Tiina ja Hannu Karjalainen ovat olleet naimisissa pian 41 vuotta. Sen kunniaksi he suunnittelevat matkaa Etelä-Saksaan yhdessä Tiinan veljen Eskon ja hänen vaimonsa Päivin kanssa ensi vuodelle.

Esko ja Päivi Nissinen sekä Hannu ja Tiina Karjalainen vihittiin Pyhännän kirkossa samana päivänä 8.6.1983. Vihkipappina toimi kiuruvetinen Matti Pesonen. Hääjuhla oli Ahokylän koulussa. Tiina ja Esko ovat lähtöisin Pyhännän Ahokylästä, Hannu Lapinsalosta.

– Juhlat olivat suuret, kun koolla oli kolme sukua, naapureita ja ystäviä, Tiina Karjalainen kertoo.

Tulevan häämatkan kohteena on Saksa, sillä se on kaunista seutua. Karjalaisten Heidi-tytär tekee jo nyt keväällä ”vakoilukäynnin” Saksaan ja käy katsomassa maastot ennalta käsin.

Perttulin juhliin Pyhännälle

Tiina ja Hannu tapasivat toisensa elokuisena lauantaina vuonna 1982. Hannu oli tulossa töistä. Lapinsalon kyläkaupan pihassa hän tervehti pikkuveljeään ja naapurin poikaa, jotka pyysivät Hannua mukaansa. Hannu pistäytyi pikaiseen saunassa ja pojat tulivat häntä hakemaan. Suunta ei ollut selvillä, mutta auto kääntyi Oulun tielle.

– Lähdettiin pohjoiseen päin, ajettiin Ahokylään ja yhden talon pihapiiriin, josta haettiin Esko-nimistä kaveria. Hän oli rokottamassa sikoja, joten Perttulin juhlille Pyhännälle mukaan lähti talosta nuori tyttö. Siinä me Tiinan kanssa tavattiin, Hannu kertoo.

Tiina ja Hannu olivat yhdessä pari kuukautta, mutta Tiina ei oikein ollut selvillä, mikä on homman nimi. Hän opiskeli tuolloin Oulussa ammattikoulussa hotelli- ja ravintolalinjalla. Hannu ja Tiina kuitenkin satunnaisesti liikkuivat samoilla paikoilla ja istuivat samoissa autoissa. Lopulta Hannun naapurin poika, Tiinan edesmennyt serkku, saattoi Karjalaiset yhteen kevättalven 1983 aikana.

Juhannuksena 1983 pariskunta päätti, että liitosta tulee pysyvämpi ja elokuun 20. päivänä Hannu kosi Tiinaa. Oli sorsanmetsästyspäivä.

– Oltiin oltu yhdessä neljä kuukautta. Kihlat ostettiin Oulusta ja sen jälkeen mentiin Tiinan kotiin ilmoittamaan asiasta. Tiinan isä kommentoi minulle uutista, että ”sinä sitten sorsan sait”, Hannu muistelee.

Tiina ja Hannu tapasivat vain viikonloppuisin, sillä Tiina oli edelleen koulussa Oulussa. Vuodenvaihteessa 1984 Hannu tuli myös kouluun samalle suunnalle, Kempeleeseen konekouluun. Pariskunta eleli Oulun seudulla kevättalven.

– Minulla oli aikomus, että menen Rovaniemelle, mutta Hannu muutti suunnitelmani ja hain Peltosalmelle. Olen kotoisin pienestä maalaistalosta, mutta en osannut kunnolla maatalon hommia, joten Peltosalmella opettelin ihan kaikki alusta alkaen, Tiina kertoo.
Hannu ja Tiina Karjalainen ottivat Lapinsalon maatilasta vetovastuun vuonna 1990. Tilalla oli toistakymmentä lehmää ja nuori karja päälle. Tiina oli koko ajan kotona, hoiti lapset ja eläimet.

Tila ei enää elättänyt

Karjasta Karjalaiset luopuivat vuonna 1996, koska arvioitiin, ettei tila elätä tai sitä pitäisi laajentaa, tehdä uusia eläinrakennuksia ja lisätä peltoa. Hannua työllisti myös naapurin kanssa yhteinen metsäkoneyritys.

Karjalaiset säilyttivät tilalla kuitenkin hevoset, niitä oli parhaillaan 24. Tilalla kasvatettiin Suomen pienhevosia, nyforesterin ja shetlannin poneja, ja lämpöisiä ravureita siitostoimintaan, nuoria hevosia myytiin. Hevosista luovuttiin vuonna 2006, kun Hannu meni Ponsselle töihin ja Tiinalle tuli astma.

Neljä vuotta sitten Karjalaiset muuttivat pois Lapinsalosta Niemiskylään vuokraomakotitaloon. Vuokralaisuuteen on sitouduttu vuoteen 2026 saakka.

– Oli ihana tulla tähän, lähemmäksi keskustaa. Meidän mäki Lapinsalossa autioitui, viimeisenä talvena mäellä asui enää kuusi ihmistä. Myös pitkä matka sieltä taajamaan rassasi sekä talossamme todettu sisäilmaongelma, Tiina sanoo.

Karjalaisilla on Lapinsalon pihapiirissä vanha mummun talo, joka on kesäisten viikonloppujen rentoutumispaikka. Pellot ovat viljelyksessä.

– Katsotaan sitten, mihin nokka vie vuoden 2026 jälkeen, pariskunta sanoo ja pitää Oulua mahdollisena asuinpaikkana.

Ihanat luonteet

Mikä teidät pitää yhdessä? Tiina sanoo, että Hannulla on aivan ihana luonne.

– Tykkäämme samoista asioista, nauramme samoille asioille. On ollut vaikeitakin aikoja ja vaikeita asioita on käyty läpi. Kaikesta on pystytty puhumaan ja pystytään edelleen. Tuntuu vain, että mitä kauemmin ollaan yhdessä, sen ihanampaa on olla yhdessä, Tiina kehuu. Hannu arvioi Tiinan samoin ja lisää, että musiikkimakukin on sama.

– Tiina on pitkämielinen ja sopeutuvainen. Kun tein yötyötä metsätraktorilla talvikaudet, Tiinan vastuulla oli perhe ja hevoset. Sitten olin vielä luottamustehtävissä 12 vuotta, joka vei myös paljon aikaa perheeltä.

Lapset näkivät isäänsä lähinnä viikonloppuisin. Tiina sanoo, että yhteiselo kolmen ja lopulta neljän sukupolven kesken Lapinsalossa on vaatinut venymistä kaikilta.

– Hilja-mummu hoiti meidän esikoista Heidiä ja vuonna 1987 syntynyt Heidi oli hirmuisen tärkeä mummulle, Tiina jatkaa. Karjalaisille syntyi Tuomas vuonna 1989 ja Joanna vuonna 1996.

Karjalaisilla on kaksi lastenlasta Oulussa Heidillä ja Juha-Matilla: Martta (10), Kreetta (8). Heidi on historioitsija, Tuomas on amk insinööri Oulussa ja Joanna opiskelee folkloristiikkaa Helsingissä.

– Lapsenlapsilla on iso merkitys meille, he ovat tietysti aivan ihania. Olemme onnellisia, että meille on suotu lapsenlapsia, samoin kuin lapsia. Tinkaan odotetaan, että joko he tulevat käymään meillä tai käydään itse Oulussa, Karjalaiset sanovat.