”Odotan innolla miten Kiuruvesi-lehti käsittelee zzzz-aihetta”, kommentoi joku sosiaalisessa mediassa. ”Aika huonosti Kiuruvesi-lehti on huomioinut ja tuonut esille zzzz-aihetta”, jatkaa toinen. Kolmas pehmentää: ”Aloite juttuun voisi tulla zzzz-aiheen harrastajilta…” Neljäs uhkaa sanoa lehtensä irti, kun aihetta xxxx on käsitelty lehdessä. Viides somettaa, että: ”Lehti ei taaskaan tullut tekemään juttua”. Ja seuraajat peukuttavat välttämättä tietämättä edes mistä on kysymys. ”Ei ole ensimmäinen kerta, että lehti ei korvaansa lotkauta. Yrittäjyys ei lehteä kiinnosta”, on kaikkien keskusteluun osallistuneiden päätelmä. Ja tätä riittää viikosta toiseen. Teitpä niin tai näin – aina väärinpäin. Sosiaalinen media on armoton. Harva tulee toimitukseen kertomaan palautetta omilla kasvoillaan. Ennen mielensäpahoittajat astelivat toimitukseen juttelemaan, lopputulema oli, että keskustelu oli rikastuttava.
On syytä avata, mikä on Kiuruvesi-lehden tehtävä ja millä perusteella juttuja valitaan lehteen. Ensinnäkin Kiuruvesi-lehti on paikallislehti, yleisuutislehti, Kiuruvesi-lehti ei ole erikoislehti, koska olemme yleistoimittajia ja käsittelemme aiheita laidasta laitaan. Juttuaiheiden valinnassa pyrimme säilyttämään tasapuolisuuden, siksi lehdessä on osastonsa yleisön postille, Vieraskynä-kirjoitukset, somenostot, uutiset, talous, politiikka, kulttuuri, urheilu ja Viikosta viikkoon -palsta, jossa kerrotaan, mitä lehdessä oli 50 vuotta sitten. Emme pysty kerran viikossa ilmestyvässä paperilehdessä kilpailemaan päivälehtien kanssa uutisten tuoreudella. Onneksi meillä on verkkosivut, minne voimme laittaa uutisia niin pian kuin ennätämme niitä tehdä. On myös otettava huomioon, että vaikka meitä on nyt kolme toimittajaa, meillä ei ole päivystystä, koska se vaikuttaisi palkkausjärjestelmäämme. Joten jos viikonloppuna tapahtuu yllättäen jotain, toimittaja tulee tai ei tule, riippuen siitä onkoaikaisemmin sovittu muuta menoa. Toivon, että meihin otetaan yhteyttä ”virka-ajan” ulkopuolella, mutta toimittajallakin voi olla omaa elämää. Esimerkiksi lastenlapsia. Olenpa joutunut jättämään heidät ukin seuraan, kun olen rynnännyt jutuntekoon muutaman minuutin varoajalla.
Paikallislehden tehtävä on moninainen, se ei ole vain uutisia. Näen, että olemme myös tukemassa kiuruvetisyyttä ja Kiuruvettä, yrittäjyyttä ja elinvoimaa, kaikkinaista toimintaa Kiuruveden hyväksi. Lehden jutuissa ei kuitenkaan voi mainostaa esimerkiksi yrityksiä, kertomalla vaikkapa yrittäjän uudesta palvelusta, siitä, että liikkeeseen on tullut uusi kenkä- tai vaatemalli. Se on ilmoitusasiaa. Kiuruvesi-lehti sai Julkisen sanan neuvostosta huomautuksen, kun lehti kertoi samalla sivuaukeamalla yrityksen rengastarjonnasta ja vieressä oli kyseisen yrityksen mainos. Sen sijaan esimerkiksi yrityksen sukupolvenvaihdos tai omistajavaihdos on uutisen arvoinen tai että yritykselle tulee ikää vaikkapa 50 vuotta. Ilmoituksilla ja tilauksilla lehti elää, ei pyhällä hengellä. Jos lehti ei ole kannattava, sen toiminta lakkaa.
Tekemistämme ohjaa tietenkin myös se, paljonko lehteen kuluu paperia, paperi kun maksaa. Mitä suurempi lehti, sitä enemmän paperia. Voi kuinka mielelläni itse tekisin nykyistäkin paksumpia lehtiä. Moni asia jää valitettavasti kertomatta. Kiuruvesi on niin rikas pitäjä, että uutiset ja tarinat tältä kylältä eivät ole loppuneet kertaakaan sinä aikana kun olen ollut tässä toimittajana eli 34 vuotta. Mutta valitettavasti juttuvalinnoissa joutuu tuottamaan joskus pettymyksen. Saamme kyllä kiitostakin, niin hullulta kuin se voi kuulostaakin, se tuotakoon rehellisyyden nimissä esiin. Eihän tässä muutoin jaksaisi.
