Porttilaa kohtasi suuri suru lauantaina, kun romanien patriarkka Feija Grönfors kuoli 98 vuoden iässä.

Feija Grönfors tunnettiin romanien patriarkkana veljensä Vihtorin jälkeen. Samana päivänä, kun Feija kuoli äkillisesti sairaalassa, oli Porttilassa valmistauduttu Markku-pojan 60-vuotisjuhliin. Myös juuri Kuninkuusraveissa vastikään voitoon ravanneen V.G. Voiton omistaja Jukka Grönfors oli tulossa käymään Porttilassa. Jukka Grönfors on edesmenneen Vihtori Grönforsin poika. Juhlapäivä kääntyi surupäiväksi.

Kiuruveden kotiseutuyhdistykselle Feija Grönfors on muistellut lapsuuttaan. Kun Feijan perhe muutti Oulaisista Porttilaan vuonna 1928, Feija oli 2-vuotias. Perheeseen kuuluivat isä Santeri, äiti Aliina, Vihtori-veli ja Miranda-sisko. Isä Santeri teki talokauppoja ja rakennutti Porttilan.

– Suurin osa Suomen kaaleista tuohon aikaan kiersi, koska ei ollut kotia, mihin asettuivat. Meillä oli aina kaikki lattiat täynnä kaaleita, jotka tulivat meille, kuka pitkäksi aikaa, kuka lyhemmäksi ajaksi, on Feija Grönfors muistellut.

Kun Feija Grönfors oli kuusivuotias, Santeri-isä kuoli hevosenpotkuun kaatuessaan jäätikölle.

Koulunkäynnin Feija Grönfors aloitti Parikkalassa Viki-enonsa luona. Feija Grönforsin tarkoituksena oli lukea lääkäriksi, mutta sitten tuli sota ja lähtö Savonlinnasta. Perhe joutui evakkoon. Somerolla evakot otettiin hyvin vastaan.

Kun perhe tuli Kiuruvedelle, Feija Grönfors oli noin 12–13 -vuotias. Pian alkoi talvisota. Vihtori-veli joutui sotaan 17-vuotiaana ja oli siellä yli viisi vuotta. Feijakin olisi halunnut lähteä, mutta äiti kävi puhuttamassa ”kaajeet” niin, että sotaan pääsy evättiin.

– Monet kaalet osallistuivat sotaan, taisteltiin yhtenäisen Suomen puolesta. Vaimot ja lapset jäivät nälän ja pakkasten armoille. Moni äiti veti kelkalla lapsiaan kylästä kylään, kerjäten lapsille elatusta, Grönfors on muistellut.

Mutta Grönforseilla oli oma koti. Porttilassa viljeltiin peltoja. Feija tapasi puolisonsa Irjan vuonna 1947.

– Vietettiin iloista nuoruuden elämää pitkin maailman teitä. Vihtori rakensi uuden talon, johon me kaikki mentiin asumaan. Myöhemmin, kun lapsiakin oli jo kaikilla yhteensä lähes 20, niin Viki otti lapion ja sanoi, että nyt sitten rakennetaan tähän veljelle talo. Meillä oli aina tuvat täynnä kaaleita. Se oli yhteisön aikaa.

Uskoon vuonna 1958

Feija Grönfors tuli uskoon hengellisessä kokouksessa vuonna 1958. Feija Grönfors on sanonut, että silloin hänet uudesti synnytettiin. Hänestä tuli Jumalan lapsi.

Grönfors meni raamattukouluun ja kulki evankeliointimatkoilla romaaniteltasta romaanitelttaan, mökistä mökkiin, jalkaisin, pyörällä, autolla.

Vuonna 1964 perustettiin Elämä ja Valo -yhdistys. Se oli silloin toinen romanijärjestö Suomessa. Romanit olivat perustajajäsenistössä ja lähtivät vaikuttamaan asioiden kulkuun. Alettiin pitää romanijuhlia ja telttakokouksia seurakunnissa. Käytiin hakemassa paikkakunnan kaalet tilaisuuksiin, yövyttiin kurjissa romanimökeissä.

– Romanit ovat aina uskoneet Jumalaan, joka valvoo heikointakin ihmislasta. Seurakuntien kautta tehty romaneille kohdennettu työ antoi romaneille paikan hengellisessä työssä.

Irja-vaimo hoiti kodin ja lapset ja siunasi Feija Grönforsin aina matkaan, ”vaikka se pöytä ei niin ihmeen ylellinen ollutkaan lapsille”.

