Rovasti Anja-Riitta Nurmi ja kihlakunnantuomari Jarkko Nurmi ovat säilyttäneet yhteyden Kiuruvedelle, he viihtyvät Koivujärven mökillään. Tosin ajomatka Porvoosta Kiuruvedelle ottaa voimille.

Eläkkeellä olevat Jarkko Nurmi ja rovasti Anja-Riitta Nurmi pitävät edelleen yhteyttä Kiuruvedelle, vaikka he ovat asuneet Porvoossa jo 17 vuotta. Nurmet muuttivat Porvooseen, sillä Susanna-tyttären perhe asuu siellä. Tyttären perheellä on Porvoossa omakotitalo ja Nurmet rakensivat samalle tontille mummonmökin.

Anja-Riitta Nurmi kertoo, että Kiuruvedeltä muuton jälkeen aika meni Susannan kahta tyttöä paimentaessa. Samoin hän kertoo ajaneensa lukuisia kertoja Porvoosta Helsinkiin hoitamaan Johanna-tyttären poikaa ja tyttöä.

– Kun olimme asuneet pitkään Kiuruvedellä, Porvoon miljööseen asettuminen oli aluksi hankalaa, Anja-Riitta sanoo.

Anja-Riitta ei ole tehnyt papin hommia eläkkeelle jäämisensä jälkeen. 12 vuotta sitten hän kastoi lapsenlapsensa Kertun ja samalla vihki tyttärensä, Kertun äidin Johannan ja tämän miehen Peetun Kiuruveden kirkossa.

Jarkko Nurmi perustelee Porvooseen muuttoa myös sillä, että lapsille on tärkeää käydä vanhempiensa luona.

Nurmet sanovat, että he ehkä asuisivat eläkeläisinä Kiuruvedellä, jos kohtalo ei olisi puuttunut perheen elämään. Johannan aviomies Timo Kärkkäinen kuoli vakavaan sairauteen. Jos Timo ei olisi kuollut, Johanna mahdollisesti asuisi Kiuruvedellä tai Iisalmen alueella.

– Korkeintaan olisimme lähteneet Kuopioon, Anja-Riitta kun on Kuopiosta, Jarkko Nurmi sanoo. Hän itse on Laitilasta.

Varkaus yhdisti

Varkaus on se paikka, joka yhdisti Jarkon ja Anja-Riitan. Jarkko Nurmi valmistui juristiksi vuonna 1969. Nurmi oli työskennellyt opiskeluaikanaan harjoittelijana Laitilan Osuuspankissa ja haki Varkauden Osuuspankkiin, missä oli lakimiehen paikka auki.

– Havaitsin, että Varkauden seurakuntaan oli tullut lehtori. Tapasimme seurakunnan nuorten aikuisten piirissä. Olin kirkkovaltuustossa ja päiväkerhotyö yhdisti meitä. Anja-Riitta johti päiväkerhotyötä ja minä olin johtokunnan puheenjohtaja, oltiin usein samoissa kokouksissa, Jarkko Nurmi selittää.

Erään kerran kokous oli Anja-Riitan pienessä asunnossa. Anja-Riitta oli laskenut, että jokainen kokoustaja ottaa kaksi kuppia kahvia, mutta Jarkko pyysikin yllättäen kolmannen kupin. Eikä kahvipannussa ollut enää kuin pieni liru kahvia.

– Mielessäni ajattelin, että olisi ollut hiljaa, olin nyrpeissäni ja niin tutustuin Jarkkoon.

Pariskunta rupesi heti pitämään yhteyttä. Puhelinnumerotkin olivat melkein samat. Jarkolla oli 4668 ja Anja-Riitalla 4558.

– Joskus, kun soitin Anja-Riitalle ilmoitin, että agentti 4668 täällä. Rakastuin nopeasti Anja-Riittaan.

Naimisiin pariskunta meni 1971. He olivat kihloissa vain muutaman kuukauden.

Määränpäänä tuomari

Jarkko Nurmen ideana oli oikeustieteitä lukemaan lähtiessään, että hänestä tulee tuomari. Mutta tuohon aikaan tuomariksi ei päässyt suoraan.

– Minua pidettiin kahelina, kun olin jättämässä hyväpalkkaisen apulaispankinjohtajan työn ja menossa pienemmälle palkalle hovioikeuteen esittelijäksi.

Jarkko Nurmi suoritti Varkaudessa käräjäharjoittelun ja istui työn ohessa käräjiä. Kun hän sai varatuomarin tittelin, pääsi hän hovioikeuteen vuonna 1973.

– Tiesin, että oikeuslaitokseen oli tulossa käräjätuomarin virkoja. Valitsin Pielaveden tuomiokunnan Kiuruveden kanslian, koska koin, että siellä pääsee tekemään monipuolisia töitä, koska oli vain yksi käräjätuomari ja yksi kihlakunnantuomari.

Kiuruvedelle 1975

Perhe tuli Kiuruvedelle yhdessä vuoden ikäisen Susanna-tyttären kanssa vuonna 1975.

