”Luuletko olevasi kaupungin kermaa, mutta hapanta on! Vittu mikä ääliö olet! Selander on kerännyt semmoisen hapanneen kylän kerman itsensä ympärille ja luulee olevansa oikea ”ristuksen morsian” tehdessään päätöksiä mistä kirjoitetaan. Ymmärtäähän kyllä tuon, ollut neljäkymmentä vuotta leipäpappina kuolevan kunnan läpyskän toimittajana! Harmittaa vaan jos vielä muut toimittajat ovat sätkynukkeja hänen edessään! Sinähän olet ollut näitten Kiuruveden hienojen asioitten keppihevonen! Kannattaisi ottaa käyttöön tutkiva journalismi, mitä ei ole lehdessä ollut ikinä.” Näitä viestejä iolen saanut lukea puhelimestani heti aamulla ja viimeisenä illalla. Eikä tässä kaikki. Joulun alla sain mystisen postikortin. Se oli kirjoitettu väärinpäin. Kortti piti lukea peilin kautta. Kortissa kritisoitiin minua siitä, että en kesällä ole vienyt vanhempieni haudalle kukkia (olen vienyt). Ja että toivottavasti minun tyttäreni eivät käyttäydy niin kuin minä. Kortin allekirjoittajaksi oli merkitty kolme henkilöä Kiurujoen varrelta. Koska kortin teksti oli kirjoitettu väärinpäin, siinä oli nähty paljon vaivaa. Hieman ennen tämän postikortin saamista eräs henkilö kävi vihan puuskassa työhuoneessani ja pyyhkäisi tietokonetta lukuun ottamatta (onneksi) kaikki tavarat pöydältäni lattialle. Episodi oli ohi muutamassa minuutissa.
Toimittajan työtä pitääkin arvostella ja kritisoida. Teemmehän julkista työtä. Mutta vainoaminen, häirintä ja uhkailu eivät kuulu terveeseen kanssakäymiseen. ”Kun yksittäisiin toimittajiin kohdistetaan laajamittaista masinoitua häirintää, kyse on pyrkimyksestä rajoittaa sananvapautta ja puuttua toimitukselliseen riippumattomuuteen”, vetoaa päätoimittajien yhdistys. ”Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu toisten työn ja turvallisuuden kunnioittaminen. Toimittajien maalittaminen on hyökkäys sananvapautta kohtaan aivan riippumatta siitä, miltä taholta tämä painostus tulee.” Valitettavasti vihakampanjat saavat jatkua ilman että niihin kukaan puuttuu miltään taholta. Olen tyytynyt osaani. Näin ihminen voidaan kuitenkin pahimmassa tapauksessa murskata.
Maalittamisella tarkoitetaan järjestelmällistä häirintää, jonka tavoite on vaientaa uhri ja vaikuttaa hänen yhteiskunnalliseen tai ammatilliseen toimintaansa. Uhkailemalla, häirinnällä, mustamaalaamalla saatetaan uhri suuren yleisön silmissä huonoon valoon. ”Maalittaminen tarkoittaa, että yhden ihmisen kimppuun usutetaan toisia ihmisiä, esimerkiksi lähettämällä vihapostia”, on muun muassa Keskustan kansanedustaja Antti Kurvinen kiteyttänyt. ”Maalittamisen kohteeksi ovat joutuneet Suomessa erityisesti tuomarit, syyttäjät, poliisit ja toimittajat heidän käsitellessään laajaa julkisuutta ja suuria tunteita herättäneitä tapauksia”, kirjoittaa Kurvinen. Kurvinen muistuttaa, että maalittamisen vaikutuksista tehtäväänsä hoitavien virkamiesten jaksamiseen ja osaajien haluun hakeutua maalittamiselle alttiisiin tehtäviin ovat olleet huolissaan muun muassa poliisien ja syyttäjien järjestöt, Lakimiesliitto ja Journalistiliitto. Oikeustieteen maisteri Antti Kurvinen esittää, että verkkohäirintä ja maalittaminen tulisivat virallisen syytteen alaisiksi rikoksiksi. ”Maalittaminen loukkaa kohteensa oikeutta sananvapauteen ja muihin perus- ja ihmisoikeuksiin. Julkisen vallan on turvattava näiden oikeuksien toteutuminen. Maalittaminen vahingoittaa demokraattista yhteiskuntaa, koska se vähentää halukkuutta tai uskallusta osallistua demokraattisiin prosesseihin ja ottaa julkisesti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Maalittaminen myös kaventaa yleisön oikeutta saada tietoa siitä, mitä yhteiskunnassa ajatellaan ja tapahtuu.” (Mika Ilman: Valtioneuvoston kansalian strategiaosasto)
