Pasi Hyytiäinen oli mukana Kotiseutuyhdistyksen järjesteämällä retkellä Väliahon kotimuseoon.

Epävakainen ja kylmä sää ei tuntunut haittaavaan Kiuruveden kotiseutuyhdistyksen retkeläisiä sunnuntaina. Bussissa kävi iloinen puheensorina, kun bussi puikkelehti mutkaisia teitä kohti Turhalaa. Kotiseuturetket ovat olleet aiemmin hyvin suosittuja. Nyt mukaan oli lähtenyt noin kymmenkunta retkeläistä. Mikä on vähentänyt innostusta?

– Aiempina vuosina näille retkille lähti iso bussilastillinen ihmisiä, mutta korona muutti tilannetta, remeskyläläinen Olavi Juntunen tiesi kertoa. Korona nähtävästi vaikutti ihmisten innokkuuteen lähteä tällaisille retkille. Iso osa oli eläkeläisiä, joten luonnollista poistumaakin on tietysti tapahtunut, Anna-Maija Juntunen lisää.

Retki suuntautui tällä kertaa Turhalaan, Väliahon kotimuseoon ja liittyi Pohjois-Savon kotiseutuyhdistysten liiton lanseeraamaan paikallismuseopäivään. Sitä vietettiin nyt neljättä kertaa juhannuksen jälkeisenä lauantaina.

Väliahon kotimuseo sijaitsee kauniin koivukujan päässä pienellä mäen nyppylällä. Paikalle oli saapunut kyläläisiä sekä lähialueen ihmisiä omilla kyydeillä niin, että Väliahon pihassa oli lopulta noin kolmisenkymmentä ihmistä. Paavo Huttunen otti retkeläiset vastaan lempeällä kädenpuristuksella. Huttunen kertoi tervetulopuheenvuorossaan mieleenpainuvan jutun kylän nimestä.

– Aini Mannisto oli Turhalan koulun pitkäaikainen opettaja. Aini toimi täällä opettajana lähes yhtä kauan kuin koulu oli olemassa. Hänellä oli eläkkeellä ollessaan tapana käydä Turhalassa Helsingistä asti ja kierrellä pitkin kylää jututtamassa ihmisiä. Se oli hänen viimeisiä reissujaan täällä, kun muistan hänen käyneen meillä. Hän oli jo lähdössä ja käveli kohti taksia. Sitten yhtäkkiä hän kääntyi ympäri ja sanoi: “Kuka meni muuttamaan Murtomäen koulun nimen Turhalaksi? Minä en hyväksy sitä. Te ette ole turhia ihmisiä.” Tämä on tärkeä viesti myös tähän päivään ja erilaisissa elämäntilanteissa painiskeleville ja usein uupuneille nykyihmisille: sinä et ole turha.

Aini Mannisto jätti aikanaan Turhalan koulupiirille mittavan testamenttilahjoituksen. Se on nykyään Kiuruveden evankelisluterilaisen seurakunnan hallinnoima Aini Manniston rahasto. Se on tarkoitettu entisen Murtomäen koulupiirin nuorten toiminnan tukemiseen, sen vähävaraisten nuorten koulutukseen ammattikouluissa, kansanopistoissa tai vastaavissa oppilaitoksissa, sekä seurakunnan rippikoulu- ja nuorisotyöhön.

Museo valmistui 2001

Väliahon kotimuseo valmistui jo vuonna 2001, mutta virallisia avajaisia vietettiin kesällä 2009. Kotimuseon tilat sijaitsevat Väliahon tilan 1860-luvulta peräisin olevassa pitkässä navettarakennuksessa. Pihapiirissä on myös samalta ajalta peräisin olevat aittarakennus sekä vilja-aitta. Tila siirtyi 1990-luvulla Martta ja Heimo Kauralalle, jolloin he alkoivat remontoimaan tilaa. Remontin yhteydessä he löysivät paljon vanhoja esineitä ja idea museosta syntyi. Esineitä alettiin myöhemmin keräämään myös naapuritiloilta. Tilaa emännöi nykyään Marjatta Kaurala, joka kertoi museon historiasta ja esitteli sen esineistöä.
Museon esineistö koostuu pääosin vanhoista kotitalous- ja maatalousesineistöistä sekä työkaluista. Esineet ovat esillä kahdessa eri huoneessa ja ne on jaoteltu aihealueittain.

