Anne Härkönen valittiin Suomen Naiskuoroliiton puheenjohtajaksi kolmannelle kaudelle liittokokouksessa Helsingissä 6.4. Härköselle kuorolaulu on intohimo.

Anne Härkönen on toiminut naiskuoroliiton puheenjohtajana jo kaksi kautta eli neljä vuotta. Naiskuoroliitossa on 67 kuorojäsentä ja 1 581 henkilöjäsentä. Naiskuoroliitto on yksi Sulasolin eli Suomen Laulajain ja Soittajain liiton kuudesta erikoisliitosta.

– Kun minut valittiin vuonna 2020 liiton puheenjohtajaksi ensimmäisen kerran, oli korona-aika ja jouduin keskelle järjestömaailmaa, jossa kaikki lainalaisuudet olivat muuttuneet. Rahavirrat olivat kiinni. Se oli kova puheenjohtajakoulu, mutta siitä selvittiin ja me olemme nyt hyvässä vauhdissa, Härkönen sanoo ja jatkaa, että liitossa on uudistettu toimintaa aika paljon, tapahtumia ja koulutuksia.

– Koen, että ollaan hyvässä vauhdissa matkalla ammattimaisempaan järjestönjohtamiseen. Olen osittain ollut työntekijänä, ja olemme menossa kohti sitä, että liitossa olisi joskus toiminnanjohtaja tai järjestötyöntekijä. Sellaisia ei ole aikaisemmin ollut. Viime vuosina toimintamme on paisunut. Yksi sellainen on kustannustoiminta. On julkaistu ja kustannettu nuottimateriaalia, ja nyt se noussut merkittäväksi osaksi toimintaa.

Härkönen korostaa, että liitossa kaikki tehdään suomalaisen naiskuoromusiikin puolesta. Missiona on halu palvella suomalaisia naiskuoroja ja naiskuoromusiikkia harrastuksena ja taiteena.

Aikaisemmin hautaustoimistoyrittäjänä toiminut Härkönen sanoo sukeltaneensa täysin kulttuurimaailmaan ja myyneensä sielunsa kulttuurille. Härkönen laulaa itsekin kuoroissa.

– Minulla on liitossa ihan loistavat työkaverit ja erinomainen hallitus. Meillä on yhtenäinen päämäärä ja kaikki ollaan innostuneita. Osaamista on valtavasti ja halua tehdä yhdessä, Härkönen iloitsee.

Naiskuoroliitolla oli menestynyt Naiskuoropäivät-tapahtuma vuonna 2019 Kiuruvedellä.

– Koronan jälkeen se osoittautui vanhanmuotoiseksi tapahtumaksi, eikä tuntunut vetävän. Kun tulin liiton puheenjohtajaksi, juttelin Iskelmäviikon Timo Marjoniemen kanssa, että olisi hienoa saada kuorotapahtuma Iskelmäviikolle.

Nyt ollaan siinä pisteessä, että heinäkuussa on kuorotapahtuma Iskelmäviikon ja karavaanaritapahtuman välissä. Härkönen on tapahtuman tuottaja.

Kuorotapahtuma tulossa

Mitä yleisö voi odottaa kuorotapahtumasta?

– Mielenkiintoista ja tuttuakin musiikkia uudenlaisen genren esittämänä. Tapahtumassa voi heittää roskikseen ajatuksen kuoromusiikista korkealta ja kovaa, nyt on tarjolla viihteellistä ja iskelmällistä menoa, laulut on sovitettu kuoroille sopiviksi. Luvassa on rentoa ja kivaa meininkiä, Härkönen kuvailee.

Iskelmäviikon keskiviikkona on tapahtuman pääkonsertti ja maanantaina illalla kuorotanssit a capella-musiikin tahtiin, esiintymässä on kaksi isoa kuoroa ja neljä lauluyhtyettä, joista kaksi on kiuruvetisiä, Ajattomat ja Helmettäret, kaikki laulavat tanssimusiikkia.

– Toivotaan, että sinne tullaan sankoin joukoin tanssimaan. Meillä laulajilla on ollut ainakin hauskaa, kaikki tanssilajit löytyvät, muun muassa Säkkijärven polkasta on hieno sovitus kuorolle, kannattaa tulla kuuntelemaan, jos ei tanssi.

