Baltian ketju (Vapauden ketju) oli mielenosoitus Baltian maiden itsenäisyyden palauttamisen puolesta 23.8.1989. Noin kaksi miljoonaa toisiaan kädestä kiinni pitävää ihmistä muodosti 600 kilometriä pitkän ihmisketjun Tallinnasta Riian kautta Vilnaan. Siitä on nyt 35 vuotta.
Kiuruveden Sulkavanjärveltä kotoisin oleva Liikuntatieteellisen seuran toimituspäällikkö, tutkija, kirjailija, historioitsija Jouko Kokkonen kertoo Facebook-sivuillaan, että hän olisi liittynyt Vapauden ketjuun, ellei olisi ollut samaan aikaan interreilaamassa itäisessä Keski-Euroopassa.
Baltian ketju liitti 35 vuotta sitten yhteen liki miljoona ihmistä Virossa, Latviassa ja Liettuassa. He muistuttivat 50 vuotta aiemmin solmitusta Molotov-Ribbentrop-sopimuksesta, joka liitti Baltian maat Neuvostoliiton etupiiriin. Sopimus johti Baltian maiden pakkoliittämiseen neuvostotasavalloiksi vuonna 1940.
Jouko Kokkonen kertoo, että hänen Viro-innostuksensa alkoi samana kesänä.
– Reppureissuilla saattoi aistia itäblokin olevan muuttumassa, vaikka syksyn 1989 tapahtumien nopeutta ja muotoa en ainakaan minä osannut aavistaa, Kokkonen kirjoittaa.
Kokkosen interrail vei ensin Ruotsin, Tanskan, Länsi-Saksan ja Itävallan kautta Budapestiin.
– Reaalisosialismista irtautumaan lähtenyt Unkari oli tuolloin kovassa nosteessa. Tapasimme Budapestissä Eszterin ja Janoszin, jotka olivat juuri menneet naimisiin. Suomea opiskellut Eszter oli tullut tutuksi Helsingin Koskelassa Antti Korpin tien asuntolassa, jossa asui sekaisin kahdeksan hengen soluissa savolaiseen ja hämäläiseen osakuntaan kuuluvia opiskelijoita ja ulkomaalaisia stipendiaatteja. Yhdessä solussa majaili kaksi hämäläistä, kaksi savolaista ja neljä eri puolilta maailmaa Suomeen tullutta opiskelijaa, Kokkonen kertoo.
– Meidän oli ensin tarkoitus mennä heidän häihinsä, mutta kaverini Petroskoista pölähti yllättäen kylään, ja jouduimme siirtämään lähtöä viikolla. Eksäni oli asiasta äärimmäisen vihainen. Tässä voin myöntää hänen olleen oikeassa: petroskoilainen herra osoittautui hiukan pitemmän yhdessäolon aikana varsin tylsäksi kaveriksi, Kokkonen muistelee.
Kokkonen pani merkille, että Unkarissa parveili itäsaksalaisia, jotka olivat saaneet vihiä, että Itävallan rajan kautta pääsee länteen. Niinpä Unkarin ja Itävallan rajalle järjestettiin 19. elokuuta ”piknik”, jonka varjolla 700 itäsaksalaista siirtyi Unkarissa jo käytännössä kadonneen rautaesiripun toiselle puolelle.
Kokkonen kävi Budapestissä tapaamassa DX-kuuntelijaa, joka oli bongannut eetteristä Radio Salmisen. Hän lähetti kortin Iisalmeen. Kokkonen oli tuolloin kesätoimittajana Salmisessa ja hän yllätti miehen perusteellisesti viemällä tälle Salmisen paidan ja Fazerin suklaata.
– Alkuhämmennyksestä toivuttuaan DX-harrastaja tarjosi naposteltavaa ja viiniä.
Kokkonen muistelee, että Budapestissä näkyi jo ”kapitalismin häivähdyksiä”. Kokkonen osti muun muassa Leviksen myymälästä farkkutakin, joka on edelleen Kokkosen tyttären käytössä.
– Itselleni se ei ole mahtunut päälle pitkään aikaan.
Lippu muutaman levan
Budapestissä Kokkosen matka jatkui Jugoslavian kautta Bulgariaan. Siellä isäntänä toimi Emil, johon hän oli myös tutustunut Antti Korpin tien asuntolassa. Bulgaria ei kuulunut interrail-maihin, mutta lippu Jugoslavian rajalta Sofiaan maksoi muutaman levan.
– Sofiasta ja koko Bulgariasta jäi aika takapajuinen vaikutelma. Stagna-aika tuntui pitävän maata otteessaan. Kreikan rajalle sentään johti moottoritie, kohti Nato-maata tietty.
Kokkonen kävi Emilin Ladalla myös Rilan luostarissa, minne oli suunnannut ”aika suuri määrä länsimaisiakin matkailijoita”. Emilin ajotyyli oli Kokkosen muistojen mukaan ”aika rempseä”, joten siirtymätaipaleet eivät olleet kyytiläisille varsinaista hermolepoa.
Sofiasta Kokkonen lähti Belgradin kautta kohti Budapestia.
– Alkumatkasta kiistelin balkanilaisen ketjupolttajan kanssa, hän kiskaisi välillä avaamani ikkunan kiinni. Ehkäpä lähdön kumotun viinin rohkaisemana uskalsin näyttää suomalaista sisua ja sain välillä tuulettua hyttiä.
Jugoslaviaa Kokkonen katseli vain junasta.