– Kun ruokalaskuja ei saatu tasapainoon, niin menimme koko perheenä polvilleen Herramme Jeesuksen eteen ja kerroimme huolemme hänelle. Ja ihmeitä alkoi tapahtua. Eräänkin kerran olimme saunassa, niin oveen koputettiin ja sanottiin, onko täällä isäntä? Sanoin, että kyllä täällä sen tapainen on. Kohta oven rakosesta työntyi käsi ja siinä oli juuri se raha, joka kauppalaskuun silloin tarvittiin. Tämä mies, joka toi tuon rahan, oli autolla ajaessaan saanut selvän osoitteen ja ohjeen toimittaa raha. En tuntenut rahantuojaa, tuskin hänkään minua. Eikä tämä tapaus ollut ainoa, Grönfors on kertonut.

Arto-poika kuoli kolarissa

Feija ja Vihtori Grönforsin elämään kuuluvat kiinteästi hevoset. Feija ja Vihtori alkoivat kuljettamaan eläimiä. Kotiseutuyhdistykselle antamansa haastattelun perusteella Grönforsit toivat ensimmäiset ayshire- ja friisiläislehmät Kiuruvedelle.

Vihtori Grönfors perusti ison hevostallin Porttilaan, jossa järjestettiin myös ensimmäiset hevosalan koulutukset kaaleille.

– Elämä koheni pikkuhiljaa. Lapset alkoivat käymään koulua.

Feija Grönforsin elämään tuli myös surun vuosia. Veli ja sisko kuolivat. Oman pojan, Arton, Feija Grönfors menetti autokolarissa ja äiti kuoli 91 vuoden iässä, ja Vihtorin poika Pepe.

– Näiden tapahtumien aikana ajateltiin lähteä pois Porttilasta, mutta ei siitä tullut mitään. Porttila oli koti, jossa on koko elämä eletty.

Feija Grönforsin poika Markku rakensi uuden kodin perheelle vuonna 2005.

– Tämä on jo 4. talo näillä pelloilla.

Feija Grönfors kertoo, että 2000-luvulle tultaessa kaaleitten elämä on kovasti muuttunut. Romanit osallistuvat yhteiskunnalliseen elämään eri tasoilla.

– Selvästi huomaa kaaleissa, että jotkut ovat löytäneet polun, jota seurata, jotkut taas ovat jäämässä yhä enemmän omiin oloihinsa ja sitä tietä sitten jäävät syrjään tästä kehityksestä.

Aluehallintovirasto palkitsi

Vuonna 2018 Feija Grönforsille myönnettiin Suomen aluehallintoviraston Hyvä työ – Tšihko butti -kunniakirja romanien asemaa, kieltä ja kulttuuria edistäneestä esimerkillisestä toiminnasta.

Huomionosoituksen perusteluissa todetaan että, saaja on toiminut asenteiden muokkaajana ja hän on toiminut monella tasolla tienraivaajana. Hän on todellinen romanien patriarkka. Hän on arvostettu romanien ja pääväestön keskuudessa ja hänet tunnetaan myönteisestä elämänasenteesta.

Grönfors on kertonut Kiuruvesi-lehdelle, että hänelle tulee joka päivä avunpyyntöjä puhelimitse eri maista. Niitä hän sitten koettaa yhdessä ratkoa ja rukoilla.
Feija Grönforsilla oli myös kummilapsia eri järjestöjen kautta useissa köyhissä maissa.

Myös heimojen välisiä riitoja Grönfors on saanut asettaa.

– Pitävät minua arvossa, niin kuin vanhoja pidetään ja annetaan kunnia, hän on sanonut.

– Hyvää tehdessä ei pidä milloinkaan pelätä, Grönfors on muistuttanut.

Rikkaus Jeesuksessa

Feija Grönfors oli syvästi uskonnollinen.

– Elämä on lahja Jumalalta ja se, että saa elää Hänen yhteydessään. Elämän rikkaus on Jeesuksessa. Rukoilen maailman hädässä olevien ihmisten puolesta; romaanikansa, lähetystyö, marttyyrit, seurakunta ja kaikki sorretut.

Feija Grönforsin tytär Malla Laiti kertoo, että lapsille isä Feija oli rakastava.

– Kaikki huolet sai hänelle kertoa ja niitä hän sitten kantoi Jumalan eteen. Monta kertaa päivässä hän sanoi, minun rakas tyttö, minun rakkaat lapset. Meidän vahvuutena onkin se, että koemme saamme niin paljon rakkautta, että meidän on hyvä jakaa sitä eteenpäin. Isän mallin mukaisesti.

Feija Grönforsia jäävät suremaan vaimo Irja ja lapset: Ilse, Arja, Pirjo, Eila, Malla, Sirpa, Markku ja Mika, Arto on kuollut.