Vieraat mahtuivat juuri ja juuri yhteen huoneeseen kerrallaan Kauralan kertoessa esineistöstä ja niiden historiasta.

Ei siis haitannut yhtään, vaikka kirkolta oli lähtenyt vain kymmenkunta retkeläistä. Esineet ovat sijoitettu huoneisiin niin, että kotitalouteen liittyvät ovat ensimmäisessä ja maatalouden esineistöt työkaluineen ovat perimmäisessä huoneessa.

Iso osa näytillä olevista esineistöstä on peräisin Väliahosta, mutta naapuritilojen panos on kokoelmassa merkittävä.

Esineet näyttivät herättävän muistoja vierailijoiden mielissä. Monet kertoilivat kilpaa, kuinka he olivat lapsena käyttäneet kutakin esinettä. Monella oli niin kattavat tiedot esineistä, että he täydensivät Kauralan esittelyä laajoilla selostuksilla, kuinka niitä ’oikeasti’ käytettiin. Kaurala kertoi mielenkiintoisen tarinan liittyen lehmän kelloon, joka riippui kellokkaan, eli johtajalehmän kaulassa.

– Siihen aikaan oli yhteislaitumet. Tämä kello (jota Kaurala piteli kädessään) oli pudonnut johonkin, eikä sitä löydetty. Kelloa etsittiin tuloksetta monta viikkoa. Sitten joku keksi kysyä neuvoa Anna-Maria Mårdilta. Hän kertoi kellon olevan eräässä muurahaisperässä, ison kuusen juurella. Ja niinhän siinä kävi, että kello löydettiin Mårdin osoittamasta paikasta.

Vuonna 1927 kuollut Mård tunnettiin Kiuruvedellä kansanparantajana ja selvännäkijänä. Hän oli verrattain kuuluisa hahmo jo eläessään ja hänestä kerrotaan monia tarinoita yhä edelleen.

Tuntui siltä, että jokaisella esineellä oli tarinansa kerrottavanaan. Esineistön joukosta löytynyt kahvipaahdin kertoi ajasta, jolloin kahvista oli pulaa. Tällöin paahdettiin sikuria, voikukan juuria ja ruista. Vierailijoiden joukosta kuului hyväksyviä äänensävyjä, kun Kaurala tiedusteli kyseisen sekoituksen makua.

Ensimmäisen huoneen nurkassa sijainneet 1800-luvun jauhinkivet kertoivat puolestaan ajasta, jolloin talon emännällä piti olla ruista ranteessa ennen kuin kivet kääntyivät ja vilja muuttui jauhoiksi.

Näyttely autioista taloista

Kierros tuli päätökseensä pihapiirin aittarakennuksessa, jossa oli valokuvanäyttely alueen autioista taloista. Kuvat on ottanut Matti Sarmela.

Vierailu päättyi kahvitarjoiluun, jota säesti innokas puheensorina. Väliahon kotimuseo on oivallinen kohde, joka kertoo lähihistorian tavallisten ihmisten arjesta ja heidän jokapäiväisestä esineistöstään. Ei voi muuta kuin päivitellä, kuinka maailma ja tekniikka ovat muuttuneet vain vähän oli sadassa vuodessa.

Monet museon esineet sekä varsinkin niistä käytetyt nimitykset olivat tämän jutun kirjoittajalle täysin vieraita.

Tämä kertoo, kuinka erilaisessa maailmassa nyt eletään, jossa yhteys maaseudun historiaan on varsin ohut.

Opin paljon tämän vierailun aikana. Vieraat tuntuivat nauttineen museon kokoelmasta ja ehkäpä juuri niistä muistoista, joita ne toivat tullessaan. Kiitos tästä Kauralan perheelle. He ovat tehneet suuren työn, kun ovat koonneet tämän näyttelyn.

Kotimuseo on avoinna sen mukaan kuin Marjatta Kaurala on perheineen paikalla. He kertomansa mukaan mielellään esittelevät kokoelmaa museovieraille.

Kyselyt voi lähettää osoitteeseen valiaho@kotiposti.net. Tämä olisi erinomainen kohde esimerkiksi iskelmäviikon vieraille. Kiuruveden ja sen kylien historia avautuu aivan uudella tavalla