Kuva: Kuva: HANNA SOINIViime torstaina elettiin jännittäviä hetkiä ortodoksisella hautausmaalla, kun kunnostettu kupoli ja uusi kullattu risti nostettiin omalle paikalleen ikonikappelin katolle. Kappelin kunnostusprojekti saavutti näin tärkeän välietapin ennen ikonien uudelleen asennusta.
Luojalle kiitos talkoolaisten runsaasta joukosta! Eri tavoin ajattelevien ja uskovien ihmisten joukko yhdisti voimansa mielekkään tekemisen äärellä. Mieleeni tuli kohta Apostolien teoista, jossa Luukas kertoo kuinka Jerusalemin alkuseurakunnan ’uskovien joukolla oli yksi sydän ja yksi sielu’ (Ap. t. 4:32). Yhteinen tavoite on vahva ihmisten yhdistäjä, vaikka saatammekin ajatella asioista hyvin eri tavoin.
Huomionarvoista oli se, kuinka ihmiset auliisti uhrasivat omaa aikaansa ja energiaansa yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Ei kukaan kappelia itselleen kunnostanut vaan seurakuntamme yhteiseksi hyväksi.
Tämänlainen oman ajan antaminen yhteiseen käyttöön on nykyään käynyt harvinaiseksi. Ihmisillä on nykyään niin paljon kaikkea, mutta aikaa ei kellään tunnu olevan. Tai aikaa kyllä on, mutta se menee itsensä kehittämiseen, harrastamiseen ja sometteluun, muttei yhteiseksi hyväksi ja rakennukseksi. Ihmisten huomio kiinnittyy entistä enemmän itseensä. Samalla saamme viikoittain kuulla tiedotusvälineistä, kuinka pahoin ihmiset nykyään voivat. Olen kuitenkin varma, että jokainen ikonikappelin talkoisiin aikaansa uhrannut sai kotiin vietäväksi jotain paljon arvokkaampaa.
Kesken kaiken kupolin ja ristin nostoa havahduin katsomaan alhaalla olevia ihmisiä –olin nimittäin katolla – ja näin, että kaikki katsoivat ristiä kuin kallisarvoisinta asiaa koko maailmassa.
Havahtumiseni kesti vain ohikiitävän hetken, mutta minä joka tapauksessa näin sen. Näin kristillisen uskon ja elämän tiivistyneenä tähän silmänräpäykseen. Juuri tämän pitäisi olla meidän elämänasenteemme.
Meidän pitäisi pitää Kristus ja hänen ristinsä aina edessämme kaikkein kallisarvoisimpana asiana elämässämme. Risti on meidän pelastuksemme ja toivomme tärkein välikappale ja sen paikka on nimenomaan hautausmaalla.
Ikonikappeli itsessään kuvastaa Jeesuksen hautaa ja tyhjä risti kertoo voitosta, jonka Kristus meille lunasti.
Ikonikappeli siis kokonaisuudessaan on väkevänä todistuksena siitä, ettei kuolema voinut pitää Kristusta otteessaan. Pyhä Tiihon Zadonskilaisen sanoin:
Sinut laitettiin hautaan, jotta minä voisin nousta haudasta. Sinut herätettiin kuolleista, jotta minä voisin uskoa ylösnousemukseeni. Nousit ylös taivaaseen, jotta minä voisin seurata sinua sinne ja tulisin kirkastetuksi Sinun valtakunnassasi. Tämän Herra olet tehnyt minulle, sinun palvelijallesi.
Tähän kaikkeen oikeastaan tiivistyy myös se syy, miksi kultasimme ristin: se on väkevä vertauskuva ja esimakua tulevan taivaan valtakunnan kirkkaudesta.
”Oi Jumala, kaiken Luoja ja Rakentaja, kiiruhda antamaan siunauksellasi menestys kättemme teoille, jotka olemme sinun kunniaksesi alulle panneet. Saata ne voimallasi päätökseen ja päästä meidät kaikesta pahasta, sinä ainoa kaikkivaltias ja ihmisiä rakastava”.
