Kun tänä vuonna 30 vuotta taivalta tehnyt Teatteri Hulluviima kuljettaa yleisöään maailmasta ja tunnelmasta toiseen, heillä täytyy olla jossakin iso pirskaus poretta, pohjaton ideatynnyri ja suuri säkillinen improvisaatiokykyä. Muuten tämän hulvattoman teatterin toimintaa on vaikea selittää.

– Alussa meillä ei ollut edes kassaa. Kun tarvitsimme jonkin tavaran, jokainen kaiveli kolikoita taskustaan. Muistan, kun valokuvaajakin kaivoi taskustaan 2 markkaa 70 penniä. Sitten joku ajoi polkupyörällä keskustaan ostoksille. Ensimmäistä näytelmäämme harjoittelimme koleassa ja sähköttömässä museorakennuksessa. Meillä oli jotakin navettalämmittimiä mukana ja uskaliaimmat kävivät jatkojohto kädessä kysymässä naapuritalosta, saisimmeko sähköä, hulluviimalaiset Esko ja Tuulikki Huttunen muistelevat nauraen 30 vuoden takaisia tapahtumia.

Sähköä saatiin ja siitä se toiminta sitten alkoi.

Ensimmäiseksi näytelmäksi valikoitui Niskavuoren nuori emäntä. Sen jälkeen Huttuset kertovat esityksiä olleen joka vuosi, parhaimpina kaksi.

Hetken mietittyään Huttuset kuitenkin loiventavat lausuntoaan.

– Vuosituhannen alussa meillä oli pieni suvantovaihe. Kun kulttuuritalo valmistui 2009, toiminta jämäköityi uudestaan, Esko Huttunen kertoo.

Nälkätaiteilijasta Eemeliin

Hulluviiman slogan, ”Omilla ehdoilla oman näköistä teatteria”, löysi muotonsa toimintavuosien varrella. Visio tehdä oman näköistä teatteria konkretisoitui kuitenkin jo 1994, jolloin Heidi Jaatinen, Katri Keränen ja Taina Huttunen päättivät perustaa teatterin, joka tekisi hulvatonta ja ennakkoluulotonta teatteria.

Vaikka vuosien varrella ohjelmistossa on ollut näytelmiä Frans Kafkasta Dario Fohon ja Tsehovista Cristieen, silti päämääränä on ollut pitää Hulluviima kansanteatterina, jonka esityksiä kuka tahansa voi tulla katsomaan.

– Vaikka aina emme halua päästää itseämme tai yleisöä helpolla, emme silti halua tehdä näytelmistä niin monimutkaisia, että niitä ei kukaan ymmärrä, Esko Huttunen toteaa.

Yksi teatterin vahvuuksista ja kyvystä jatkuvaan uusiutumiseen onkin ehkä se, että sen sisältä löytyy paljon kyvykkäitä ohjaajia, joilla jokaisella on oma tyyli tulkita tekstejä.

– Porukkamme on todella monipuolista. Onnenkantamoisina meille on aina tullut mielettömän hyviä tekijöitä myös puvustukseen ja kampaajiksi, mikä antaa näytelmiin oman lisänsä, Tuulikki lisää.

Oman suolansa näytöksiin tuo myös se, että esityspaikka vaihtelee.

– Jos jokin paikka inspiroi, menemme tekemään teatteria sinne kyseisen tilan ehdoilla. Olemme esiintyneet mm. museolla, rautatieasemalla, Suojalla ja kirjastossa, Huttuset listaavat.

Ja kun inspiraatio iskee, rattaat voivat lähteä pyörimään hyvinkin nopeasti. Näin kävi esimerkiksi viime kesänä.

– Olimme naisporukalla jalkapallokentän vierellä ja tulimme tulokseen, että lapsille pitää keksiä jotakin. Samana iltana ajoimme museon pihalle ja tajusimme, että se oli juuri sopiva paikka Vaahteramäen Eemelille, Tuulikki kertoo.

