Metsäkaupoista tuli viime vuonna kantorahaa yksityismetsien omistajille Kiuruvedellä n. 20 miljoonaa markkaa – keskihinnalla laskettuna. Saanto on suurempi kuin koskaan aikaisemmin.
Kaikkiaan myytiin yksityismetsistä puutavaraa n. 300 000 kiintokuutiometriä, jossa järeää sahapuuta n. 3 900 000 kuutiojalkaa ja pinotavaraa n. 180 000 pinokuutiometriä. Pinotavaramäärä vastaa viime vuosien tasoa, kun sen sijaan järeä puun poisto ei ole koskaan yltänyt viime vuotiseen määrään.
Kertoessaan näistä metsäkuulumisista totesi metsäteknikko Pauli Kumpulainen, että viime vuoden myyntitilastoja nosti syksyllä maksetut kovat kantohinnat. Puun poisto muodostui noin kaksinkertaiseksi vuotuiseen kasvuun verrattuna. Mutta toisaalta silloin on taottava, kun rauta on kuumaa. Rahaa tarvitaan ja voidaan vain ajatella, miten kuivaa olisi vähän joka suunnalla jos metsätuloja ei olisi ollut.
Tulot eivät rajoitu vain kantohintoihin. Metsätyömiehet, auto- ja konemiehet hankkivat arviolta n. 5–6 miljoonaa markkaa. Lisäksi pankkeihin talletettiin uudistettavien alojen varausmaksuja n. 2 miljoonaa markkaa. Varsinaisten hakkuiden ohella suoritettiin taimistojen hoitotöitä n. 2 500 hehtaarilla. Nyt viime vuonna tuli uudistettavaa alaa runsas 2 000 hehtaaria, mikä joutuu työn alle vuosina 1975–1976 ja tietää lisääntyvää koneiden käyttöä.
Metsien lannoitus on edistynyt huomattavan hitaasti. Lannoitukseen saa avustusta 25 prosenttia kokonaiskustannuksista. Lannoitesuunnitelmia tekevät edelleen kaikki neuvojat ja levitystä on tarkoitus tehostaa. Nopein levitysmenetelmä on lentokoneella tapahtuva, mutta vaatimuksena on vähintään 100 hehtaarin ala yhdestä lentopisteestä, jossa pienin alue on 1 hehtaari ja lentoetäisyys 10 kilometriä.
Metsänparannuslain mukaisesti on mahdollisuus saada rahoitusta myös metsänviljelyyn, taimikonhoitoon, metsäojitukseen ja -teiden rakentamiseen. Metsänviljelyyn tuleva rahoitus koskee materiaaliavustusta (taimet, siemenet, työvälineet). Jos Kiuruvedellä hakataankin, niin väki on innokasta myös metsänviljelyyn.
Poikkesimme metsäteknikko Kumpulaisen kanssa katsomaan Kalliokylässä Veikko Väyrysen hoitoaluetta, jossa kasvatetaan oksatonta mäntyä silmustamalla taimia. Systeemi on se, että keväällä kerkän nenästä poistetaan oksasilmut, jolloin vain kerkkä jää kasvamaan. 10–vuotiasta taimikkoa oli silmustettu jo kolmena vuotena ja oksattomat suorat kasvut olivat jo toista metriä.
– Tämä on melkoisen suuritöistä puuhaa ja enemmänkin harrastuksenomaista, kertoi Kumpulainen. – Väyrynen on innokas metsänviljelijä ja Ilmari Tanner sai hänet mukaan tähän kokeiluun – alaa on vain muutama hehtaari. Mutta hyvin on silmustaminen täällä luotellut ja tältä alalta aikoinaan todellakin saadaan oksatonta mäntyä.
Taimikko oli muutenkin tasainen ja täyttävä. Kumpulainen arveli, että kun puut kasvavat vielä 10 vuotta, on alueella kuutioita jo saman verran kuin metsissä keskimäärin. Hakkuuseen ei vielä päästä, mutta kuutiotuotto siitä eteen päin on keskimääräistä huomattavasti suurempi.
Silmustetut taimet ovat jännän näköisiä. Puu tarvitsee määrätyn määrän vihreää ja koska se ei pysty tuottamaan sitä oksillaan, tehostuu neulasten kasvu runkokerkkään. Yleensä männynneulaset ovat parillisia, kaksi samassa tupessa. Silmustetuissa puissa neulasia on kolme ja ne ovat puolpitempiä normaaleihin verrattuna. (Kiuruvesi-lehti 23.1.1974)
