säästöä kunnalle. Toisin sanoen kansalaisopistoihin laitettu raha ei ole menoerä vaan sijoitus, joka tuottaa kunnalle selvää tuottoa. Tutkimuksen mukaan ”Kansalaisopisto tuottaa edullisia kuntalaisia”.

Koulutusta tarpeiden mukaan

Kansalaisopistot ovat merkittävä osa Suomen koulutusjärjestelmää, mutta tulevaisuudessa kansalaisopistojen on tärkeää kehittää koulutusta tarpeiden mukaan, jotta ne voivat vastata yksilöiden, yritysten ja yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin, sanoi ylitarkastaja Kari Lehtola.

– Kansalaisopistojen tulisi tehdä yhteistyötä paikallisten yritysten, järjestöjen ja muiden koulutusorganisaatioiden kanssa, jotta ne voivat tarjota ajankohtaista ja merkityksellistä koulutusta.

Myös digitaalisten oppimisympäristöjen kehittäminen on Lehtolan mukaan avainasemassa kansalaisopistojen tulevaisuudessa. Verkko-opiskelu mahdollistaa koulutuksen tarjoamisen paikasta riippumatta ja tuo joustavuutta opiskeluun. 

– Kansalaisopistojen tulee kehittää verkkokursseja, verkkoympäristöjä ja muita digitaalisia oppimisympäristöjä, jotta ne voivat vastata tulevaisuuden koulutustarpeisiin. Mitä esimerkiksi tekoäly ja sen moninaiset sovellukset pystyvät jatkossa tarjoamaan vapaalle sivistystyölle on iso kysymys ja mahdollisuus.

Laadukas koulutus on tärkeää, jotta kansalaisopistot voivat tarjota opiskelijoilleen arvokasta ja hyödyllistä oppimiskokemusta. Kansalaisopistojen tulisi Lehtolan mukaan kehittää koulutuksen arviointi- ja kehittämismenetelmiä, jotta ne voivat varmistaa koulutuksen laadun ja kehittää sitä entistä paremmaksi.

– Kansalaisopistojen tulisi edistää kestävää kehitystä ja vastuullisuutta kaikessa toiminnassaan ja tarjota koulutusta näistä teemoista. Kansalaisopistot voivat myös toimia esimerkkinä kestävän kehityksen ja vastuullisuuden edistämisessä paikallisessa yhteisössä.

Lehtolan mukaan myös kansalaisaktiivisuuden ja vaikuttamisen kehittäminen demokratiakasvatuksen keinoin (lähidemokratiasta alkaen, ihmisarvon ja -kunnioituksen, monimuotoisuuden ja tasa-arvon edistäminen kuuluu kansalaisopistolle.

Me hengen edistäjä

Kaupunginjohtaja Juha-Pekka Rusanen totesi tervehdyssanoissaan, kuinka kansalaisopiston merkityksen koko kaupunkiyhteisölle ja sen asukkaille huomaa siinä, miten kansalaisopisto kokoaa yhteen lapset, nuoret, aikuiset sekä senioriväen, koko kaupunkiyhteisön.

– On upeaa huomata, kuinka kansalaisopisto toteuttaa omalta osaltaan kaupunkimme uutta strategiaa, Kiuruvesi – elämää kaikilla aisteilla. Kansalaisopistotoiminnan keskiössä ovat ihmisen kaikki aistit: maku, haju, näkö, kuulo, tunto ja vaisto.

Rusanen muistutti, että kuntakenttä elää rajussa muutoksessa hyvinvointialueuudistuksen myötä.

– Tässä muutoksessa kuntien elinvoimatyö korostuu, kun puhutaan yrittäjyydestä, yhteisöllisyydestä ja yhdessä tekemisestä, jotka ovat tulevaisuuden kunnan ydintä.  Näen, että kansalaisopistotoiminta on keskeinen osa tulevaisuuden kuntaa. Kansalaisopisto on ihmisille, yhteiskunnalle ja hyvinvoinnille perustavan tärkeä asia. Kansalaisopisto luo yhteisöllisyyttä, toimii kansalaiskeskustelun ja kansalaistaitojen kehittäjänä, luo yhteisvastuun henkeä koko kaupunkiyhteisöön, joka kasvattaa sitä kautta koko kaupungin sosiaalista ja henkistä pääomaa. Se heijastuu jokaisen arkeen ja juhlaan monella eri tavalla, sanoi Rusanen.