Maailmasta toiseen

Tällä hetkellä Hulluviimassa teatteria tekee noin 30 henkeä. Mukana ovat yhä myös kaikki kolme perustajajäsentä.

– Moni on tullut teatteriin sanoen, että haluaa tulla mukaan. Myös moni lapsi on tullut teatteriin vanhempiensa mukana ja kasvanut teatterilaiseksi. Olemme myös pyrkineet tekemään toiminnasta perheystävällistä siinäkin mielessä, että kenenkään arkea ei ympätä liian täyteen harjoituksia ja ohjelmaa, Huttuset kertovat.

Tällä hetkellä ryhmä työstää marraskuussa ensi-iltaan tulevaan Moortia, joka kertoo satakunta vuotta sitten eläneestä kiuruvetisestä kansanparantajasta. Näytelmän ohjaa iisalmelainen Topi Marin.

Marin ja muutama muu iisalmelainen teatterintekijä olivat vierailevina näyttelijöinä mukana viime lauantaina esitetyssä Hulluviima 30-vuotisjuhla Hymykuoppa-teatteritapahtumassa. Alun perin yleisön oli tarkoitus kiertää kahdeksassa museon ja kulttuuritalon välillä olevassa esityspisteessä, mutta sateen vuoksi esitys jouduttiin siirtämään kulttuuritalolle.

Jokainen kymmenen minuutin mittaisesta esityksestä oli oma erillinen kokonaisuutensa ja esitettiin kulttuuritalon eri tiloissa. Esitys olikin huikeaa hyppelyä ja matkaamista eri maailmoista ja tunnelmista toisiin. Kun yhdessä pisteessä voi seurata -70-luvun Rintamäkeläisten jutustelua, seuraavissa pisteessä sai halutessaan säestää afrikkalaisperäisiä rytmejä. Viimeisessä kohteessa yleisö päätyi ruotsinlaivalle halunsa mukaan joko sivustaseuraajaksi tai tanssimaan teknomusiikkia DJ Escon diskoon värivalojen loisteeseen.

Toinen ympyrä pyörii

Yksi Hulluviiman ehdottomista vahvuuksista onkin sen ehtymättömältä tuntuva taito luoda jatkuvasti uusia ja ennalta arvaamattomia tulkintoja tutuistakin teoksista.

Ryhmällä on myös taito luoda pienillä asioilla ja vähällä rekvisiitalla katsojan mieleen suuria maailmoja ja mielikuvia, jotka eivät katoa mielestä heti teatterin oven sulkeuduttua. Teatteri Hulluviima tunnetaankin teatterina, joka tekee laadukasta teatteria, joka ei kaihda tarttua vaikeisiinkaan teksteihin.

Huttuset myöntävät, että luonnollisesti Myrskyluodon Maijan ja Vaahteramäen Eemelin kaltaiset kaikille tutut tarinat ovat vetäneet paremmin yleisöä, kuin vaikkapa absurdiksikin luonnehdittava Kafkan Nälkätaiteilija.

Esimerkiksi viime kesänä suuren suosion saanutta Vaahteramäen Eemeliä esitettiin museon pihassa loppuunmyydyille katsomoille.

– Kun rakensimme museon pihaan Eemelin lavasteita, naapuri, jolta olimme kolmisenkymmentä vuotta sitten lainanneet sähköä, tuli iloisena meitä moikkaamaan ja toteamaan, että tekö olette tulleet takaisin. Siinä oli tavallaan ympyrä sulkeutunut, Huttuset nauravat.

Vaikka yksi ympyrä sulkeutui, toinen kierros on jo polkaistu vauhtiin.

– Uskon, että meistä monen mieleen on jo pulpahtanut ideoita, mitä teemme Moortin jälkeen. On todella arvokasta, että teatteria voi tehdä monella tavalla. Oma tekeminen ja tulkinta ovat tärkeitä, kuten myös ihmisten kohtaaminen ja kuunteleminen. Teatteri kuuluu kaikille, Esko Huttunen toteaa lopuksi.