Vielä ei tiedetä paljonko kuorolaisia tulee Kiuruveden kuorotapahtumaan. Ainakin on kaksi leirikuoroa tarjolla laulajille Lupa laulaa -tapahtuman sisällä. Toinen on Caravan-kuoro, joka on matalan kynnyksen kuoro kaikille mies- ja naisäänille.

– Tähän kuoroon kehottaisin kaikkia kiuruvetisiä lauluihmisiä lähtemään mukaan. Laulaminen ei ole vaikeata, ohjelmassa on ihania biisejä, ohjelma on julkaistu kotisivuillamme. Nuotit ja nauhat saa etukäteen, nuotteja ei tarvitse osata lukea. Johtajana on Maria Autio Kokkolan konservatoriosta.

Toinen kuoro on naisäänille, sopraano- ja alttoäänille. Tämä naiskuoro on vähän edistyneemmille laulajille, heille, joilla on kokemusta kuorossa laulamisesta. Kouluttajana on kanadalaissyntyinen kouluttaja Jennifer Moir Sibelius-akatemiasta.

– Odotamme mukaan kymmeniä laulajia per kuoro.

Kuorotapahtumaan Kiuruvedelle on lisäksi tulossa esiintyviä kuoroja. Molemmat kuorot esiintyvät avajaisten jälkeen kuorokonsertissa. Ilalla on vielä kirkkokonsertti.

Kolmessa kuorossa

Härkönen itse laulaa Iisalmen Kalevalakuorossa viikottain sekä naiskuoroliiton edustuskuorossa liittokuoro Louhessa. Härkönen on mukana myös Klemetti-opiston naiskuorossa KLONK, se on Marjukka Riihimäen projektikuoro.

Miksi tykkäät musiikista?
– Musiikki hoitaa ihmistä monenlaisissa elämäntilanteissa. Minulle se on ollut pelastava voima. Jo se, että musiikkia kuuntelee saati että pääsee tekemään musiikkia. Se on ollut tunteiden purkamiskeino. Tykkään myös kehittyä laulamisessa, Härkönen selittää.

Hyvin tärkeä asia Härköselle on myös yhteisöllisyys, että lauletaan yhdessä.

– Se, miten kuoro löytää yhteisen soinnin, sen hetken, jossa biisi soi. Yhdessä lauletaan täydellisessä yhteisymmärryksessä ja kun biisi menee juuri niin kuin biisin pitää mennä, se hetki on elämyksellinen. Voi olla, että lavalla tulee voimakkaita tunnereaktioita, kyyneleet silmiin. Siinäkin on yksi syy tulla mukaan kuoroon.

Härkönen haluaa kumota käsityksen, että kuoromusiikki olisi yhtä ja samaa ja vaikeaa. On monta erilaista kuoroa, eri tyylejä ja tasoja. Esimerkiksi Rovaniemellä on ortodoksista kirkkomusiikkia laulava naiskuoro, ja rytminen nykymusiikki on tullut naiskuorolauluun mukaan.

– Itse pidän melodisesta ja yleisöystävällisestä musiikista enemmän kuin taidemusiikista, jos on pakko valita. Tykkään laulaa yleisölle, että yleisö saa tunnelmasta kiinni ja pääsee koskettamaan yleisöä, se on tärkein juttu.

Anne Härkönen on tehnyt Yläkoulun opettajasijaisuuksia, suurimman osan ajasta on vienyt naiskuoroliitto.

– Viime vuonna tein täysipäiväisesti naiskuoroliittoa hetken aikaan, järjestömaailma on vienyt koko käden. Siinä oppii valtavasti ja valtakunnallisen järjestön johtajana pääsee vaikuttamaan, seuraan kulttuurielämää mielenkiinnolla. Tällä saralla riittää tekemistä.

Anne Härköstä motivoi tehdä kuoromusiikkia tunnetuksi ja Kiuruvedellä heinäkuun Lupa laulaa -kuorotapahtumassa halutaan tuoda kuoromusiikkia lähelle ihmisiä.

–Kuoromusiikki on ollut musiikkilajina liian vähän arvostettu, sitä on totuttu kuulemaan vain vappujuhlissa ja kirkossa. Mutta eiköhön tilanne muutu.