– Tämä juhla ja ohjelma on osoitus siitä, mitä on yhdessä tekemisen voima ja mikä on sen merkitys. Se on tulevaisuuden perusta. Kun henkinen pääoma on kunnossa, kaupunkikin on kunnossa, jos henkinen pääoma ei ole kunnossa, mikään ei ole kunnossa. Henkinen pääoma on tärkeä muistaa, kun rakennamme yhdessä Kiuruveden tulevaisuutta olipa kyse yrityksistä, kaupungista, yhteisöistä, yhdistyksistä, kylistä, henkinen pääoma on kaiken perusta. Kiuruveden kansalaisopisto säilyttää tulevaisuudessakin vahvan aseman meidän jokaisen arjessa, omalta osaltaan kansalaisopistop ajaa eteenpäin kotikaupunkimme elinvoimaa ja me henkeä, sitä me tarvitsemme.

Henkireikä, kun lapset olivat pieniä

Eija Partanen oli aikanaan mukana kansalaisopiston kuorossa. Nyt hän käy karaokea laulamassa toisessa yhteisössä.

– Menin 1970-luvun loppupuolella naiskuoroon, jossa olin 1980-luvulle. Sitten pidin väliä, kun lapset olivat pieniä ja välillä esiintymiset sattuivat viikonlopulle ja teki mieli käydä sukulaisissa Kainuussa, jäin kuorosta tämän takia pois muutamaksi vuodeksi, Eine Kärkkäinen kertoi ennen juhla alkua.

Takaisin kansalaisopistoon Kärkkäinen meni  taas 1990-luvun alkupuolella.

– Kansalaisopistolla oli minulle suuri merkitys, kun lapset olivat pieniä, kansalaisopisto oli henkireikä. Joskus tuntui, että ei jaksa lähteä kuoroharjoituksiin, mutta kun lähti, tuli virkistyneenä takaisin, sai voimaa, kuvaili Kärkkäinen.

1980-luvulla Kärkkäinen oli mukana posliinimaalauksessa.

Eija Partanen muistaa käyneensä Vallun (Valio Linnansaari) laulupiirissä, joka oli hirmuisen suosittu, luokka oli aina täynnä laulajia.

Eine Kärkkäinen ei nyt pääse kansalaisopiston piireihin, sillä hän ei voi jättää miestään yksin kovin pitkäksi aikaa.

Anneli Kattainen oli pitkään töissä kansalaisopiston toimistossa. Kattainen kertoo kansalaisopiston olleen hänelle myös itselleen henkilökohtainen oppimisen ja sivistymisen paikka hirveän monella alalla. 

– Tosi paljon kävin teoriakursseilla, lastenkasvatuksesta aloitin ja käyn kursseilla edelleen.

Viime aikoina Kattainen on käynyt käsitöissä. Viime syksynä hän aloitti entisöimään äidiltään jääneitä nojatuoleja.

– Tuoleissa on pehmusteita, mutta pehmusteiden uusiminen ei olekaan ihan helppoa.

Kattainen oli ensi alkuun Pekka Kämäräisen opissa ja viime syksystä Veli-Matti Riipisen ohjauksessa. Pekka Kämäräinen kuoli muutamia viikkoja sitten,

Kämäräisen muistoksi pidettiin kansalaisopiston juhlassa hiljainen hetki.

Useita ansiomerkkejä

Raimo Jokisalmi sai  40-vuotisansiomerkin. 30-vuotisansiomerkit: Marja Huttunen, Milja Lamminaho, Marketta Lähderinne, Marja Niiranen, Marita Partanen, Leena Särkelä. 20-vuotisarniomerkit: Maarit Amper, Aarni Manninen, Maija-Leena Kemppainen.

Kiuruvetinen vai kiuruveteläinen?

Ylitarkastaja Kari Lehtola käytti useamman kerran juhlassa kiuruvetisistä nimitystä kiuruveteläinen. Yleisö oikaisi kiuruveteläisen kiuruvetiseksi. Juontaja 

kertoi aikanaan selvittäneensä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta, kumpi on oikein vetinen vai veteläinen. Kaikki vesi-päättiset kunnat taipuvat veteläinen, paitsi Kiuruvedellä muoto taipuu vetinen. Sitä muotoa käytetään, minkä kuntalaiset määrittävät oikeaksi.