Sinikka Toivola on Kiuruveden ensimmäinen naispuolinen sosiaalisihteeri. Kuva: KIURUVESI-LEHDEN ARKISTO
50-vuotta sitten Hanna Soini

Kiuruvetinen hyväntuulisuus on tarttuvaa, väittää Sinikka Toivala

SANNA MANNINEN

Pirteäilmeinen sosiaalisihteeri Sinikka Toivala sanoi pitävänsä Kiuruvedestä kolmen kuukauden kokemuksen perusteella.

– Ensiksikin: tämä yllätti kaupunkimaisuudellaan, palvelutasollaan. Ja sitten: täällä ollaan ihmisystävällisiä ja hyväntuulisia.  Tiedättekö, että vuoteen en ole muualla nauranut yhteensä niin paljon kuin täällä näinä kolmena kuukautena! Ja sitten tämä lähin työympäristö, tämä sosiaalitoimisto ja koko kunnan kunnanvirasto. Täällä on hyvä yhteishenki, se alkaa jo kunnan ylimmästä johdosta. Hyvin mukavaa ja tietoista väkeä. Ajatellaan sosiaalilautakunnan puheenjohtajaakin. Luottamuspohjaisena hänelle kuuluu mm. huolto-osaston sihteerin tehtävät, joita monilla paikkakunnilla hoitavat koulutetut henkilöt päätoimisesti.

Sosiaalipuolen hierarkiassa sosiaalisihteeri vastaa sosiaalijohtajaa. Hän pyrkii edistämään laitoksen kehittämistä, hoitaa yhteyksiä ulospäin (mm. ministeriöön), valvoo juridiikan toteutumista sekä päättää sosiaalilautakunnan puheenjohtajan kanssa monista laitoksen ensikäden ratkaisuista (esim. huoltoaputapauksista), joihin ei ehditä saamaan lautakunnan ratkaisua.

Pätevyyden nykyiseen virkaansa Sinikka Toivala sai suoritettuaan sosiaalihuoltajan tutkinnon Tampereen yliopistossa. Syntyisin hän on Jyväskyläläisiä. Sos. alalla hän on palvellut Kuhmossa sosiaalitarkkailijana ja vt. lastenvalvojana 1962–1972 sekä lyhyemmät ajat Jyväskylässä, Joensuussa ja Imatralla. Keskikoulu ja kauppaopisto sekä yliopistolliset kurssit kuuluvat hänen koulutukseensa.

Takavuosikymmeninä sosiaalilautakunnan tehtävissä oleellisinta oli ns. kotiavustusten jakaminen niistä määrärahoista, jotka kunta tähän tarkoitukseen aina osoitti, sekä huolehtiminen vajaamielisten ja ”köyhien” ensikäden hoidosta, heidän hengissäpitämisestään.

Kun puhuimme sosiaalisihteeri Toivalan kanssa tämän päivän moni-ilmeisistä tehtävistä, jotka ovat suurelta osalta ylempää tulevien lainuudistusten soveltamista ja toteuttamista, alleviivasi haastateltavamme kunnan omatoimisuuden osuutta, laitoksen edistämistä. Kunnille jää tähän melkoisesti itsenäistä pelivaraa.

– Meillä täällä Kiuruvedellä on nyt ajankohtaista mm. kehitysvammaisten puolen kehittäminen, palvelujen lisääminen siellä, kertoi sosiaalisihteeri.  – Suunnitteluasteella on asuntolan ja päivähuoltolan perustaminen – päätös tästä kuuluu tosin sosiaali- ja terveysministeriölle. Päivähuoltola tulisi Kunnalliskodin tiloihin, kunhan ensin saadaan VA-sairasosasto. Asuntola perustettaisiin ns. Kivilinnaan, joka on tarkoitukseen sovellettavissa.

Päivähuoltolasta on suunniteltu 25-paikkaista. Osastoja tulisi olemaan kolme: 10–paikkainen työosasto, 10–paikkainen askarteluosasto ja 5–paikkainen opetusosasto. Asuntolapuolesta on suunniteltu 15-paikkaista. Kyseessä on pienin mahdollinen ratkaisu, sillä tarvetta täällä olisi suurempienkin osastojen perustamiseen. Tutkimuksen mukaan suojatyöhön soveltuvia kehitysvammaisia on 27 ja askartelutyyppiseen hoitoon soveltuvia 14.

Asuntolan ja päivähuoltolan saaminen helpottaisi laitoshoidon tarvetta, koska työhoidolla voitaisiin lisätä kehitysvammaisten omatoimisuutta. Tällä hetkellä kaikki laitospaikat ovat täynnä – niihin mahtuukin vain 12. Myös kotihoidossa on runsaasti kehitysvammaisia, joiden hyväksi voitaisiin tehdä paljon. Näitä varten on perustettu erityinen kodinhoitajan virka ja suunnitteilla on avohuollon erityistyöntekijän viran perustaminen.

Jos kehitysvammaisten huollon ja hoidon suunnittelu on nyt erityisesti tapetilla, ei tämä tarkoita näköalojen loppumista. Alkoholipuoli on nousemassa yhä vaativampaan kuvaan. Mitä tehdään rappiolle joutuneiden alkoholistien hyväksi? Ehkä A–klinikkatoimintaa pitäisi kehittää. Ja saada jonkinlainen veljesmaja. Mielenterveydelliset ongelmat tunnetaan myös yhä kipeimpinä. Kiuruvedelle pitäisi saada mielenterveyspalvelun sivutoimisto? Edelleen perheasiain neuvottelukeskus olisi suorastaan välttämätön. Seurakunta saattaisi tässä olla avainasemassa. Kiuruvedellä on 35 näkövammaista, eikä koko Ylä–Savossa yhtään vammaisten yhteistoimintapistettä.

Tämän päivän kaikkinaiseen sosiaalitoimiston työhön mahtuu valtaisia määriä lainsäädännön kautta tulleita erilaisia eläke- ja avustustoiminnan toteutuksia.

– Olemme täällä ihmisiä varten. Kysymään vain ja neuvottelemaan! Ihmisten kanssa asioiminen on suorastaan työn kohokohta, mieluisampaa kuin ns. paperisota, mikä sekin on sodittava. Kiuruvetisten kanssa on mieluisaa asioida. (Kiuruvesi-lehti 31.7.1974)