Maaseutu näivettyy joka puolella Suomea. Kiuruvedelläkin väkiluku pienenee vuosi vuodelta. Asukkaita, etenkin lapsiperheitä, vetävät suuremmat paikkakunnat, kuten Pohjois-Savossa Iisalmi ja eritoten Kuopio. Se ei ole mikään ihme. Väkiluvun pienenemisen myötä julkisia palveluita, kuten terveyskeskuksia ja kyläkouluja, ajetaan maaseudulla alas. Tietkin päästetään kuoppaisiksi. Viime viikolla elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus kertoi Kiuruvesi-lehden jutussa poistattavansa maaseudulta jopa linja-autopysäkkien katoksia, koska ne maksavat liikaa eikä niille ole tarpeeksi käyttäjiä.
Asukkaiden kaikotessa häviävät myös yritykset ja sen myötä työpaikat. Kyseessä on noidankehä, joka ruokkii itse itseään. Mitä enemmän palveluita katoaa, sen enemmän ihmisiä lähtee, ja palvelut jatkavat vähenemistään entisestään. Kiuruvedelläkin moni liiketila on tyhjillään, vaikka toisinaan paikkakunnalla aloittaa toki uusiakin yrityksiä.
Kiuruvedelle muuttoa harkitseva perhe kyllä ottaa huomioon sen, pääsevätkö lapset laadukkaaseen lähikouluun, pääseekö paikkakunnalla lääkäriin, miten hyvin talon arvo säilyy ja minkälaiset ovat työllisyysnäkymät ja vapaa-ajan mahdollisuudet. Asuminen ei maaseudulla olekaan niin halpaa kuin voisi luulla, kun palvelujen perässä on ajeltava naapurikuntaan tai vielä kauemmas.
Tuntuu, että vallalla on ajatus siitä, että kaupunki joutuu tekohengittämään tehotonta, huonosti euroja tuottavaa maaseutua. Se ei pidä paikkaansa. Suomessa ei pitäisi unohtaa, että maaseudun elinvoima on Suomen elinvoimaa. Yksi tärkein elinehto Suomelle on tuottajien maaseudulla kasvattama ruoka. Kukaan tuskin uskoo tulevaisuuteen, jossa kaikki ruoka voitaisiin kärrätä kauppoihin ulkomailta. Ruoantuotannon säilyminen on tärkeää myös Suomen huoltovarmuuden kannalta.
Maatalousyrittäjän ammatin pitäisi näyttäytyä houkuttelevana myös nuorille, jotka miettivät tulevaa uraansa. Sukupolvelta toiselle periytyvät tilat ovat valtavia, pitkän ajan investointeja nykypäivän tehomaataloudessa. Ala on jatkuvassa myllerryksessä uusien poliittisten säädösten ja ympäristötavoitteiden vaihdellessa. Moni nuori saattaa nykyään miettiä, että elannon saa helpommin ja varmemmin joltain muulta alalta. Kerran alas ajettu maatila ei enää hevillä nouse.
Joissain maaseutukunnissa ja pikkukaupungeissa on usein myös laajan mittaluokan teollisuutta. Jotkin maaseutupaikkakunnat elävät täysin teollisuudesta, sillä se luo työpaikkoja. Siksi olisi tärkeää, että maaseudulle tehtäisiin investointeja, sillä loppujen lopuksi ihmiset muuttavat töiden perässä. Poliitikotkin voisivat miettiä, voisiko valtion yrityksiä ja virastoja keskittää tasaisemmin myös pienemmille paikkakunnille. Vai maksaako valtio ennemmin tähtitieteellisiä summia asumistukia Helsingissä matalapalkka-aloilla työskenteleville ihmisille, jotta heillä olisi varaa asua asuntosijoittajien kalliissa asunnoissa. Asuntopula ja korkeat vuokrat eivät ole ihanteellinen tilanne tavallisille kaupunkilaisillekaan. Suomea rakennettaessa pitäisikin muistaa, että päätöksiä ei voi tehdä vain kaupungin tai maaseudun etua ajatellen. Suomea rakennetaan yhdessä.