– Mieleeni jäi ankealta näyttänyt eteläslaavien liittovaltion pääkaupunki. Oli meillä ollut suunnitelmissa matkata Romanian kautta Unkariin, mutta sen jätimme onneksi tekemättä. Maasta kuului uutisia länsimaisten matkailijoiden kokemista vaikeuksista.
Budapestissä Kokkonen seurueineen jaloitteli hiukan ja vaihtoi junaa. Matka jatkui kohti Prahaa, minne saavuttiin puolenyön maissa.
– Majapaikkaa ei olisi löytynyt helposti kuin dollareilla. Levitimme makuupussit Prahan rautatieaseman lattialle. Aamulla heräilimme työmatkalaisten kummeksuviin katseisiin. Matkakumppanini oli vähän äreä ja oli sitä mieltä, että nyt olisi syytä löytää vähän mukavampi paikka pikimmiten.
Kokkonen suuntasi Prahan Vanhaan kaupunkiin ja siellä seuruetta onnisti. Vanha rouva tarjosi majoitusta kymmenellä dollarilla aivan torin vierestä.
– Mukava kaksio, jossa oli reissussa rähjääntyneiden iloksi pesukone. Ja muhkea parisänky. Prahassakin riitti osseja.
Ravintola U Fleku ei ollut vielä suuren luokan länsituristeja vetävä turistinähtävyys, vaan sitä kansoittivat paikalliset ja itäsaksalaiset. Kokkonen istui samassa pöydässä tšekkiläis-saksalaisen seurueen kanssa.
– He juttelivat saksaksi varsin kriittisesti reaalisosialismista. Parin oluen rohkaisemana liityin heikolla saksallani keskusteluun, mikä hätkähdytti pöytäseuralaisia, Kokkonen muistelee.
Kokkonen kävi myös Tšekkoslovakian kommunistisen puolueen museossa, ”jossa ei ollut tungosta”. Museossa historiantulkinta oli oikeaoppisen reaalisosialistinen ja ylitsevuotavan Neuvostoliitto-myönteinen.
Kokkosen mukaan jotain muutosta väreili ilmassa Prahassa, vaikka Budapestiin verrattuna paikka tuntui ankealta.
– Kauppojen valikoimat olivat parempia kuin Neuvostoliitossa, mutta paljon suppeampia kuin Unkarissa. Kävimme syömässä kiinalaisessa ravintolassa, joka ei ollut kovin kummoinen. Suomessahan oli 1980-luvulla muotia käydä kiinalaisessa opiskelijaporukoilla.
Pitkästä aikaa saunaan
Prahasta Kokkosen matka jatkui Müncheniin hänen serkkunsa ja tämän miehen luokse.
– Pääsimme pitkästä aikaa saunaan. Ja pitihän poliittisen historian opiskelijoiden käydä Hofbräuhausissa. Mäkkärille suunnistimme päästyämme länteen. Ja saimme liputtomina tarkastusmaksun paikallisjunassa. Nelihenkinen partio marssitti meidät asemalle kuulemaan kunniamme ja saamaan sakkolaput, Kokkonen tarinoi. Paluumatka sujui sitten tavanomaisissa merkeissä. Mahdollisimman nopeasti Tukholmaan ja laivalla Helsinkiin.
Seisovasta pöydästä ahmiminen kuului tuolloin Kokkosen mukaan asiaan.
————————————————————————-
Baltian ketju Unescon Maailman muisti
kulttuuriperintörekisteriin vuonna 2009
Baltian ketju lisättiin Unescon Maailman muisti -kulttuuriperintörekisteriin vuonna 2009. Latviassa ketjun osanottajat koottiin pääosin niin sanotulla viidakkorumpumenetelmällä ”suusta suuhun” ja piirikunnittain sovittiin tieosuudesta, jonka kukin piirikunta kykenee kattamaan. Asiaa salattiin, koska pelättiin maassa yhä valtaa pitävien venäläisten reaktioita.
Virossa televisio, radio ja suurimmat päivälehdet kertoivat valmistelusta päivittäin ja innostivat osallistumaan, jo parissa viikossa kertyi ilmoittautumisia määrä, joka vakuutti, että tapahtuma onnistuu.
Kun demokratian tuulet pyyhkäisivät yli Puolan, Unkarin ja Tšekkoslovakian vuonna 1989, Baltian rannikolla vallitsi yhä neuvostovalta. Elokuun 23. päivänä 1989 alkoi kuitenkin ennennäkemätön protestiliike neuvostovaltaa vastaan: Baltian ketju.
Tämä tapahtuma vei miehitetyt maat, Viron, Latvian ja Liettuan, lopullisesti uuden itsenäisyyden tielle. Monessa mielessä tämä tapahtuma oli yhtä merkityksellinen kuin samettivallankumous tai Berliinin muurin murtuminen, näin ovat Latvian, Liettuan ja Puolan europarlamentaarikot muistelleet.
Baltian ketju symbolisoi Baltian maiden kansojen solidaarisuutta taistelussa itsenäisyyden puolesta. Se oli osa suurempaa liikettä, jota kutsuttiin Baltian maiden laulavaksi vallankumoukseksi. Tämä koostui joukosta protesteja vuosina 1987–1990. Laulava vallankumous sai nimensä protestoijista, jotka kokoontuivat kaupunkien aukioille laulamaan kansallislauluja ja hymnejä sekä liehuttamaan kansallisia lippuja ja symboleja, jotka olivat Neuvostoliiton kieltämiä.