Anja-Riitta oli työskennellyt Varkauden seurakunnan lehtorina ja pääsi Kiuruvedellä heti ensimmäisenä kesänä pitämään rippikoulua. Kiuruveden kirkkoherra Jukka Malmivaara kysyi Nurmea seurakuntaan töihin pyhäkoulusihteeriksi. Anja-Riitta pääsi myös uskonnon tuntiopettajaksi yläkouluun.

Vuonna 1979 seurakuntaan perustettiin lehtorin virka, sillä Malmivaara tiesi, ettei Kiuruvedelle saada neljättä pappia, mutta lehtori voitaisiin saada. Virkaa ei hakenut kuin Anja-Riitta, missä tehtävässä hän toimi vuoteen 1988.

Malmivaara oli tuttu myös Jarkko Nurmelle. Nimittäin vuonna 1975 kirkkoon tulivat virka- ja työehtosopimukset. Malmivaaran esityksestä Jarkko Nurmi valittiin kirkolliskokouksessa kirkon sopimusvaltuuskuntaan Kuopion hiippakunnan edustajaksi, missä tehtävässä hän oli 22 vuotta. Nykyään sopimusvaltuuskunta on kirkon työmarkkinalaitos.

– Kaikille kirkon työntekijöille tuli silloin työ- ja virkaehtosopimukset. Näin saatiin kaikkien, hierarkiassa alempienkin työntekijöiden, palkkoihin järjestys.
Anja-Riitta Nurmi vihittiin papiksi vuonna 1988 ensimmäisten naispappien joukossa. Naislehtori oli saanut vain saarnata, mutta hän ei saanut vihkiä, ei kastaa eikä hautaan siunata, vaikka oli suorittanut samanlaisen teologin tutkinnon kuin miehet.

Kiuruvetiset ottivat naispapin hyvin vastaan. Vain kerran Anja-Riitalta kysyttiin, että olisiko toista pappia, mutta kun ei ollut, omaiset tyytyivät naispappiin. Ja nämäkin omaiset olivat rannikolta.

Kirkossa hyväksyttiin nelisenkymmentä vuotta sitten naispappeus ja nyt väännetään samaa sukupuolta olevien vihkimisestä. Anja-Riitta Nurmen mukaan piispainkokouksen esitys on hyvä välimuoto. Että on miehen ja naisen vihkimiskaava ja kahden henkilön vihkimiskaava. Anja-Riitasta on surullista, että ihmiset eroavat kirkosta sen takia, että samaa sukupuolta olevia ei vihitä. On väärin, että joku ihmisryhmä ei saa siunausta elämään, vaikka sitä pyytää.

Jarkko Nurmi vihki aikanaan kihlakunnantuomarina paljon pareja siviiliavioliittoon virkapaikalla ja avioparin kotona tai helluntaiseurakunnan kirkossa. Ne olivat hänestä mukavia tilaisuuksia, varsinkin kotikäynnit. Valtio ei siihen aikaan korvannut vihkimismatkoihin liittyviä matkakuluja. Nurmi muistelee, että kerran erään morsiamen isä halusi välttämättä korvata matkakulut.

– Tuskinpa tässä tapahtui lahjuksen ottamista.

Pieni on kaunista

Puhumme myös Jarkko Nurmen kanssa nyt agendalla olevasta käännytyslaista, joka on Nurmen mukaan perustuslainvastainen laki. Silti Nurmesta on ymmärrettävää, että kun venäläiset eivät toimi lain mukaan, suomalaistenkin on toimittava laittomasti.

Nurmi kuitenkin jatkaa, että on ihan sama mitä systeemiä käytetään tässä ihmisten käännyttämisessä, niin ongelmia tulee muodostamaan se, että turvapaikanhakijat jäävät pakkasessa Suomen ja Venäjän väliselle rajavyöhykkeelle. Ja kun tulee talvi ja pakkanen, eikä Venäjä ota käännytettyjä turvapaikanhakijoita vastaan, on Suomen huolehdittava rajalla olevista ihmisistä.

– Koko vouhkaaminen lain suhteen on hassua. Tilanne ei miksikään muutu, jos Venäjä tekee mitä tekee, me emme voi sille mitään. Poliittisista syistä ymmärrän, miksi tämä on tehty Venäjän osalta, mutta tämän lain hyväksymisen jälkeen Suomi ei voi ryhtyä Unkaria hirveästi moittimaan oikeusvaltiorikkomuksista, koska samanlaisia rikollisia ollaan molemmat.

Nurmi sanoo, että monet valtiota tai puolueita palvelevat juristit ovat tässä tapauksessa valmiita venyttämään lakia, mutta asiantuntijajuristit ovat kauhuissaan.

– Venäjän toiminnan takia emme voi lakia noudattaa.

Jarkko Nurmi on surullinen siitä, että Kiuruvedellä ei enää istuta käräjiä, koska hänen ”maailmassaan pieni on kaunista”.

