Poikien uusimman harrastuksen tuloa ei voida kuvata maihinnousuksi, koska kyseessä on päinvastainen liike, vesillemeno, purjehtiminen, Kiuruveden järvillä on tämän kesän viillättänyt ainakin viisi optimistijollaa peräsimessään 10 vuoden kahden puolen olevia poikia.
Sulkavanjärvellä jollia on kaksi kappaletta, Juha Pekka Rönköllä ja Ari Siponmaalla. Ja poikien kesä on kulunut jotensakin tarkkaan vesillä.
Pojilla oli suunnitelmat selvinä jo talvella. Se käytettiin veneiden rakentamiseen. Isät haastettiin antamaan ohjausta.
Juha Pekan vene valmistui täällä Kiuruvedellä ja Arin Helsingissä. Kun sulat keväällä avautuivat, olivat pojat valmiit nostamaan purjeet opetellakseen käyttämään hyväkseen tuulen voimaa vesilläliikkumisessa.
Minkälainen on tuommoinen jolla? Pojat kertoivat, että se on pienin mahdollinen purjevene, yhden hengen kulkuväline ja se pystyy samoihin purjehdussuorituksiin kuin monipurjeiset suuremmatkin veneet.
Köli, peräsin ja purje muodostavat ne mekanismit, joilla tarvittaessa päästään vaikka 45–asteisesti vastatuuleen.
Jos tuuli on riittävän voimakas, joutuu matka vastatuuleenkin (luovimalla) nopeammin kuin soutuveneellä. Laitaseen ja myötäseen suoraan ajettaessa on vauhti luonnollisesti eri luokkaa.
Taitaviksi purjehtijoiksi ovat pojat jo yhdessä kesässä oppineet.
Suunnat ovat tarkkoja, käännökset nopeita. Jolla tottelee kuin opetettu eläin peräsimessä istuvaa poikaa, joka tiukkoo ja löysää pullistuman naruja, vaihtaa puomia puolelta toiselle.
Näytösluontoisesti pojat ajoivat vierekkäin, peräkkäin, kohtasivat määrätyssä paikassa, kiersivät reimoja ja ajoivat laituriin jyrkähkössä vastatuulessa sentin tarkkuudella.
– Tämä Sulkavanjärvi on mukava purjehtimiseen, kertoivat jollapojat. – On saaria ja salmia, väliin isompiakin selkiä. Tuuli pyörii soilukoissa yllättävästi.
– Järvi on tullut tutuksi?
– Kyllä me on kesän mittaan risteilty joka paikassa, kaikki saaret kierretty, kaikista salmista kuljettu, ajettu päästä päähän kymmeniä kertoja. Kilpailtukin on.
– Joo nyt on ollu hyviä purjehtimisilmoja, viileitä navakoita tuulia. Mitä kovemmin tuulee, sitä kovemmin pääsee. Tietenkään kova aallokko ei ole hyvä pienelle veneelle.
– Ovatko housut kastuneet?
– Äkkikäänteessä saattaa vene mennä nurin. Mutta voi sen kääntää kohalleen. Ja se on tehty semmoiseksi, että kestää miehen vesilastissakin. Alkaa sitten vaan ammentaa vettä pois.
– Vene ei uppoa. Siinä on oltava 90 litran tyroksikellukkeet. Ja miehellä pitää olla korkkiliivit. Kyllä sitä selviää jatkamaan, vaikka keikahtaakin.
Miten tuollaisen jollan omistajaksi päästään? Missä tahansa kodissa pystytään vene nikkaroimaa, pojat voivat tehdä sen itsekin.
Materiaalina on faneeri. Ja sitten tarvitaan purje. Kaikki tarpeet maksavat 400–500 markkaa.
Purjeen osuutta siinä on 140 markkaa. Jos ompelee sen itse, jäävät kustannukset vastaavasti pienemmiksi.
Ohjeita saa kirjoista. Ja piirrustuksia voi tilatakin. Purjehdus on jalo harrastus.
Moottorilla veneily rajoittuu ranteen kiertoliikkeeseen, kun lisätään tai vähennetään kaasua.
Purjehtiminen perustuu tuulen ja veneen yhteiskäyttöön. Se on kehittävää, suorastaan asenteita avartavaa, soveltaa itseään tuulen ja veden väliin.
Kiuruvedellä on paljon poikia. Ja Kiuruvedellä on runsaasti vesiä. Joko ensi kesänä? (Kiuruvesi-lehti 14.8.1974)