– Oikeuslaitoksen tulisi olla lähellä kansaa. Englantilainen systeemi olisi loistava, mellakoitsijat, jos heidän toimintansa näytetään toteen, istuvat jo kahden tai kolmen päivän päästä vankilassa. Mielestäni rauhantuomarisysteemi sopisi Suomeenkin eli että pienet rikokset ratkaistaisiin pikaisesti. Suomalaisessa systeemissä, isoissa yksiköissä, oikeudenkäynnit venyvät.

Nurmi muistuttaa, että yksi syy siihen, miksi hän aikanaan halusi tulla Kiuruvedelle, oli juuri se, että hän pääsi toteuttamaan toisen ammattituomarin kanssa näkemystä, että esimerkiksi nuorisorikollisten kohdalla asian käsittely aloitetaan ensin helpommista keinoista, esimerkiksi sakotuksella tai ehdollisella vankeudella usein puhuttelun kera eli jos syyllistyy rikkomukseen toistamiseen rangaistaan ankarammin.

Pitkäaikainen yhteistyö käräjätuomari Erkki Kuvajan kanssa oli Nurmesta hyvä esimerkki pienen tuomioistuimen yhteisestä rangaistuskäytännöstä. Nurmen mukaan oikeuslaitoksen tulisi olla yhteiskunnassa paremmin näkyvillä. Oikeuslaitoskin on palvelulaitos.

Oikeuslaitos etääntyy

Nurmi pelkää, että muutaman vuoden päästä Iisalmessa ei enää käydä oikeusistuntoja. Kiuruvetisten pitää mennä Kuopioon, eivätkä ihmiset ole sinne asti valmiita lähtemään, vaikkapa todistajaksi. Ìisalmeenkin kun on pitkä matka. Se vie aikaa.

– Ei myöskään välttämättä tiedetä, mikä on se tuomioistuin, mihin joudutaan. Että joku haaste on tullut Pohjois-Savon käräjäoikeudesta? Ennen tiedettiin, että Kiuruvedellä on Pielaveden tuomiokuntaan kuuluva kanslia ja tuomaritkin tunnettiin. Minutkin tunnettiin.

Nurmi päätyy siihen, että hänen mielestään maalaiskunnissa voisi olla pienissä rikosasioissa rauhantuomarijärjestelmä, se helpottaisi poliisinkin työtä.

Paljon on puhuttu viime aikoina myös siitä, että tarvitaanko lautamiehiä. Nurmi koulutti aikanaan lautamiehiä. Nurmi sanoo, että jos lautamiehet ovat hyvin koulutettuja, he ovat suuri tuki tuomareille.

– Nykyjärjestelmässä lautamies käy muutaman kerran vuodessa oikeutta istumassa, hänelle ei synny kokemusta lautamiehen työstä. Minä puhuin ja keskustelin paljon lautamiesten kanssa, eivätkä päätökset menneet koskaan äänestykseen lautamiesten kanssa. Toisaalta jotkut päätöksiä odotellessaan harmittelivat, että taas se Nurmi keskustelee liian pitkään lautamiesten kanssa.

Joustava paikka

Nurmilla on ollut kesämökki Koivujärven rannalla vuodesta 1975.

– Kiuruvesi on joustava yhteiskunta kaikin puolin, Jarkko Nurmi kiittelee.

Jarkko Nurmi kertoo, että heidän ostaessaan kesämökkiä hän sai pankista lainaa mökin ostoon ihan silloisen kotirouva Anja-Riitta Nurmen takausta vastaan.

– Muita takaajia ei tarvittu, se kieltämättä vähän hirvitti minua entisenä pankkimiehenä.

Koivujärvi ja Kiuruvesi on molemmille rakas paikka. Mökillä käyntien lisäksi he kertovat pitävänsä puhelimitse tai tekstiviestillä yhteyttä kiuruvetisiin ystäviin ja entisiin työtovereihin.

– Harmi vain kun ajomatka Porvoosta on pitkä Kiuruvedelle. Alkuun oltiin mökillä paljon, kun Kiuruvedellä asuttiin, Nurmet sanovat.

Anja-Riitta varsinkin oli kaikki vapaapäivänsä ja lomansa mökillä.

– Peruslämpö on päällä ympäri vuoden tässä mökissä. Hietaniemen isäntä pitää omaisuudestamme hyvää huolta. Soitamme Lasolle, kun tulemme tänne ja hän hoitaa asiat niin, että sisällä on tarpeeksi lämmintä. Kaikki on pelannut hyvin, Nurmet kiittelevät.

Jarkko Nurmi käy mökillä pari kertaa kesässä, Anja-Riitta käy Johannan kanssa joskus kahdestaankin.

Mainittakoon vielä, että Jarkko Nurmi sai Savo-Kainuun journalistiyhdistykseltä tiedonjulkistamispalkinnon vuonna 1999. Nurmi on mielellään auttanut avaamaan oikeuslaitoksen päätöksiä toimittajille.